Galaksinlaajuista dejarikkiä: 5.luku

5.luku

Coruscant 20 BBY

Lysingurin leskikreivitär oli ottanut kahden kuukauden ajan vain satunnaisesti osaa seuraelämään siitä lähtien kun hän oli aloittanut Corellian suurlähettilään virassa. Ne tilaisuudet joissa hän oli näyttäytynyt, olivat lähes poikkeuksetta hyväntekeväisyystapahtumia kuten esimerkki antiikkihuutokauppa sotaorpojen auttamiseksi. Wilhuff Tarkin oli bongattu kerran samasta aitiosta kreivittären ja tämän ystävien seurassa seuraamassa balettia. Cozette keskittyi surutyöhön, yritti huolehtia oman hyvinvointinsa edistämisestä ja harjoitti hyväntekeväisyyttä, vaikka hänellä oli poliittinen virkansa. Suurlähettiläältä oli kysytty kuinka hän ehti hoitaa mallikelpoisesti suurlähettilään työnsä, harrastaa klassista balettia ja ammuntaa sekä vielä harjoittaa hyväntekeväisyyttä. ”Jokaisella on Coruscantissa yhtä monta tuntia käytettävänä vuorokaudessa”, suurlähettiläs Palpatine-Lysingur oli todennut virnistäen. ”Mikään ei estä meitä tekemästä sitä, mikä on meille tärkeää, kun järjestämme aikaa sitä varten jättämällä sohvalla löhöilyn väliin.”

Lysingurin kreivitär oli lahjoittanut rahaa eräälle julkiselle mielisairaalalle. Hoitolaitos oli vaatimaton mutta kodinomainen, koska se oli tarkoitettu pitkäaikaisille potilaille. Avokätinen lahjoittaja halusi vielä käväistä paikan päällä piristämässä hoidokkeja kamarineitojensa Marlén ja Yolan kanssa. Naisilla oli mukanaan täytekakkua henkilökunnalle ja potilaille ja taululta vaikuttava suuri neliskulmainen paketti. Ja paketista paljastuikin taulu – vieläpä melko arvokas.

Yksi hoitajista esitteli sairaalaa kreivittärelle tuntien itsensä tärkeäksi olennoksi. Hoitaja jututti joitain potilaista, joista suurin osa oli paimennettu oleskelutiloihin – muutamaa huonossa kunnossa olevaa hoidokkia lukuun ottamatta. Selväjärkisimpiä potilaita ei ollut juurikaan tarvinnut houkutella tervehtimään vierasta, olihan tämä prinsessan elämää elävä lady. Tässä paikassa kävi harvoin yhtä kiinnostavia ja merkittäviä henkilöitä.

Selväjärkiset potilaat olivat pirteitä ja heidän olemuksensa oli melko siisti. Silti hoidossa oli eniten laahustaviksi zombieiksi lääkittyjä kuvatuksia, joilla oli rumasti turvonneet kasvot ja eloton katse. Lysingurin kreivitär ihmetteli osasivatko nuo laahustajat edes käydä itse suihkussa. Yksi zombiepotilaista oli entuudestaan tuttu.

Tämä oli harteikas mies, jonka päälaki kiilsi kaljuna. Kun kreivitär oli nähnyt miehen viimeksi, tällä oli ollut päässään enemmän vaaleanruskeaa tukkaa ja vain pieni kalju laikku päälaellaan. Potilas oli häntä Alexandriksen lukiossa lähennellyt matematiikan opettaja Helger Napnic, josta hän oli tehnyt kostoksi eunukin valosapelillaan Darth Maulin avustuksella. Ällötys oli ollut kolmentoista vuoden ajan säilössä suljetulla osastolla joko yhtäjaksoisesti tai kausittain.

Niin vihannekseksi lääkitty kuin eunukki olikin tämä toljotti Yolaa himokkaasti. Yola oli poikkeuksellisen seksikäs ja kaunis twi'leknainen, ja kaiken lisäksi kreivitär oli valinnut luottopalvelijalleen aistillisen työasun. Twi'leknaisenkin työasu oli hupullinen ja mustanpuhuva niin kuin Marlélla, mutta hänen asunsa koostui miltei rinnan alle päättyvästä syvään uurretusta yläosasta ja pitkästä hameesta. Ilmavasta materiaalista ommeltu hame oli takaa nilkkapituinen, mutta edestä vain polvipituinen.

Naispotilaat vilkuilivat välillä Napnicia hampaat irvessä ja paikalla oleva henkilökuntakin vaikutti saaneen äijästä tarpeekseen. Olisikohan potilas Napnic kannattanut piilottaa hyväntekijämme vierailun ajaksi? ylilääkäri pohti. Meillä on sentään vieraanamme Ylikanslerin tytär Cozette Palpatine-Lysingur.

Ei tietenkään, sithilady ajatteli huvittuneena. Vierailuni kohokohta on ilman muuta nähdä, miten teini-ikäisten oppilaiden lähentely ja raiskaus ovat kostautuneet tuolle ihmisen irvikuvalle. Siksi minä halusinkin tulla itse käymään tässä hoitolaitoksessa.

Sairaalavierailun jälkeen kreivitär söi kotonaan päivällistä ja oli yhteydessä Corelliaan. Sitten hän lähti valomiekkailemaan taisteludroidien kanssa. Hän ohjeisti Yolaa ja Marléa sanomaan, ettei hän ollut tavattavissa pahan migreenikohtauksen takia, mikäli kyseessä ei ollut Sly Moore, Wilhuff Tarkin, Sate Pestage tai Mas Amedda.

Darth Nemena livahti LiMergeen yksinkertaiseen samettiviittaan kääriytyneenä salakäytävän kautta. Sidious käytti vähän väliä salakäytäviä, koska hänen oli kaksoiselämänsä takia kuljettava salaisesti. Coruscant oli täynnä maanalaisia tunneleita, joita planeetan alamaailma käytti. Alamaailmakin oli Darth Sidiouksen talutusnuorassa, ja mahdollisti että sithilordilla oli tarvittaessa runsaasti rikollisia ja palkkasotureita käytettävissään tottelevaisina pelinappuloina, mutta hänellä oli myös vapaa pääsy tunneleihin koska tahansa. Hänellä oli salakäytäviä jopa Galaktiseen senaattiin ja omaan toimistoonsa.

Nemena avasi viittansa yksinkertaisen pronssisoljen, sillä päällysvaate oli vain tiellä harjoitellessa. Hän asettui lattialle lootusasentoon ja sulki silmänsä ryhtyen meditoimaan. Lady Nemena meditoi päivittäin, joskaan hänen meditoinnillaan ei ollut joka kerran samaa päämäärää. Silloin tällöin hän meditoi rauhoittuakseen, sillä jopa niinkin rauhallisella naisella kuin hänellä oli tarvetta siihen. Tällä kertaa hän meditoi vahvistaakseen yhteyttään Voimaan, ja se oli hänen suosikkimeditaationsa, johon hän olisi käyttänyt ajan salliessa tuntikausia. Kun hän oli meditaation kautta yhteydessä Voimaan, olotila oli huikeampi kuin pilvessä tai nousuhumalassa. Voimayhteyden saavuttaminen myös paransi hänen keskittymiskykyään, nopeutti hänen refleksejään, vahvisti henkisesti ja fyysisesti sekä antoi hänelle tarkkoja näkyjä tulevaisuudesta.

Darth Sidious ja Darth Tyranus olivat LiMergessä, samassa tilassa kuin Nemena nyt. Yli kolmemetriset sithipatsaat ympäröivät pienen kivialtaan äärellä seisoskelevan sithimestarin oppilaineen kuin kunniavartiosto hallitsijan. Isällä ja Tyranuksella näkyi olevan meneillään sithirituaali, sillä jalallisesta kivialtaasta nousi sähkönsinistä usvaa valaisemaan edes hiukan hämärää tilaa. Rituaali oli ennestään tuttu Nemenalle, vaikkei hän ollutkaan osallistunut siihen kuin kahdesti.

Sithimestari viilsi pimeän puolen rituaalin alussa sithioppilaansa kättä seremoniatikarilla vain sen verran että haavasta tipahti pari veripisaraa sekoittumaan uhrialtaan veteen. Sitten vesi muuttui mustaksi. Seremonia jatkui siten että balciksi loitsusanat: ”Kvintik hadzusca sutta chwistuskak! Kvintik hadzusca sutta chwistuskak! Jiaasjen Jidai, jiaasjen jidai!” Vähän ennen loitsinnan päättymistä molemmat sithit singauttivat samaan aikaan veteen voimasalamoita, jolloin se alkoi säteillä eteerisenä, sinisenä usvana. Illuusion luomiseksi sithimestari upottaisi kasvonsa allasta kohti saaden vallan loihtia pimeyden illuusion ja tunkeutumaan uhrinsa mieleen tanssittamaan tätä oman pillinsä mukaan. Mikäli uhri oli jedi, sithi voisi naamioida läsnäolonsa muuttumalla samannäköiseksi kuin joku, johon jedi luotti. Esimerkiksi toiseksi jediksi.

Sithien rituaali sai ikävän päätöksen. LiMergeen ilmaantui kloonisotilaita Suurmestari Yodan ja jediritari Skywalkerin kanssa yrittämään vangita kieroilijat.

Tietenkään lady Nemenan saamasta näystä ei voinut saada selville tarkkaa ajankohtaa. Hän kirosi nabooksi marssiessaan käynnistämään kaksi B1-taisteludroidia silmät kavenneina. 193 senttisten taisteludroidien vakiovarustukseen kuului E5-laserkivääri, mutta hänen käyttämänsä droidit oli aseistettu valomiekoin. Sithilady harjoitteli tänään Jar'Kaiksi kutsuttua kahden valosapelin tekniikkaa etenkin siksi että osa jedeistäkin oli aikamoisia mestareita sen saralla, siitä huolimatta ettei hän olisi mielellään myöntänyt sitä. Muun muassa nautolealainen jedimestari Kit Fisto, jonka kasvoille tuntui jähmettyneen ylipirteä kestohymy. Kenties mestari Fisto oli yksi pitkästyttävistä positiivareista tai mokoma uskoi olevansa voittamaton miekkamies?

Ilman muuta Helger Napniciin törmääminen ylilääkittynä hullujen huoneella oli ollut hauska sattuma, mutta meditointi ja vauhdikas Jar'Kai-sessio B1:ten kanssa vasta tekivätkin hänet tyytyväiseksi energiapesäkkeeksi.

Joskaan hän ei pysynyt kauan hyväntuulisena, koska hänen oli kiireesti informoitava”isäkultaa” uusimmasta näystään. Hän keksi tuhat ja yksi tekosyytä vaieta näystään, ja niistä olennaisimmat olivat: Sidious oli saanut tai saattaisi saada saman näyn ja tämä tulisi niin vihaiseksi että tämän raivon aistiminen pilaisi tähän asti hyvän päivän. Kuitenkin hänen Mestarinsa raivostuisi, mikäli hän ei kertoisi siitä, niinpä hänen ei kannattanut jahkailla enempää kun hänen oli tehtävä velvollisuutensa.

Lordi Sidious oli juuri niin raivoissaan kuin Nemena oli olettanutkin, kun hän kuuli näystä jossa suurmestari Yoda kehtasi tunkeautua LiMerge Poweriin iskujoukkoineen. Miten se raivostuttava pikku kääkkä kehtasi? Sithimestari purki vihaansa ja pettymystään oppilaaseensa, joka toi huonoja uutisia eikä osannut edes karkeasti arvioida milloin tämä suuri takaisku oli odotettavissa.

LiMerge oli ollut vuosien ajan suorastaan elintärkeä paikka sithien koston onnistumisen kannalta jo ennen kuin Sidious oli alkanut kouluttaa Maulia ja tytärtään. Hän hoiti monia sithioperaatioita LiMergestä käsin. Kreivi Dooku oli myös tuonut akolyyttinsä rakennukseen kenenkään osaamatta yhdistää paikkaa mystiseen Darth Sidioukseen. Toistaiseksi LiMerge oli korvaamaton päämaja.

Sidious sanoi ryhtyvänsä meditoimaan, kun kokous lojalistikomitean kanssa oli ohi. Hän piti itsestään selvänä että saisi selville milloin jedit änkeäisivät hänen päämajaansa ja mistä he ylipäätään keksivät tulla sinne. Silti hän sai selville vain että joku separisti-idiootti johdatti möhlinnällään jedit LiMergeen. Sillä tiedonmurulla ei pötkitty pitkälle, koska suurin osa separisteistä oli pölkkypäitä. Kauppaliiton Varakuningas Nute Gunrayn typeryys oli esimerkiksi tullut esiin poikkeuksellisen naurettavasti, sillä tämä oli luullut huppupäistä Jar Jar Binksiä jediritariksi.

Lähetin toimittama kukkakimppu odotti 500 Republicalla, kun lady Nemena palasi kotiin. Kukkien mukana oli pieneen pakettikorttiin kynäilty viesti lyhyessä ja ytimekkäässä muodossa Wilhuff Tarkinilta. Mies kirjoitti tietävänsä ettei pelkkä kukkakimppu ollut välttämättä rouva kreivittären arvoinen lahja, mutta hän otaksui verenpunaisten ruusujen sopivan ainakin asunnon sisustukseen. Pelkkä kukkakimppu ei sinänsä riittänyt herättämään varsinaisesti Nemenan kiinnostusta, mutta Wilhuffin romanttinen ele sai hänet vähän paremmalle tuulelle.

Sithilady kävi nopeasti virkistävässä suihkussa, pukeutui iltapukuun ja istahti pukeutumispöytänsä ääreen. Coruscantin asuntoon oli hankittu antiikkinen pukeutumispöytä, joka oli sijoitettu ikkunan eteen – olihan luonnonvalo paras valaistus kaunistautumiseen. Kreivittärellä oli ollut paljon pidempi pukeutumispöytä Lysingurin kartanossa, mutta tämä turhamaisuuden alttari oli vielä komeampi ja siinä oli tarpeeksi laatikoita kaikille kaunistautumistarvikkeille. Hän teki meikin kokonaan uusiksi. Aikaansaannos oli iltameikki, joka ei poikennut radikaalisti hänen vahvasta päivämeikistään. Hän piirsi vain leveämmät kissarajaukset, käytti silmämeikissään tummempia luomivärejä ja siveli verenpunaista huulipunaa täyteläisille huulilleen murretumman punaisen sijasta.

Kreivitär käski Marléa tilaamaan eräästä viiden tähden gourmetpaikasta cocktailpaloja kahdelle. Kuitenkin hän käski Yolaa jäämään hetkeksi makuuhuoneeseen.

”Saat minulta kaksi huulipunaa”, Nemena virkkoi avatessaan laatikon jossa säilytti huulimeikkituotteitaan. ”Tämä on Reginan huulipuna sävyssä Luumusuukko. Sen pitäisi olla luumunviolettia, mutta väri on pikemminkin tummaa sinipunaista. Tämä taas on Night Feverin huulipuna sävyssä Tulta ja tappuraa, joka on liian lämmin minulle. Hampaani näyttävät keltaisemmilta, kuin mitä ne ovat oikeasti.”

Twi'leknainen kumarsi ottaessaan huulipunat vastaan. ”Kiitoksia, Mylady. Voitte olla varma että nämä tulevat käyttöön. Olisin ostanut muuten viikon sitten Luumusuukon, ellei se olisi ollut sillä hetkellä loppu Kauneuskeitaasta.”

Nemena oli lahjoittanut ennenkin Yolalle kosmetiikaa, joka ei toiminut hänellä. Marlélle hän ei ollut antanut ikinä mitään muuta kuin poikaystäviensä lahjoittamia konvehtirasioita, joista hän oli ottanut kohteliaisuuden takia pari konvehtia lahjoittajan mieliksi. Naboolainen kamarineito nurisi moisesta epäreiluudesta, sillä hän oli ollut kauemmin emäntänsä palveluksessa. Yolalla oli tapana vain nauraa vahingoniloisesti työtoverilleen.

Corellian suurlähettiläs soitti Tarkinille. Hän kiitteli ilahtuneena ruusuista ja kehotti miestä tulemaan tänä iltana kylään siinä tapauksessa, ettei Tarkin ollut kiireinen.

”Ainahan minulta löytyy aikaa juuri teille, arvoisa kreivitär”, Wilhuff virkkoi. ”Olette Ylikanslerin tytär. Elättelinkin suoraan sanottuna toiveita kutsusta fiiniin kotiinne, joka on kuulemma kuningattarenkin arvolle sopiva – vai pitäisikö sanoa Keisarinnan?”

”Keisarinnan arvolle sopiva?” Darth Nemena oli ihmettelevinään. ”Olen vain vaatimaton Corellian suurlähettiläs, jonka elämäntehtävä on ajaa Galaktisen tasavallan etua.”

Wilhuff oli täysin perillä että Sheev Palpatinen tytär vihasi demokratiaa sekä oli yhtä vallanhimoinen kuin isänsä. ”Tietenkin olette”, Sidiouksen liittolainen ei voinut olla naurahtamatta. ”Monelta voisin tulla?”

”Oikeastaan jo tunnin kuluttua.”

”Lupaan ehtiä luoksenne ajoissa.”

Tunnin kuluttua Yola ohjasi Tarkinin Lysingurin kreivittären salonkiin, jossa oli tarjolla shampanjaa ja cocktailpaloja antiikkisella hopeatarjottimella. Se mitä vieras oli siihen mennessä nähnyt 500 Republican asunnosta, oli malliesimerkki harvinaisen hyvästä aristokraattisesta mausta. Mies oli itse hyvin vanhan aatelissuvun vesa, niinpä hän halveksi uusrikkaiden yliampuvaa sisustusmahtailua.

Kreivitär istui pitkällä, verenpunaisella sametilla verhoillulla sohvalasilla shampanjalasi kädessä. Hän oli majesteetillisen viettelevä ilmestys pitkähihaisessa iltapuvussaan. Se oli musta – ehkä leskeyden takia. Ei sittenkään, vaan siksi että musta oli Cozetten väri siinä missä verenpunainenkin. Kummatkin värit korostivat alabasteri-ihoa ja kuparinpunaisia kutreja, joista oli taiteiltu muhkea niskanuttura.

Ylikanslerin tytär soi hurmaavan hymyn vieraalleen. Hän ei näytellyt ikinä hammasrivistöä hymyillessään, vaikka ainakin ylähampaat olivat ihan suorat. Wilhuff piti eniten tuollaisesta hymystä ja elätteli toiveita että muutkin naiset ottaisivat mallia Lysingurin kreivittärestä sen sijaan että irvistelivät väkinäisesti holokuvissa.

”Iltaa, kuvernööri Tarkin”, Cozette tervehti ojentaen raatelukyntensä Seswennan sektorin kuvernöörin suudeltavaksi.

”Hyvää iltaa, kreivitär Lysingur.” Eriadulainen hipaisi ohuthuulisella suullaan naisen kämmenselkää. Miten kiihkeästi hän oli halunnut samantien suudella Cozetten täyteläisiä huulia, joutsenkaulaa ja uhkeana kaula-aukosta pursuavan poven yläosaa. Nainen löi häneen tietävän katseen vähän toruvasti ikään kuin hän olisi ollut kärsimätön teinipoika, joka oli varma että seksiä oli tarjolla.

Wilhuff oli melko varma että Cozette halusi maata hänen kanssaan tänään. Heidän ei tarvinnut enää käyttää aikaa toisiinsa tutustumiseen, olivathan he tunteneet vuosia. Palpatinen tytär oli ollut neljätoistavuotiaana pitkä teinityttö, kun silloinen Naboon senaattori oli esitellyt heidät toisilleen. Hän oli mieltynyt jo silloin nuoren neidin karismaattisuuteen ja viehättävyyteen sekä todennut että tästä tulisi aikanaan komea nainen – paljon paremman näköinen kuin hänen pulleahkosta vaimostaan.

Kreivitär ja kuvernööri rupattelivat niitä näitä juodessaan shampanjaa ja mutustellessaan cocktailpaloja sekä pelatessaan erän dejarikkiä. Pelistä kehkeytyi erityisen mielenkiintoinen kun molemmat pelaajat olivat tavanomaista terävämpiä. Molemmat nauttivat täysin rinnoin päästessään pelaamaan kerrankin henkilön kanssa, josta oli kunnollista vastusta. Vaikutti että kumpi tahansa saattoi voittaa, mutta Lysingurin kreivitär voitti sittenkin.

”Onnittelut voitostanne, Mylady”, mies virkkoi.

”Kiitos. Kiitos myös hyvästä vastuksesta.” Välillä sithilady oli tylsistyä, kun hänelle ei ollut löytyä oikein muuta kunnollista peliseuraa kuin isänsä.

He siirtyivät takaisin sohvalle pelipöydän äärestä, jolloin Wilhuff rohkeni tässä vaiheessa tuoda kätensä naisen hartioille. Kun kreivitär ei kerran sanonut mitään kieltävää eikä vetäytynyt kauemmas, hän alkoi hieroa kevyesti tämän niskaa ja hartioita. Lihaksissa tuntui jonkun verran jäykkyyttä, mutta hänen ei tarvinnut hieroa kovin kauan Cozetteä saadakseen tämän lihakset rentoutumaan. Selvästi daamin viikoittaiseen rutiineihin kuului säännöllinen kehonhuolto.

”Uskoisin että tarvitsette silti vielä perusteellisempaa rentoutumista”, Wilhuff virkkoi silkkisesti.

”Millaista rentoutumista tarkoitatte?” leski kysyi hymyillen riettaasti silmillään. Hän tiesi varsin hyvin, mitä tarvitsi juuri sillä hetkellä, mutta hän halusi vähän härnätä vierastaan.

”Hyvää seksiä tietenkin, Mylady – kiirehtimättä”, mies totesi rohkeasti. ”Olen käytettävissänne, jos vain haluatte.”

Naisen huulilla käväisi aika kavala hymy, vaikka hänen oli tarkoitus pitää kasvonsa peruslukemilla. Hän tiesi tuntevansa isänsä liittolaisen tarpeeksi hyvin. Yleensä Wilhuff Tarkin ei voinut olla missään nimessä järin innokas miellyttämään naisia, vaan naisten kuului tyydyttää hänet. Kuitenkin kuvernööri oli aina pitänyt häntä enemmän kuin vertaisenaan, sillä hän oli Sheev Palpatinen tytär. Isän ansiosta eriadulainen ylimys oli kohonnut nykyiseen asemaansa Seswennan sektorin kuvernööriksi ja Tasavallan ulkolaitojen turvallisuuspalvelujen päälliköksi.

”Osuitte naulankantaan! Jouduin olla aivan liian kauan naimissa impulsiivisen alkoholistin kanssa, jossa ei ollut tarpeeksi miestä minulle. Sitä vastoin te olette oikea mies.” Leskikreivitär kosketti miehen komean univormun rintapieleen kiinnitettyjä kunniamerkkejä hyväksyvästi ja tarttui kärsimättömästi tämän käteen. Hän suorastaan kiskoi miehen mukaansa makuuhuoneeseensa.

He riisuivat toisensa. Wilhuff oli täysin alasti, ja hän alkoi riisua Cozetten rintaliivit, teräsluitetun vyötärökorsetin, alushousut ja saumasukat.

”Ei vielä!” Cozette kielesi terävästi.

Wilhuff oli vähällä huokaista ääneen pettymyksestä. Sitten hän muistutti itseään, ettei hänellä ollut valittamisen aihetta. Hän oli makuuhuoneessa galaksin mahtavimman miehen tyttären kanssa, jolla oli täydellinen tiimalasivartalo.

Nainen kierteli Wilhuffia jotenkin pirullisesti joustavin askelin. Kullanruskeat silmät vaalenivat kullankeltaisiksi pedon silmiksi. Hän tiesi mitä Sheev Palpatine ja Cozette Palpatine-Lysingur olivat. Isä ja tytär olivat galaksin vaarallisimmat elolliset olennot, joille edes jedit eivät mahtaneet mitään, sillä he olivat liian ylivoimaisia. Cozette olisi halutessaan voinut vaikka tappaa hänet Voiman pimeästä puolesta saamaa mahtiaan käyttämällä. Heikompaa miestä olisi pelottanut olla hänen paikallaan sithiladyn seurassa, olkoonkin että he olisivat ensin ihastelleet Cozetten kiihottavia muotoja. Silti häntä ei pelottanut, sillä hän tiesi Palpatinejen tarvitsevan häntä Galaktisen imperiumin luomiseen ja sen hallitsemiseen.

Nemenan katse vaelteli alastomassa miehessä. Raymon Lysingur oli ollut paremman näköinen kuin Wilhuff Tarkin, mutta viimeksi mainittukaan ei ollut hassumman näköinen. Miehellä oli tuuheat keskiruskeat hiukset, kiehtova läpäisemätön katse, ylevä ryhti sotilasuran ansiosta ja hyvä vartalo. Ei laiha kuten Raymonilla, vaan hoikka vartalo josta löytyi tarpeeksi lihasta.

Kreivitär seisahtui niin lähelle miestä että heidän kasvonsa miltei koskettivat toisiaan. Hän hipaisi miehen huulia omilla huulillaan, mutta sen sijaan että olisi syventänyt suudelmaa, hän tutustui tämän vartaloon. Hyväili leveitä hartioita, vahvoja käsivarsia, selkää ja litteää vatsaa. Mies oli jo alkanut kiihottua. Kuitenkin hän halusi nähdä rakastajansa kalun täyteen mittaansa paisuneena. Niinpä hän alkoi liikuttaa kättään sopivan voimakkain ottein Tarkinin jäsenen vartta pitkin saaden tämän huohottamaan. Onneksi tuo mies näytti olevan varustettu riittävän kokoisella seipäällä, joka tuntuisi sentään joltain hänen sisällään. Muuten mies saisi tyydyttää hänet sormin ja nuolemalla, mutta jäisi itse ilman tyydytystä.

Wilhuff osoittautui niinkin hyväksi rakastajaksi, että Nemenaa harmitti ettei hän ollut aiemmin harrastanut seksiä hänen kanssaan. Wilhuff ei vain taannut hänen olevan tarpeeksi kiihottunut, ennen kuin he alkoivat naida kiihkeästi, vaan tämä nuoli ja kiihotti häntä sormin niin kauan että hän sai orgasmin. Hän huohotti katkonaisesti. Hän ei muistanut kokeneensa montaa kertaa vastaavaa nautintoa, joka rentoutti häntä kokonaisvaltaisesti.

Kuvernööri katseli ihaillen vierellään raukeana loikoilevaa viettelijätärtä. Hän oli aidosti hyvillään että hän pystyi tyydyttämään naisen kokemuksensa avulla, jota hänelle oli ehtinyt kertyä. Hän oli kolmekymmentäkahdeksanvuotias eli mies parhaassa iässä. Vielä nuori, mutta viisastunut elämänkokemuksen myötä.

”Naikaa ihmeessä minua”, kreivitär käski kehräten.

”Ilomielin!” Tässä vaiheessa Tarkinin erektio oli kivikovan kreivittären kiusoittelusta ja tarjolla olleesta silmänruoasta. ”Luotattehan minuun?” hän kysyi pehmeästi.

”Tietenkin.”

”Kääntykää kyljellenne.”

Nainen teki kuten pyydettiin, vaikka hän suosi asentoja joissa hän oli päällä, koska hänen kuului olla seksin aikanakin ohjaksissa. Kuitenkin hän piti sinänsä muistakin asennoista. Lusikka saattoi olla hyvä asento miehen kanssa, joka oli kuvernööri Tarkinin tavoin oikea mies eikä heikko surkimus. Ainakin lusikka-asennon etuna että siinä saattoi kokea tuplatenkin nautintoa hieromalla itseään sormin tai siihen tarkoitetulla lelulla.

Wilhuff asettui Cozetten taakse ja työntyi tämän sisään. Noin poikkeuksellisen naisen naiminen oli kuin arvokkaan vuosikertaviinin siemailemista, joten hän halusi pysähtyä hetkeksi nautiskelemaan tiukasta kosteudesta kalunsa ympärillä. Sitten hän alkoi liikuttaa lantiotaan tasaisessa tahdissa tarpeeksi nopeasti, mutta hän ei missään nimessä survonut työnnöillään naista.

”Juuri noin. Tunnutte hyvältä sisälläni”, kreivitär totesi tyytyväisesti. Nainen myötäili hänen liikkeitään täsmälleen samassa rytmissä, josta myös huomasi että hänen työntönsä olivat tarpeeksi nopeita.

Mies ei alkanut hieroa heti kreivittären nuppua, vaan säästi tämän ihanuuden loppuhuipennukseksi. Hän oli nimittäin vuorenvarma että nainen saisi kohta orgasmin. Tokkopa hänkään kestäisi enää kovin kauan, vaikka hän olisikin halunnut naida tuntitolkulla kuparikutrisen viettelijättären kanssa useissa asennoissa. Hän alkoi hieroa kevyesti pientä nuppua etu- ja keskisormellaan pyörivin liikkein. Kohta he vapisivat orgasmista juopuneina vuoteella.

Kreivitär ei passittanutkaan Wilhuffia pukemaan heti päälleen ja häipymään. Sen sijaan lady salli hänen jäädä vierelleen makoilemaan, joten oli sanomattakin selvää että tämä haluaisi toistekin maata hänen kanssaan.

”Taisin olla parempi rakastaja kuin edesmennyt miehenne?” kuvernööri kysyi röyhkeästi sivellen naisen selkää.

”Välillä Raymon-polo ei tajunnut nautinko minä tarpeeksi”, leski tuhahti halveksivasti. ”Te sitä vastoin suoriuduitte niin esimerkillisesti että voitte tästä lähtien kutsua minua että voitte kutsua minua etunimelläni. Ette missään nimessä kuitenkaan Cozieksi! ”Tietenkin vain kun olemme kahden kesken.”

”Luonnollisesti, Cozette.”

”Ei, ei”, nainen huomautti venytellen. ”Oikea nimeni on Darth Nemena.”

Wilhuff virnisti. ”Sinänsä Cozette on komea nimi – hienon naisen nimi, mutta Nemena on kieltämättä paljon parempi ja kauniimpi. Mitä Nemena muuten tarkoittaa?”

Sithilady kohottautui nojaamaan toisen kyynärpäänsä varaan. ”Koston airutta”, hän naurahti julmasti. Silti hänen rakastajansa piti hänen julmaa nauruaan viehättävänä.

***

Brianca oli kutsunut Cozetten kahville. Ystävätär oli avioitunut neljä vuotta sitten siniverisen Lorren Vidaqin kanssa, joka oli vuoden vaimoaan vanhempi. Aviopari oli käynyt samaa peruskoulua, mutta he olivat päätyneet eri lukioihin opiskelemaan. Lorren kulttuurikasvatusta painottavaan Alexandrikseen ja Brianca Felipe Spelcerin urheilulukioon. Heidän suhteensa ei suinkaan alkanut teiniromanssista, vaan he alkoivat tapailla kaksikymmentävuotiaina. Kumpikaan ei ollut uskonut aluksi että heidän romanssissaan oli ainesta pitkäksi parisuhteeksi eivätkä he haaveilleet avioliitosta ja perheenlisäyksestä tulevaisuudessa. He eivät edes tienneet halusivatko he lapsia. He avioituivat viisi vuotta sitten ja Brianca tuli raskaaksi, vaikkei ollut tarkoitus. Lorrenin kanta oli että tietenkin vaimo sai keskeyttää raskauden, mutta Brianca tuli siihen tulokseen että hän halusi pitää lapsen. Pian Vidaqeille oli selvinnyt että rouva odottikin kaksosia. Kaksostytöt Lucindra ja Adavve syntyivät kolme vuotta sitten.

Rouva Vidaq otti Lysingurin kreivittären vastaan lasitetulla verannallaan. Adavve ja Lucindra hyppivät sohvilla äitinsä harmiks. Vidaqeilla oli toinenkin vieras, Licorith nimittäin.

Kaksikymmentäkahdeksanvuotias Brianca oli yhä siro ja pieni kuin keijukainen, mutta jonkun verran muodokkaampi. Oli mahdotonta uskoa hänen olevan lähemmäs kolmekymppinen äiti, sillä hän näytti korkeintaan yhdeksäntoistavuotiaalta siropiirteisine kasvoineen. Licorith näytti Cozetten tavoin ikäiseltään. Hotelliperijätär oli taas vaihtanut hiusväriä – tällä kertaa mahonginpunaiseksi ikään kuin symbolisoimaan sitä että hän oli kääntänyt uuden lehden elämässään, vaikka hän oli vieläkin se sama rauhaton pintaliitäjä.

Kolmevuotiaat ”pikkuprinsessat” ärsyttivät lady Nemenaa hyppimisellään ja teennäisine manöövereineen, mutta hän liimasi hymyn kasvoilleen. Hänen oli pistettävä Voimalla Vidaqien jälkikasvu kuriin, ennen kuin hän menettäisi hermonsa.

Nyt tuo hyppiminen saa loppua ja kipitätte huoneeseenne tai leikkihuoneeseenne telmimään, Darth Nemena käski. Samassa kaksoset loikkasivat alas sohvalta ja kirmasivat matkoihinsa.

”Olen alkanut epäillä että sinulla on vähän jedivoimia, Cozette”, Brianca totesi hymyillen, lähinnä leikillään.

Sithilady kaivoi käsilaukustaan savukerasian ja sytyttimen. ”Mistä olet saanut tuollaista päähäsi?” hän naurahti viettomana.

Vaaleaverikkö irvisti väsyneesti. ”Tuollaisia uhmaikäisiä pikkulapsia on hankala saada tottelemaan ilman mielenhallintatemppuja tai ruumiillista kuritusta. Tunnustan että olen välillä tukistanut tyttöjä, vaikkei sitä pidetä hyväksyttävänä kasvatusmetodina.”

”Lapset ovat äärimmäisen impulsiivisia. Hetken sohvalle hyppiminen on hauskinta mahdollista puuhaa, kohta kuitenkin esimerkiksi prinsessan leikkiminen.” Lysingurin kreivittären katse vaelteli haikeana terassilla ja sieltä avautuvissa näkymissä.

Brianca sekä Licorith uskoivat hänen välittävän Crosixista kuin hän välitti todellisuudessa, ikävöivän kovasti lastaan. Rouva Vidaq laski lohduttavasti kätensä hänen jäntevälle käsivarrelleen. ”Voit kertoa rohkeasti, jos sinua ahdistaa olla kaksosten seurassa – tai sinulle tulee huonoja muistoja mieleen”, vaaleaverikkö sanoi pehmeästi.

”Minun ei ole vaikea olla Adavven ja Lucindran seurassa. En ikävöi Crosixia vain kun näen lapsia vanhempineen ja lastenhoitajineen. Kaipaan häntä kaiken aikaa, mutta huolehdin että minulla on riittävästi tekemistä, niin pystyn kestämään”, lady Nemena valehteli.

”Kävimme eilen jeditemppelissä tyttöjen ja Lorrenin kanssa.” Brianca oli kireä.

”Minkä takia?” Licorith ja Cozette ihmettelivät.

”Adavve on Voimalle herkkä ja jedimestarit halusivat selvittää voisiko hänestä tulla jedi. Hänellä olisi kyllä tarpeeksi midi-kloriaaneja – kymmenentuhatta. Kuitenkaan hänestä ei voi tulla ikinä jediä, koska tyttö on liian aggressiivinen.”

”Sittenhän Adavve sopisi mustaksi jediksi”, Licorith keksi hihittäen. Punapääkin sytytti itselleen savukkeen – tällä kertaa tavallisen savukkeen eikä maustetta. Hän saattoi poltella arkisinkin päiväsaikaan maustetta, mutta häneltä löytyi sen verran tilannetajua, että hän tajusi missä sen pössyttely ei ollut soveliasta.

Licorithin idea oli huumorimielessä sutkautettu, sillä tuo nainen ei tiennyt paljonkaan minkäänlaisista jedeistä eikä takuulla sitäkään vähään sitheistä. Silti Nemena oli tehnyt täsmälleen saman havainnon. Adavve Vidaqia ei kannattaisi kouluttaa sithiksi, sillä hänestä ei tulisi mitenkään tarpeeksi voimakasta midi-kloriaaniensa määrän ja luonteensa takia; tyttönen ei pystyisi moraalikäsitysten takia toteuttamaan aina intohimojaan kuten oikea sithi. Mikään ei pidätellyt sithiä, joka oli päättänyt saada haluamansa – varsinkaan moraalilässytys.

Kolmetoistavuotiaan tytön potentiaalin huomasi, vaikka hän oli täysin kouluttamaton. Adavve liikkui ketterästi – kaksostaan ketterämmin – ja hänellä oli nopeat refleksit. Aggressiivisuus korvaisi taisteltaessa puuttuvat midi-kloriaanit, olihan pimeä puoli nopeampi ja helpompi hallita. Nemenan aikeena oli kouluttaa lapsi yhdeksi käsistään; koulutuksen voisi aloittaa Adavven ollessa kahdentoista, koska siihen ei tarvinnut käyttää yhtä paljon aikaa kuin sithikoulutukseen.

Licorith koetti houkutella Briancan sekä Cozette lähtemään juhlimaan illalla. Äidiksi tultuaan Briancaa ei enää huvittanut juhlia kuin maltillisesti muutaman kerran vuodessa, vaikka hän oli ennen poltellut viihteellä maustetta ja kokeillut jokusen kerran ekstaasiakin. Silti Licorithin ei ollut vaikea ylipuhua Cozettea juhlintaseurakseen, van hän halusi yhtä kovasti juhlimaan railakkaasti.

”Laitetaan peruukit, pukeudutaan kuin luksushuorat ja poltellaan maustetta”, Cozette hihkaisi ilkikurisesti.

”Jopas galaksin kirjat ovat sekaisin!” neiti Bastitas ihmetteli.

”Miten niin?”

”Olet osannut aina pitää hauskaa, Cozette, mutta aina pukeutuneena ladyn arvolle sopivasti.”

Lysingurin kreivitär virnisti. Kukapa tietäisi meitä aristokraatteja paremmin miten pidetään hauskaa, Darth Nemena ajatteli. ”Minua kaduttaisi vanhana eukkona, jollen pukeutuisi kerran elämässäni kuin luksushuora.”

Licorith ja Cozette tapasivat viimeksi mainitun asunnolla 500 Republicalla, sillä heidän suunnitelmiinsa kuului laittautua yhdessä jotain elokuvaa katsellen ennen yökerhoon lähtemistä. Todennäköisesti he lähtisivät Studio 3 -nimiseen julkimoiden, ylhäisten ja sekalaisen seurapiiriväen kansoittamaan paikkaan, jonka omistaja oli herra Bastitasin tuttava.

Hotelliperijätär oli ottanut mukaansa vaihtovaatteet asusteineen. Heti kun naiset löysivät mielenkiintoiselta vaikuttavan elokuvan, he aloittivat laittautumisen. Licorith poisti alkajaisiksi päivämeikkinsä. Cozette oli sujauttanut silmiinsä safiirinsiniset piilolinssit, ja hän oli ennättänyt saada juhlameikkinsä valmiiksi ennen kuin Licorith oli tullut kylään. Hän tekisi huulimeikin vasta vähän ennen kun heidän oli aika lähteä juhlimaan. Yola purkasi emäntänsä kampauksen, harjasi ja palmikoi kuparinpunaiset kutrit, jotta ne saatiin sullotuksi peruukkisukan alle.

”Sinä saat tällä kertaa päättää minkä peruukin otan, Yola”, kreivitär totesi virnistäen. Twi'lekkaunotar oli niin ammattimainen kamarineito, ettei Lysingurin kreivitär tarvinnut lainkaan stylistin palveluita. Kohta kamarineito palasi pukeutumishuoneesta luumunpunainen peruukki käsissään, luksushuoran tyyliin erityisen hyvin sopivan peruukin kanssa.

”Tarvitseeko Mylady tällä hetkellä vielä apuani?” Yola kysyi.

”En. Voit pitää vapaaillan. Marlén on kuitenkin jäätävä tänne palvelemaan minua ja neiti Bastitasia.

Twi'lek kumarsi tirskahtaen vahingoniloisesti.

Sithilady ja hotelliperijätär saivat aikaan antoisan keskustelun, vaikka Licorithia pidettiin yksinkertaisena pintaliitäjänä, jota kiinnosti vain juhliminen, huippumuoti, kauneudenhoito ja seksi. Licorith ei ollut saanut koulussa hyviä arvosanoja, mutta hän ei ollut typerys vaan kohtalaisen nokkela nainen, joka ei vain hyödyntänyt omia kykyjään. Hän kirjoitti runoja joihin sisältyi hyviä huomioita ja oli lukenut vapaaehtoisesti joidenkin filosofien teoksia. Hotelliperijätär oli parantumaton pintaliitäjä, koska hän täytti elämäntyylillään sisimpänsä tyhjät kohdat ja toteutti röyhkeästi paheellisuuttaan. Pintaliitoelämä tarjosi ainakin monia tapoja olla paheellinen.

Ilta oli vielä nuori, mutta lady Nemenan mielestä hänen oli jo aika sytyttää maustesavuke. Hänellä sattui olemaan tällä kertaa maustetta jopa useamman illan tarpeiksi. Alunperin hänen aikomuksenaan oli ollut ostaa huumediileriltä vain yhden illan satsi. Huumediileri oli käyttäytynyt sikamaisesti häntä kohtaan, sillä tämä ei ollut tiennyt kenen kasvot kätkeytyivät viitan hupun alle. Iljetys oli luvannut hänen saavan mausteen ilmaiseksi, jos hän makaisi tämän kanssa. Nemena oli mulkaissut törkimystä huppunsa alta ennen kuin oli kuristanut tätä. Mutta ei siinä kaikki, vaan hän oli tappamisen sijasta rangaissut tätä yhtä julmasti kuin Helger Napnicia. Hän oli ottanut vielä kaiken diilerin kanniskeleman mausteen, ennen kun oli livahtanut hilpeänä tiehensä. Oli raivostuttava etteivät kaikki tajunneet hänen, lady Nemenan olevan galaksin toiseksi vaarallisin olento, sillä hänen oli pakko kätkeä Sidiousin tavoin edelleen läsnäolonsa. Kuitenkin oli tavallaan huvittavaa, etteivät kaikki hoksanneet miten kauhistuttavan vaarallinen hän oli. Ja oli aina yhtä hauskaa todistaa moukkaelukoille.

Naiset tilasivat taksin katsottuaan elokuvan loppuun ja saatuaan itsensä valmiiksi. Taksia odotellessaan he räpsivät itsestään vielä pari asukuvaa Nemenan itselaukaisimelle väännetyllä holokameralla. Nemenan asuvalinta mukaili paljastavuudestaan huolimatta hänen omaa tyyliään. Hänellä oli yllään smaragdinvihreä samettileninki, jossa oli yläreiteen ulottuva halkio, kapeat ¾-hihat ja sydämenmuotoinen pääntie. Licorithilla oli vielä paljastavampi kaksiosainen asukokonaisuus – nimittäin nilkkapituinen halkiohame ja teräsluitettu rinnanylikorsetti. Molemmilla oli samanlaiset ylipolvensaapikkaat, joita näki usein maksullisilla naisilla ja strippareilla.

Studio 3:ssa oli juhlimassa paljon tuttuja Licorithin ja Nemenan purjehtiessa paikalle. Heidän mieleensä ei kuitenkaan tullut hakeutua heidän seuraansa, sillä nuo henkilöt olisivat saattaneet tunnistaa neiti Bastitasin, joka ei osannut muuttaa ääntään riittävästi. Sitä vastoin korkeammalla ja lempeämmällä äänellä puhuminen ja aristokraattisen ylväyden vältteleminen oli liiankin helppoa sithiladylle. Niinpä naiset suuntasivat jonkun salskeiden miesten suuntaan, joille tuli melkein riitaa kuka saisi tarjota misuille juotavaa, tupakkaa ja tulta sekä tanssittaa heitä.

Lady Nemena iski heti silmänsä yhteen seurueen miehistä, joka muistutti jonkun verran jediritarikunnan herkkupalaa Anakin Skywalkeria. Tällä miehellä oli kuitenkin adrogyynimmät kasvonpiirteet sekä lyhyemmät ja loivemmin kihartuvammat hiukset. Komistus oli joka tapauksessa suunnilleen Skywalkerin pituinen, ja hänellä oli samanlaiset manööverit ja vallaton hymy. Hänen käheää ääntään olisi jaksanut kuunnella jopa tunteja ja hän liikkui harkitusti ja viehättävästi, suorastaan seksikkäästi. Valepukuinen sithin halu heräsi vähitellen, kun hän riisui herkkupalaa katsellaan. Sithilady halusi ehdottomasti maata vaalean miehen kanssa sinä iltana, mutta hän halusi ensin tanssia tanssia tanssia, sillä hänessä oli loputtomasti energiaa.

Hän oli nähnyt holoviosiosta erään kuuluisan laulajattaren musiikkivideon rock-coverin. Nainen oli tanssinut paidattomien miestanssijoiden kanssa yhdistellen koreografiassa modernia tanssia ja balettiliikkeitä. Nemena oli harjoitellut itsekseen musiikkivideon tanssiosuutta aina kun hänellä oli ollut aikaa, ja nyt hän hallitsi koko koreografian. Siihen sisältyi paljon raskaita ja vaikeita liikkeitä, jotka onnistuivat vain ammattitanssijoilta ja lahjakkaimmilta harrastajilta. Studio 3:ssa tultaisiin lumoutumaan hänen vauhdikkaasta tanssistaan piruetteineen, hyppyineen ja jalannostoineen.

”Katsokaa!” huudahti yksi seurueen miehistä osoittaen erästä jedin kaapuihin pukeutunutta miekkosta.

”Jospa äijä kuuluu polttariseurueeseen!” huudahti vaalea namupala.

Vaalean miehen veikkaus oli täysin väärä. Nemena aisti heti vahvasti Voimalle herkän olennon läsnäolon. Muutenkin hän tunnisti jedin.

”Tai sitten hän halusi yksinkertaisesti tulla tuulettumaan”, Darth Nemena tuumasi virnistäen. ”Raskas työ vaatii raskaat huvit.”

Hän, Licorit ja miehet purskahtivat raikuvaan nauruun. Jedimestari Windu vaikutti olevan pahasti eksyksissä palatsimaisessa yökerhossa. Studio 3 oli täynnä enimmäkseen hilpeitä ja kalliisti pukeutuneita juhlijoita, joista osa oli selvästi päihtynyt muustakin kuin alkoholista. Sithilady viihtyi hyvin Studio 3. Täällä soitettiin hyvää tanssimusiikkia, sisustus oli satumaisen upea, tarjolla oli jatkuvasti hyvää ohjelmaa kuten kuuluisia esiintyjiä, teemajuhlia järjestettiin säännöllisesti ja ilmapiiri oli huikean dekadentti. Nemena suorastaan hullaantui päihtyneenä Studio 3:sen ylhäiseen dekadenssiin.

Mace Windu taas olisi ollut milteipä ennemmin jopa keskellä taistelutannerta tai läkähtymässä Tatooinella. Moraalittomuus rehotti Studio 3:ssa. Juhlijat olivat päihtyneitä, hakivat täältä irtosuhteita, riisuivat irstaasti toisiaan katseillaan ja monet naiset olivat pukeutuneet kuten luksushuorat – riippumatta olivatko he prostituoituja vai eivät.

***

Neljä päivää myöhemmin jediritari Skywalkerilla oli sovittu tapaaminen Ylikansleri Palpatinen kanssa tämän virkahuoneistossa. Ylikanslerin toimisto sijaitsi Galaktisen senaatin tiloissa, niinpä nuorukainen pistäytyi tietenkin senaattorivaimonsa työhuoneessa. Valitettavasti kyyhkyläiset eivät saaneet olla kauan kahdestaan, sillä Chandrilian senaattori avustajineen tupsahti paikalle. Anakin oli luonteeltaan kiihkeä ja yhä kuin vastarakastanut, joten hänen oli paras lähteä muualle rauhoittumaan. Palpatine ottaisi hänet kuitenkin vastaan vasta neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua, joten hän suuntasi aikaa tappaakseen Senaatin kahvioon.

Siellä Anakin törmäsi Lysingurin kreivittäreen. Ylikanslerin tytär halusi tarjota hänelle kahvin tai teen leivonnaisen kera. Sehän sopi mainiosti hänelle, sillä hän nautti viehättävien naisten suosiosta tilanteessa kuin tilanteessa. Hän halusi latten ja juustokakun. Jediritari ja kreivitär asettuivat yhteen ikkunan eteen sijoitetuista pöydistä, jonne tarjoilijadroidi kiikutti tuota pikaa heidän tilauksensa. Kreivittärelle tuotiin pelkkä cappuchino, jonka päälle oli pursotettu sinistä kermavaahtoa.

Kreivitär otti datapadin luksuslaukustaan ja ryhtyi lukemaan siltä jotain lehteä. Anakinin katse vaelteli tilassa, sillä häntä alkoi yhtäkkiä ujostuttaa Cozette Palpatine-Lysingurin seurassa niin paljon, ettei hän kehdannut edes ottaa katsekontaktia. Hän ei ollut toistaiseksi ollut montaakaan kertaa kahden Ylikanslerin tyttären seurassa – eikä koskaan varttituntia kauemmin. Nainen oli vaurauteen syntynyt ja hienostunut aristokraatti, joka oli varsinainen kulttuurintuntija. Niin oli hänen enkelinsäkin eikä häntä ollut ujostuttanut näin paljon vaimonsa kanssa edes heidän seksielämänsä alussa. Kieltämättä häntä hävetti että hän oli tavannut kreivittären aikanaan tämän lapsuudenkodissa tatooinelaisissa orjan vaatteissa. Teini-ikäinen Cozette oli vastannut täydellisesti Anakinin mielikuvaa hienosta neidistä mittatilausvaatteineen, jalokivineen, ylväine ryhteineen ja lukaalikoteineen. Silti aatelisneiti oli ollut kaikin puolin kohtelias vasta vapautetulle orjalle… suorastaan ystävällinen.

Sitten Anakin käsitti miksi häntä ujostutti Cozetten seurassa.

Tosiasia oli että Cozette Palpatine-Lysingur oli enemmän kuin vain viehättävä nainen, jota saattoi sanoa useasta vähintään hauskan näköisestä naisesta. Cozette liikkui sulokkaasti määrätietoisen viettelevällä tavalla. Hän oli jo aikuinen nainen, joten hänelle oli ilman muuta ehtinyt kertyä paljon kokemusta seksistä. Kreivitär oli sinut seksuaalisuutensa kanssa ja tiesi mistä piti. Jedi aisti kreivittären sukupuolivietin olevan vahva, tuon naisen haluavan seksiä jopa päivittäin, jos hänellä vain oli aikaa heittäytyä himojensa vietäväksi. Ilmapiiri oli siinä määrin kiihottavan jännittävä että Cozetten seurasta alkoi kehittyä nuorukaiselle suorastaan addiktio.

Anakinin seuralainen hymyili hänelle ystävällisesti. Nuorukainen rentoutui ja kohotti lattelasin huulilleen. Hän uskaltautui ottamaan katsekontaktin kreivittäreen.

Nainen naurahti. Selvästi hän oli löytänyt jotain hauskaa luettavaa.

”Joku… on nolannut itsensä pahasti seurapiiritilaisuudessa?” jediritari oletti.

”En lue nyt mitään seurapiiripalstaa, vaan erästä naistenlehteä – Galactpolitania nimittäin”, Lysingurin kreivitär selitti. Anakin tiesi lehden; kyseessä oli pitkälti seksielämän kohentamiseen tarkoitettu hömppälehti. ”Ime sydänkäpysi miehuutta kuin mehujäätä.” -tyyppisine neuvoineen. ”Tässä jutussa lehden mies- ja naislukijat kertovat koomisimmista treffeistään.”

Cozette ojensi datapadinsa hänelle. Juttua lukiessaan Anakiniakin alkoi naurattaa. Oli menty esimerkiksi väärään pöytään istumaan, läikytetty keittoa seuralaisen leningille, kiirehditty ensitreffeillä juteltaessa asioiden edelle, katkottu vahingossa korko toisesta kengästä ja niin edelleen. ”Ehkä kovinkaan moni nainen ei halua tavata enää uudelleen miestä, joka on niin kömpelö että läikyttää keittoa nätille mekolle?” jedi hohotti. ”Käsittämättömintä on ehkä se että nainen kysyy ensitreffeillä onko mies varma hedelmällisyydestään!”

”Takuulla kyseessä oli yli kolmekymmentäviisivuotias nainen, jonka biologinen kello tikittää armottomasti, koska kaikilla ystävättärillä ja entisillä koulukavereilla on jo lapsia?” Cozette arveli päätään pudistellen.

Nuorukainen ojensi datapadin takaisin omistajalleen.

Kreivittären kulmikkaat kasvot vakavoituivat liikuttavasti. ”Olen ollut useamman kerran huolissani sinun takiasi, Anakin.” Naisen äänensävy oli pehmeä, miltei lempeä. ”Jedinä oleminen on sankarillista, arvostettavaa ja aina jännittävää mutta myös vaarallista.”

Skywalkerin sydäntä lämmitti että hän oli usein elegantin ja hienostuneen seurapiirikoristuksen ajatuksissa, joskin hänen oli hankalaa pukea kiitollisuutensa sanoiksi. ”Voima on ollut kanssani, Mylady”, hän rauhoitteli jokseenkin kömpelösti.

”En haluaisi olla pessimistinen… enkä ole mielestäni pessimistinen edes toistuvan itsetutkiskelun perusteella.” Kreivittären kaulassa roikkui kolmirivinen helminauha, jota hän hypisteli ja kietoi hermostuneesti pitkien sormiensa ympärille. ”Galaksinvälinen sisällissota on harventanut rankalla kädellä jediritarikunnan rivejä. Meidän siviilien sydämiin on istutettu pelko.”

”Kokonaista jediritarikuntaa ei voi koskaan pyyhkäistä olemattomiin”, ritari Skywalker virkkoi itsevarmasti.

Pyh! lady Nemena ajatteli yllättymättä nuoren jediritarin ylimielisyydestä. Kylläpäs voi. Otapa huomioon miten vähän teitä jedejä on enää jäljellä.

Jedi ja aatelisnainen lähtivät yhtä matkaa Ylikanslerin virkahuoneistoon. Palpatinen otettua jediystävänsä vastaan Cozette jäi odotushuoneeseen, sillä Galaktisen tasavallan Ylikansleri oli niin kiireinen mies, ettei edes tämän oma tytär voinut rynnätä milloin tahansa tämän toimistoon.

Lysingurin kreivitär pyrähti Anakinin luo alushameet kahisten, kun hän astui tunnin kuluttua Ylikanslerin toimistosta odotushuoneeseen. Nainen tarttui Anakinin käteen. Häneltä ei jäänyt huomaamatta, miten surulliset kreivittären kullanruskeat silmät olivat.

”Tiedän etten saisi kysyä tätä sinulta...”, Lysingurin kreivitär sanoi huokaisten. ”Mutta minun on saatava tietä mitä pienelle pojalleni kuuluu. Olen sentään hänen äitinsä!”

Anakin silitti varovaisesti naisen kämmenselkää. Tämän iho tuntui silkinpehmeältä ja miltei yhtä viileältä kuin marmori.

”Totta kai teidän on saatava tietää… Harmi vaan ette minä ole ihan paras henkilö vastaamaan kysymykseenne. Crosix vaikuttaa olevan terve pikkumies. Hän on luonteeltaan tyypillinen poika – semmoinen jota kiinnostavat enimmäkseen poikien jutut, mutta ikäistään nokkelampi ja hiukan kypsempi ja välillä niin aatelisherraa että”, jedi analysoi.

Cozette hymyili hellästi. ”Crosix on selvästi pysynyt sitten minun poikanani.”

”Crosix ei muistuta liiemmin teitä ulkonäkönsä osalta, mutta hän liikkuu yhtä sulokkaasti kuin te ja hänellä on teidän nenänne ja silmänne. Uskoisin että hän on perinyt monia luonteenpiirteitänne, mutta vain vähän isäparkansa luonteenpiirteitä.” Jediritari pyyhkäisi otsallaan roikkuvan hiuskiehkuran sivuun. Hän ei tohtinut todeta ääneen että taisi olla kiistatta hyvä juttu, että kreivittären ja Lysingur-vainajan poika oli toista maata kuin isänsä.

Cozette totesi kiittävänsä Naboon Jumalia. Hän tunnusti helpottuneena olevansa helpottunut, ettei pojalla ollut isänsä heikkouksia.

Ylikansleri Palpatinen naisassistentti Sly Moore pyyhälsi odotushuoneeseen ilmoittamaan hänen ylhäisyytensä ottavan nyt kreivitär Lysingurin vastaan. Anakin oli vähällä tirskahtaa Mooren nähdessään – taas ”vaihteeksi”. Nainen ei todellakaan ollut onnettomuuksille altis säheltäjä niin kuin Jar Jar Binks, ja hän oli huomattavasti nokkempi. Muuten Moore ei olisi mitenkään päässyt itsensä Palpatinen assistentiksi, sillä hän ei ollut tarpeeksi sievä kiipeämään reittä pitkin. Sly Moore sonnustautui aina kotimaailmansa vaatteisiin, jotka olivat rumia, kummallisia ja naurettavia. Tällä kertaa assistentilla oli ilmeisesti pienenpienistä höyhenistä koottu viitta, joka muistutti erehdyttävästi wampan turkkia.

Ennen kuin Cozette siirtyi isänsä toimistoon, hänellä oli vielä sanottavaa Anakinille. Hän pyysi häntä ottamaan Crosixin siipiensä suojaan. Tietenkin Anakin suostui, sillä Crosix oli suloinen lapsi jolla oli valloittava persoona, ja hän oli pahoillaan koska äiti ja poika oli erotettu toisistaan. Cozette Palpatine-Lysingur oli niin hurmaava ja miellyttävä nainen että hän oli ansainnut äitiyden onnen.

Ylikanslerilla oli kaksi työhuonetta. Tietenkin hän otti tyttärensä vastaan yksityisessä toimistossaan.

Sithilordin kulmikkaat kasvot olivat miltei kokonaan raivon vääristämät. Ohuthuulinen suu oli pingottunut kireäksi viivaksi. Nyt jopa Sidiouksen hämmentävä kärsivällisyys ja teräksinen itsehillintä olivat pettämäisillään. Sithimestari halusi purkaa raivonsa kiduttamalla ja murhaamalla niin kauan että oli taas kyllin rauhoittunut jatkamaan mukavan isoisähahmon näyttelemistä, vaikka roolihahmo tuli jo korvista ulos.

Sidious vapisi raivosta, mutta hän viittasi sentään Nemenaa istumaan viereensä. Miten vanhalta ja väsyneeltä hän näyttikään ryppyisine otsineen ja silmäkulmineen ja tummine silmänalusineen. Kerran niin tuuheat, vain toiselta ohimolta harmaantuneet hiukset olivat ohentuneet ja muuttumaisillaan hopeanharmaista lumivalkoisiksi.

”Olen ollut kolmetoista vuotta nuoren Skywalkerin isoisähahmoystävä”, Sidious valitti kuin hankala vanhus, jolle hoivakodin aamupuuro ei maittanut. ”Silti en ole onnistunut edelleenkään sysäämään poikaa tarpeeksi eteenpäin pimeälle puolelle johtavalle polulle, Nemena. Ristiriita on vasta kylvetty Skywalkerin sydämeen, ja Peloton sankarimme ei ole rikkonut tarpeeksi tylsää jedikoodia vastaan.”

Galaksin kirjat ovat kieltämättä sekaisin kun te avaudutte minulle – ja myönnätte kaiken lisäksi epäonnistuneenne, lady Nemena ajatteli nenäkkäästi pitäen kasvonsa peruslukemilla. Hän ei sanonut mitään ääneen.

”Skywalkerin käännyttämiseksi tarvitaan ilmiselvästi muutakin kuin isoisämäistä ystävällisyyttä ja kannustamista. Tarvitaan viettelevä ja hyvännäköinen nainen. Sinä olet juuri sellainen nainen, tyttäreni.” Sithimestari laski toisen kätensä Darth Nemenan hartialle.

”Ai kiitos”, sithilady sanoi antaen ymmärtää kuulleensa suurenkin kohteliaisuuden.

”Viettele Anakin Skywalker – ellet ole jo aloittanut – menemällä niin pitkälle kuin on tarpeen. Näytä pojalle että elämä on tylsää ja merkityksetöntä, ellei hän uskalla seurata intohimojaan.”