Kirjaesittely: Victoria Holtin Täysikuun metsästäjästä

Tervehdys. Tartuin härkää sarvista ja päätin herättää Hannabellan salongin eloon muutenkin kuin satunnaisesti päivittynä hengentuotteiden arkistona. Tästä lähtien tänne ilmestyy kerran kuukaudessa kirjaesittely. Holtin Täysikuun metsästäjä nyt edustaa romantiikkaa ja jännitystä, mutta tulen kirjoittamaan kirjaesittelyitä muistakin genreistä. :)

***

Cordelia Grantin hartaat vanhemmat olivat olleet lähetyssaarnaajina Afrikassa. He olivat pyhittäneet kokonaan elämänsä lähetystyölle. Mutta he olivat niin monen pyhimyksen tavoin niin syventyneet maailman parantamiseen, etteivät he tuntuneet välittävän kovin paljon pienen tyttärensä ongelmista. Grantit tulivat siihen tulokseen etteivät Afrikan viidakot sopineet lapselle, niinpä Cordelia lähetettiin Englantiin herra Grantin sisaren Patience-tädin kasvatiksi. Tytön oltua vasta kaksi vuotta Englannissa hänen vanhempansa kuolivat – ensin herra Grant ja rouva Grant kaksi viikkoa myöhemmin.

Kuitenkaan Cordelia ei sure heitä kovinkaan paljon. Hän on jo ehtinyt unohtaa heidän olemassaolonsa, ja hän muisteli heitä aika harvoin. Tyttö on täysin kotiutunut elämään Grantley Manorissa, vanhassa Elisabetin aikaisessa talossa, jonka naimaton Patience-täti oli hankkinut isänperinnöllään. Cordelia on onnellinen tätinsä kasvattina, joka on kerrassaan ihana ihminen, sellainen josta kaikkien on helppo pitää. Täti ei koskaan kohtele veljentytärtään liian ankarasti, esimerkiksi pakottamalla tekemään jotain tälle vastenmielistä.

Patience- täti omistaa tyttökoulun, joka toimii Grantley Manorissa. Hän lähettää Cordelian Schaffenbruckeniin erääseen Euroopan hienoimmista tyttökouluista ”saamaan loppusilauksen”, kuten hän asian ilmaisee. Patience olettaa kahden vuoden opiskeluajan olevan riittävän pitkä aika kasvatilleen. Kysymys ei ole niinkään siitä, miten koulu kehitti Cordeliaa, vaan siitä että ihmiset luulisivat kehittäneen ainutlaatuisesti tätä. Cordelian on tarkoitus toimia koulun jälkeen opettajattarena Patience Grantin nuorten naisten akatemiassa. Siksi tytön on saatava kaikkein parhaimmat edellytykset ollakseen sopiva tuohon tehtävään. ”Viimeisen silauksen” on tarkoitus tehdä Cordeliasta vastustamaton syötti niille vanhemmille, jotka haluavat tyttäriensä pääsevän osalliksi Schaffenbruckenista heijastuvasta hienostuneisuudesta.

Cordelian palattua kotiinsa ”viimeisen silauksen” saaneena tädillä oli huonoja uutisia kerrottavanaan. Nainen kertoo myyneensä Grantley Manorin, koska hänen yrityksensä ei ole menestynyt tarpeeksi hyvin kolmen viimeisen vuoden aikana. Kuitenkaan Cordelia ja Patience-täti eivät olleet joutumassa aivan puille paljaille, olihan tädillä varaa hankkia ihastuttava talo Moldenburystä Nottinghamin läheltä. Tietenkään talo ei ole niin suuri kuin Grantley eikä täti voisi ottaa nykyisestä palveluskunnasta kuin yhden sisäkön mukaansa. Heille jäisi riittävästi varoja elämiseen, kenties vaatimattomasti mutta kohtuullisen mukavasti.

Kirkon ympärillä pyörivä kyläelämä sopisi hyvin Patience-tädille ja hänen ystävättärelleen Violetille, mutta Patience epäilee ettei se riittäisi hienosti koulutetulle nuorelle tytölle. Patience-neiti sattuu tuntemaan Daisy Hetherington-nimisen naisen, joka omistaa erään Englannin hienoimmista sisäoppilaitoksista, Colby Abbey Academyn. Cordelia kokee että opetustyö taisi olla hänen kutsumuksensa, pitäähän hän ajatuksesta nuorten kanssa olemisesta. Cordelian keskusteltua pitkään neiti Hetheringtonin kanssa tuloksena on että Colby Abbey Academyn johtajatar ottaisi neidon mielellään töihin kevätlukukauden alusta. Cordelia ottaa hoitaakseen kirjallisuudesta muodostuvan englannin opetuksen. Sen ohella hän keskittyy kasvattamaan koulun oppilaita seuraelämään, jonka opetukseen kuuluu keskustelua, väittelyä ajankohtaisista aiheista ja tanssiharjoituksista vastaamista. Lisäksi uusi opettajatar saa tehtäväkseen valmistella kuvaamataidon opettajattaren kanssa koulunäytelmän.

Läheisen linnan omistava sir Jason Verringer ja Cordelia kohtasivat sattumalta sinä päivänä kun naisenalku saapui työpaikalleen. Siitä lähtien hän alkaa piirittää opettajatar Grantia. Sir Jasonilla on sellaiset kasvonpiirteet, joita ei voinut enää unohtaa kun ne oli kerran nähnyt, mutta tässä hurmurissa on jotain paholaismaista ja röyhkeää. Herrasmiehestä on liikkeellä valtavasti juoruja. Verringtonit olivat aina osanneet hoitaa sen puolen, sillä he olivat aina antaneet käytöksellään naapureilleen runsaasti puheenaihetta. Kerrottiin hänen naineen vastikään kuolleen vaimonsa, koska tämä toi mukanaan jonkin suurtilan. Pian lady Verringerille tapahtui metsästysretkellä onnettomuus, jolloin hän vammautui niin pahasti, ettei pystyisi antamaan miehelleen koskaan perillistä. Kuitenkaan raajarikkous ei ollut kuolemaksi koituva sairaus, joten ladyn äkillinen kuolema pisti liikkeille huhuja, joiden mukaan sir Jason oli murhannut vaimonsa puolitoista vuotta sen jälkeen kun kaunis Marcia Martindale oli ilmestynyt näyttämölle ja synnyttänyt lapsen. Ainahan sir Jasoniin on liittynyt naisia. Mitäpä muutapa olisi voinut odottaa tuollaiselta viriililtä ja miehekkäältä mieheltä? Mutta onko sir Jason kuitenkaan niin paha mies kuin juorut antavat ymmärtää?