sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Vampyyrinovelli: Riistetty haaveilija

Pairing: Odessa/ Dominique/ Annette
Rating: K-11
Genres: drama ja romance


Chereden markiisi oli ajatuksissaan, joten hän ei tajunnut pukea käsivarrellaan riippuvaa laskosviittaa, eikä hän huomannut heti makuuhuoneeseen liihottavaa rakastajatartaan. Tämä oli korumäärän ja muhkean kampauksensa koristeiden perusteella lähdössä juhlimaan.

”Iltaa, Odessa”, Chereden markiisi mutisi tervehdykseksi.

”Iltaa, mon chér”, hänen rakastajattarensa naurahti ja asteli ylimyksen luo yhtä sulokkaasti kuin villikissa. Hän kurottautui ottamaan de Chereden kauniit kasvot linnunluisten käsiensä väliin ja sipaisi miehen huulia omillaan.

Härnäävä ele sai markiisin väkisin hymähtämään. ”Sinä et ole koskaan piitannut tyylikkäistä käsisuudelmista.”

”Oletteko muuten lähdössä Broussox'in palatsiin, kun näytte pukeutuneen sangen hovikelpoisesti?”

”Minähän pukeudun aina hovikelpoisesti”, markiisi oli toruvinaan. ”Minua ei kuitenkaan tulla näkemään tänään eikä huomenna huvitusten parissa. Minulla on muuta tekemistä.”

Liittyykö ʼmuu tekeminenʼ jollain tapaa siihen että yksi palatsin huoneistoista on pistetty uuteen uskoon.” Odessa Noir ei ollut mikään kananaivo, vaikka olikin huora, vaan hänellä oli tarkka havainnointikyky. ”Minä en ainakaan ole vaihtamassa huoneistoa. Kaikki täällä tietävät, etten pidä yhtään siitä väristä!”

Voin tyydyttää sen verran uteliaisuuttasi että paljastan että huoneisto tulee eräälle naiselle, jonka lempiväri on vaaleanpunainen.”

Mutta Dominique! Tuollaisen suppean vihjeen perusteella ei voi päätellä mitään.” Odessa siveli vampyyrimarkiisin käsivartta kokeillen tehdä hänen mielensä suojamuuriin edes hiusmurtuman. Välillä hän oli Dominiquetakin taitavampi viettelijä, mutta tämä oli yksi niistä harvoista kerroista, kun ylimys osoittautui immuuniksi hänen viehätysvoimalleen.


*****


Naimattoman tätinsä hoivissa kasvanut Annette Valerie Duvallon oli jaksanut päivästä päivään, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta vuoteen kärsimystä ammentamalla voimaansa satuprinssinsä lupauksesta. Monsieur de Cherede, tosielämän satuprinssi oli luvannut hänelle kymmenenvuotiaana muuttavansa hänet kaltaisekseen. Ikuisesti nuoreksi ja kauniiksi kuolemattomaksi, joka eli menneisyyden loiston ympäröimänä. Sitten Annette asuisi hovissa, käyttäisi kermakakkumaisia prinsessamekkoja, tanssisi rokokooajan hovitansseja, soittaisi cembaloa ja kaikki ihastelisivat hänen kauneuttaan.

Blondiini oli hukkumaisillaan kaksikymmentäkaksivuotiaana depression ylivaltaan ikään kuin hän olisi pudonnut vettä täynnä olevaan kaivoon. Hëloise-tädin kiihkouskovaisuus saatanan läsnäolon jatkuvana jauhamisena ei ollut ainoa seikka, joka masensi häntä, vaikka tädin luona asuminen oli ollut traumatisoivaa. Sen lisäksi häntä oli syrjitty koulussa. Ja mikä pahinta hänet oli raiskattu ja käytetty hyväksi. ”Olet vieläkin se sama pöhkö haaveilija joka uskoo satuihin, mutta silti olet tosi houkutteleva pikku lutka”, hänelle oli sanottu. Satuprinssien sijasta vastaan oli tullut parhaimmassa tapauksessa pelkkiä kalliille partavedelle tuoksuvia ja mittatilauspukuja käyttäviä esineellistäjiä.

Annette toivoi hartaasti vuosien takaisen kohtaamisen olevan sittenkin totta eikä ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Monsieur de Cherede ei nimittäin ollut tullut tapaamaan häntä, vaikka oli luvannut. Siitä syystä hän oli epäileväinen. Miten hän edes saisi yhteyden Dominiqueen, sillä vampyyreitä ei löytänyt mistään väestörekistereistä?

Eräänä iltana Annette palasi vuokrayksiöönsä ruokaostoksia kantaen. Hän miltei kirkaisi löytäessään muuttumattomana säilyneen Dominiquen asunnostaan. Ruokaostokset putosivat eteisen lattialle. Vampyyrikeikari oli yhtä pitkä, solakka ja enkelimäisen kaunis kuin kaksitoista vuotta sitten. Taakse kammatut pronssinruskeat kiharat hohtivat keinovalossa ja turkoosit mantelisilmät suorastaan säihkyivät. Kävelykepin nupilla lepäävä käsi hukkui hihansuiden leveisiin pitseihin.

Viime näkemästä on vierähtänyt pitkä aika ihmisten mittapuulla”, keikari virkkoi silkkisesti.

Annetten suu loksahti auki niin kuin hiirilossa. Hän hoiperteli miehen luo selkä kumarassa tuoden pahasti juopuneen. Hänen oli kosketettava vierastaan uskoakseen, ettei nähnyt kaunista unta.

Tämähän on totisinta totta, Annette”, Dominique vakuutti. Hän oli lukenut naisen ajatukset. ”Olen tullut kysymään, mihin päätökseen olet tullut vuosien harkinnan aikana. Syleiletkö armeliasta kuolemaa, sillä et voi jäädä henkiin tietoisena vampyyrien olemassaolosta. Vai otatko lahjani vastaan?”

Tiedätte että minä tiesin jo pikkutyttönä, mikä on minun vastaukseni”, Annette sopersi kyynelsilmin ja takertui nyyhkyttäen Satuprinssiinsä. Nuori nainen ei nähnyt halvoin huonekaluin sisustettua, roosatapettista yksiötä, vaan ainoastaan pelastajansa. Hän ei ollut osannut pitää kolmeakymmentä neliömetriä sen enempää kotinaan sen enempää kuin Hëloise-tädin kappelimaista kolmiota.

Vielä kärsimystä kaiken ankeuden päälle”, Dominique huokaisi itsekseen syleillen lohduttavasti nyyhkytystä vapisuttamaa naispoloa. Häntä inhotti ettei kaunotarta ollut koskaan arvostettu niin paljon kuin tämä olisi ansainnut.

Lähtekäämme kaunokaiseni ja jättäkäämme kurjat muistot ja kuolevaisuuden kirot kauas taaksemme”, hän kehotti blondiinin rauhoituttua hieman ja nosti tämän helposti jänteville käsivarsilleen.

Hän kantaa minut linnaansa, ja me elämme onnellisina elämme loppuun asti, Annette muisteli Disneyn Lumikin vuorosanoja. Hänet vietiin asumukseen, joka ei ollut kokonsa puolesta mikään Versailles mutta kuitenkin kuin palatsi. Annette olisi kierrellyt ihastelemassa Dominiquen palatsia, ellei olisi ollut niin loppuun ajettu ja antoi tämän viedä itsensä suoraan hänelle varattuun vaaleanpunaiseen huoneistoon.

Olisi varmaan… mukavampaa että käyt makaamaan vuoteelle – joskaan se ei satu yhtään vähemmän”, markiisi virkkoi makuuhuoneessa.

Mitä väliä!” nuori nainen tuhahti katkerasti. ”Henkisellä ja fyysisellä kivulla ei ole mitään eroa.” Hän kapusi päättäväisesti korokkeella komeilevaan rokokoovuoteeseen ja asettui makaamaan sille kuin kuolinvuoteelle. Toisaalta se olikin hänen kuolinvuoteensa, sillä Annette Valeria Duvallon lakkaisi olemasta ihminen.

Hän näki silmänurkastaan vampyyrin hohtavanvalkoisten raateluhampaiden paljastuvan ja hänen Satuprinssinsä siirsi hänen platinanvaaleat kiharansa pois tieltä. Raateluhampaiden uppoaminen sattui kauheasti niiden upotessa hänen kaulansa sivuun, siltä kuin Viiltäjä-Jack olisi aikeissa viiltää hänen kurkkunsa auki. Mutta hänen hiuksiensa hellä silittely ja Dominiquen rauhallisuus estivät neitoa kirkumasta. Kuitenkin keikarilla oli vaikeuksia hillitä itseään juotuaan naisesta verenhukkaan riittävä määrä verta. Hän oli ihastunut Annetteen, mutta hän oli vampyyri ja nainen ihminen.

Olet ollut tähän asti riittävän urhea, mutta pahin on vielä valitettavasti edessä, ma chérie”, mies totesi pehmeästi. Sitten hän nosti heikkona kituuttavan ihmisen nojaamaan topattuun sängynpäätyyn ja viilsi haavan ranteeseensa pitkäkyntisellä etusormellaan. Veripisaroita alkoi tipahdella vuodevaatteille.

Mitä m-minun… pitää tehdä?” neito sopersi.

Ei muuta kuin juoda.” Dominique istuutui Annetten viereen käsi kohotettuna.

Nainen tarttui hänen ranteeseensa ja painoi punatut huulensa avohaavalle. Vampyyrin veri maistui aluksi epämääräisen rautaiselta ja sakealta – joskaan ei pahalta, mutta hän ei jäänyt miettimään sen enempää. Hän joi juomistaan, kunnes Dominique käski tavallista terävämpään sävyyn lopettamaan.


*****

Haluaisiko herra markiisi ravita itseään välillä?” Louis-niminen vaaleaverinen vampyyri kysyi. Hän oli toinen Chereden markiisin kamaripalvelijoista. Kellään muulla ei olisi ollut sillä hetkellä lupa häiritä herra markiisia paitsi juuri kamaripalvelijoilla.

Markiisi istui katosvuoteen reunalla pyyhkimässä Annetten kasvot ja kaulan kylmään veteen kastetulla pellavapyyhkeellä. ”Tosiaankin. Kurkkuni on yhtä kuiva kuin Saharan autiomaa eikä tuore veri olisi pahitteeksi”, hän totesi ihmetellen, miksei ollut tullut kiinnittäneeksi aiemmin huomiota janoonsa. ”Missä mademoiselle Noir muuten on, Louis?”

Mademoiselle Noir lähetti sanan teille”, Louis vastasi. ”Hän jää Broussoxin palatsiin päiväksi ja tulee huomenillalla takaisin.”

Vai niin.” Järjestely sopi Dominiquelle vallan mainiosti. Huvitelkoon Odessa parhaaksi katsomallaan tavalla Lucienin kotona, niinpä hän sai keskittyä rauhassa Annetteen. Hän halusi olla itse läsnä ihastuksensa tukena miltei koko tuskallisen muutoksen ajan. Mies kumartui suutelemaan rauhoittavasti neitoraukan kuumottavaa otsaa. ”Suo anteeksi. Minun on jätettävä sinut hetkeksi. Vain hetkeksi.”

Kuitenkaan Annette ei kuullut, sillä hän ei ollut ”kotonaan” eikä vaaleanpunaisessa prinsessahuoneistossa – vaan jossakin, missä tämän maailman rajat loppuivat.

Vampyyrin veri oli sytytysnestettä, joka oli sytyttänyt polttorovion kärventämään Annetten sisältäpäin. Ihon hikikyllästys oli liimannut vaatteet hänen vartaloonsa ja hiukset olivat hiostuneet otsasta ja niskasta. Hikeä oli ylipäätään turha pyyhkiä pois. Neito nyki niin kuin elvytettävä potilas, rypisti lakanat kääntyilyllään ja heittelehtimisellään ja houraili yksittäisiä sanoja ja katkonaisia lauseita, Dominiquen palattuakin janonsa sammuttaneena.

Shh, aarteeni”, Dominique rauhoitteli. ”Olin vain hetken pois. En ikinä hylkäisi sinua.”

Hänen aarteensa? Voiko vampyyri pitää ihmisnaista aarteenaan? Olentoa joka vaikutti olevan haihtumaisillaan olemattomiin jatkuvalla hikoilullaan. Kuinka hän edes kuuli samettiäänen maailman rajalle? Soitettiinko hänelle kaukopuhelu vai oliko heidän välillään telepaattinen yhteys? Ei hän tiennyt. Miksi samettiääninen olento tuntui olevan samassa paikassa kuin hän?

Jääkausi tuli sammuttamaan rovion Annetten elimöstä kahden päivän kuluttua. Sydän hakkasi luuhäkissä kuin vangittu lintu, ennen kuin routa sammutti rovion ja pysäytti naisen sydämen ainiaaksi. Samalla kipu hävisi kaikkialta ja antoi viimeisen silauksen muutokselle aivan kuin taikasauvan heilautuksella.

Nyt Annetten näkökyky, kuulonsa ja hajuaistinsa olivat parantuneet monin, moninkertaisesti. Hän alkoi huomata kokoajan eroavaisuuksia; hänen ei tarvinnut enää hengittää ja hänen jokainen liikkeensä oli harkitsemattomanakin sulavan kaunis. Annette ei ollut koskaan ollut kömpelö, mutta hän oli liikkunut nykyiseen verrattuna suorastaan kankeasti. Niinpä hän olisi halunnut peilin nähdäkseen oliko hän vielä Annette Valerie Duvallon vai täysin muukalainen.

Vuoteen laidalla istuvan Dominique hymyili poikamaisesti Annettelle turkoosisilmät säihkyen . ”Onpa ihanaa nähdä sinun voivan jo paljon paremmin”, Dominique sanoi. ”Muutoksesi on nyt ohi.”

Silti minusta tuntuu oudolta...” Annetten kurkku tuntui aivan kuivalta, ja vesi oli noussut kielelle. Hän tunsi vaistonvaraisesti, etteivät vesi ja täyttävä ateria tulisi enää poistamaan janoa ja nälkää. Vaan…

Tiedän sinun olevan valtavan utelias näkemään mahdolliset ulkoiset muutokset. Kaikki aikanaan. Aterioipa ja kylvepä kuitenkin ensin.” Chereden markiisi kiskaisi soittokellon nyöristä eikä kulunut kauan kun turkoosilivreinen lakeija tuli juopolta näyttävän miehen kanssa makuuhuoneeseen. Niinkin ruokkoamattomasta ja vastenmielisestä ilmestyksestä lähti janoa lisäävä ja kutsuva, makean rautainen tuoksu.

Siinäkö on minun ateriani?” Annette kysyi Domininquelta.

Siinä, peräti tuoreena. Hyvää ruokahalua, Annette.”

Mutta miten?”

Sinulle on kasvanut samanlaiset veitsenterävät kulmahampaat kuin minulle ja kyntesi ovat yhtä terävät kuin petolinnulla”, Dominique evästi kärsivällisesti.

Tosiaankin! Kulmahampaat tuntuivat pitkiltä ja teräviltä kielenkärkeä vasten sekä sormenkynnet vahvoilta ja teräviltä.

Juoppo tuijotti platinanvaaleahiuksista naista ihmeissään ihailevasti, vaikka tätä pelotti kamalasti. Miesten hämmästyneestä himokkaaksi muuttuvat katseet olivat niin jokapäiväisiä, mutta hän ei ollut lakannut ikinä pettymystä luolamiesten elkeisiin. Himokkuus ei ollut jäänyt kaikkien miesten kohdalla pelkkiin paljonpuhuviin ilmeisiin, mikäli hänellä ei ollut ollut pakomahdollisuutta esimerkiksi työpaikallaan. Siellä ei ollut mahdollista nousta sohvalta tai kokolattiamatolta, ennen kun hyväksikäyttäjä oli saanut kaipaamaansa tyydytyksen. Annette oli näyttänyt väliltä niin lyödyltä ja surkealta, että hänen kaula-aukkoonsa oli sujautettu aktin jälkeen suuri seteli. ”Osta vaikka Christian Diorin käsilaukku”, yksi hyväksikäyttäjistä oli ehdottanut ikään kuin hän olisi ollut pikku huora.

Hänen ei ollut vaikea sammuttaa janoaan juopolla kuvittelemalla tämä erääksi inhottavimmista esimiehistä. Annette tönäisi ilkeästi miehen puoliksi paneloitua seinää vasten, taivutti tämän lyhyttä kaulaa ja upotti raateluhampaansa ryppyiseen kaulaan. ”Herra johtaja” oli nyt marionetin armoilla, sillä hänen Satuprinssinsä oli murtanut hänen kahleensa tehden hänestä kolme kertaa voimakkaamman kuin ihmisenä.

Veri loppui juoposta hyvin pikaisesti, vaikka vampyyritar (jona Annetten oli vielä vaikea pitää itseään) olisi kaivannut enemmän juotavaa saadakseen janonsa kokonaan sammutettua. Jano jäi, mutta ainakaan hänen kurkkunsa ei tuntunut enää kuivalta.

Valitan, kultaseni. Metsästäjien saalis on jäänyt tällä viikolla suppeaksi”, Dominique pahoitteli viitaten Annette siirtymään ruumiin luota, jotta palvelijat voisivat viedä raadon pois haisemasta.

Anteeksi. En haluaisi aiheuttaa ylimääräistä vaivaa”, vampyyritar sanoi ja nuolaisi veriviikset pois.

Odessa ei pyytele koskaan anteeksi eikä vaivaudu asettumaan metsästäjien asemaan.”

Odessa? Kuka hän on?”

Pitkäaikainen rakastajattareni, joka asuu luonani. Olen tuntenut hänet siitä lähtien kun muutuin vampyyriksi. Hän ei peittele tyytymättömyyttään vastaavissa tilanteissa, vaan antaa metsästäjien ja muun palveluskunnan kuulla kunniansa käyttämällä joskus yhtä paljon kirosanoja kuin katuhuora.”

Kuulostaa värikkäältä tapaukselta”, vaaleaverikkö tirskahti.

Persoonana sekä ilmestyksenä. Tulet huomaavan sen kun olet tavannut hänet. Mutta sinulle on valmistettava kylpy, niin pääset kaunistautumaan.”

Kahdella vampyyrisisäköllä ei mennyt kovinkaan kauan valmistaa yrttikylpyä huoneistoon sisältyvässä kylpyhuoneessa. Annette oli aikeissa riisuutua omatoimisesti, mutta sisäköt kysyivät kaipasiko hän apua. ”Kaipa”, hän mutisi hämillään moisesta ylellisyydestä. ”Kiitoksia vaan.”

Haluaako mademoiselle hiustenpesun?” sisäköt kysyivät, kun Annette oli asettunut käpäläjalkaiseen kylpyammeeseen.

Ehdottomasti!” Hiukseni tuntuvat ihan rasvaiselta pullasudilta”, hän harmitteli. Hän ei voinut olla ajattelematta Odettea ja Chereden markiisin muita naisseikkailuja. Luonnollisesti lumoavalla aistillisella Dominiquella oli titenkin paljon naisseikkailuja. Se ei varsinaisesti häirinnyt häntä, vaikka sekopäinen Hëloise-täti oli julistanut usein huorintekijöiden joutuvan helvettiin ikuisesti kärventymään. Toisten tyttöjen ja naisten ulkonäkö ei ollut koskaan aiheuttanut hänelle alemmuudentunnetta, sillä Annette oli syntynyt joutsenenpoikaseksi. Mutta hän ei ollut tähän asti voinut luottaa olevansa miehille mikään muu kuin kaunis ja kiihottava lelu. Dominique oli kuitenkin erilainen, sillä tämä rakasti kauniita ja vietteleviä naisia niin paljon että oli antanut hänelle uuden elämän.

Annette ilmoitti haluavansa nousta kylvystä, jolloin hänelle tuotiin pitkä pyyhe, johon hän saattoi kääriytyä. Tuolin selällä roikkuva kellohame alushameineen, kauluspaita, lantioliivi ja muut alusvaatteet mutristivat hänen täyteläiset huulensa. ”Sama kuin pukeutuisi lattiarätteihin. Mutta minulla ei ole muutakaan päällepantavaa.”

Sisäköt virnistelivät. ”Herra markiisi ei halunnut että sellaista ongelmaa tulee. Hän teetti sen takia teille vaatteita palatsin ompelijattarilla.”

Hän on… jälleen ajatellut kaikkea.”

Sisäköt ryntäsivät pukeutumishuoneeseen etsimään hänelle päällepantavaa. Annette virnisti sillä hän tiesi ettei 1700-luvulle jämähtäneiden vampyyrien hovista taitaisi löytyä nykyaikaista muotia. Sehän ei haitannut häntä, sillä hän oli aina haaveillut barokki-, rokokoo- ja turnyyrileningeistä.

Vuoteelle asetellut leningit saivat hänet tuntemaan itsensä lelukaupassa olevaksi pikkutytöksi. Tosin kaikki oli varmasti hänen, hänen, hänen! Hän valitsi pitkän mietittyään roosan kukkakuvioisen prinsessaunelman, mutta hänen oli tietenkin pukeuduttava ensin 1700-luvun alusvaatteisiin. Aluspukuun, ampiaisvyötärön entistä kapeammaksi kutistavaan kureliiviin ja vyötärölle kiinnitettäviin panieereihin, jotka levittävät helmat sivuille. Hänen hiuksensa koottiin vielä päälaelle, hiuskoristeita myöten ajanmukaisesti ja silmän alle kiinnitettiin yksi samettinen kauneuspilkku.

Annettea koristeltiin vielä jalokivikoruin, kun markiisi ilmaantui huoneeseen punaista nestettä – ilmiselvästi verta puolillaan oleva kristallilasi kädessään. ”Täällä alkaakin olla valmista”, hän totesi tyytyväisenä ja siemaili juomaansa. ”Siispä sinun on aika nähdä peilikuvasi. Tiedän että tulet yllättymään, joten makuuhuoneessasi ei ole siksi ainuttakaan peiliä.”

Marmoritakan ylle ripustettiin kultakehyksinen peili, mutta sitoi Annetten silmät ja talutti hänet vasta sitten sen eteen. ”Nyt saat katsoa”, hän totesi irrotettuaan siteen vampyyrittaren silmiltä.

Annette oli yhä yhtä kaunis kuin kauneuskuningatar tai filmitähti, joskin entistä ylimaallisempi kaunotar. Hän ei voinut olla kikattamasta kujeilevasti uudelle itselleen, sillä hän toi suuresti mieleen elokuvien näkemyksen kauniista ja vastustamattomasta vampyyrittaresta. Pitkine ripsineen, tummine silmäluomineen, verenpunaisine huulineen ja alabasteri-ihoineen.

Dominique ja Annette hymyilivät toisilleen ja sitten heidän huulensa kohtasivat.

torstai 17. lokakuuta 2019

Galaksinlaajuista dejarikkiä: 4.luku


4.luku

Padmé tarttui tuoreen aviomiehensä käteen ja lähes kiskoi tämän mukaansa. ”On hääyömme aika, kalleimpani”, hän sanoi kärsimättömästi.

Anakinin polvet tuntuivat muuttuneen hyytelöksi. Sydän hakkasi tavallista lujempaa hänen rinnassaan, kun hän aisti miten paljon hänen vaimonsa halusi häntä. ”Niin on”, hän naurahti hermostuneisuutensa takia lähes kimeästi seuratessaan Padméa. Hän oli komea kuin mies malli tai elokuvatähti, mutta paljon kokemattomampi kuin samanikäiset nuorukaiset keskimäärin. Kuitenkaan hän ei ollut sentään koskematon, vaan hän oli tätä ennen maannut kerran prostituoidun kanssa sekä rakastellut kahdesti oman rakkaansa kanssa ennen avioitumista. Padmé oli seksuaalisesti paljon kokeneempi, joten siinä oli yksi syy miksi häntä jännitti. Tietenkin hänelle oli myös kasaantunut paineita, halusihan hän kaiken olevan täydellistä. Intohimoista, romanttista ja kaikin puolin ihanaa!

”Avaisitko hääpukuni napit?” Padmé kysyi.

Anakin teki työtä käskettyä innokkaasti, mutta kömpelösti. Hääpuvun helminapit olivat niin pieniä eivätkä ne tuntuneet ikinä loppuvan, joten hän menetti kärsivällisyytensä. Padawan olisi halunnut repiä leningin auki, vaikka se oli maksanut nelinumeroisen summan. ”Voi Padmé, tässä on ihan liikaa nappeja!” hän nurkui.

”Et saa silti repiä hääpukuani”, hänen vaimonsa kielsi. ”Haluan säilyttää sen muistoksi ehjänä.

Nuorukainen huokaisi raskaasti mutta jatkoi urakkaansa. Vihdoin viimeinenkin nappi oli avattu. Padmé kääntyi ennen kuin hän ehti suudella tämän hentoa niskaa. Nainen pudotti pitsileningin yltään, mutta suurin osa hänen suloistaan oli edelleen piilossa valkoisen vyötärökorsetin kohottamaa pientä povea lukuun ottamatta. Valkoinen A-linjainen tyllihame ulottui nilkkoihin. Padmé oli alushepenissään samaan aikaan enkelimäinen sekä houkutteleva.

Naboon senaattori silitteli hellästi aviomiehensä lyhyiksi leikattuja hiuksia. ”Minun mielestäni meidän olisi syytä jutella vähän”, nainen totesi lempeästi. ”Hän istuutui pylvässänkynsä jalkopäähän sijoitetulle penkille. Anakin asettui hänen viereensä ja tarttui vaimonsa linnunluiseen käteen, joka oli hänen kouraansa verrattuna kuin lapsen käsi.

”Selvästi hääyömme huolettaa sekä jännittää sinua, Ani?”

Tuleva jedi punastui hellyttävästi. Häntä ujostutti ottaa katsekontakti naiseen. ”Minun – on mahdoton salata sinulta mitään. Kuinka voit tietää, vaikket ole edes Voimalle herkkä? Vai oletko sittenkin?”

”Rakastan sinua niin käsittämättömän paljon. Olemme toistemme sielunkumppanit, joten meidän välillämme on näin syvä yhteys, ettemme tarvitse edes sanoja ymmärtääksemme toisiamme”, Padmé naurahti helmeilevästi. ”Otat syyttä suotta turhia paineita hääyöstämme. Meille jää varmasti tästä kauniita ja intohimoisia muistoja.”

”Haluaisin uskoa sinua, mutta kun olet niin paljon kokeneempi kuin minä.” Anakin haroi hiuksiaan vapaalla kädellään. ”Olisi asia erikseen, jos morsian olisi kokematon osapuoli tai vielä neitsyt.”

Padmé Amidala halasi aviomiestään. ”Höpsis! Olen huomannut että olet nuoresta iästäsi huolimatta monilahjakkuus – myös rakastajana.” Hänen tyynet suklaasilmänsä säihkyivät. ”Et kai ole unohtanut mitä sanoin sinä päivänä, sen jälkeen kun olimme rakastelleet ensimmäisen kerran?” Hän silitti nuorukaisen selkää.

”En voisi mitenkään!” Anakin huudahti miltei järkyttyneenä. ”Sanoit ettet voinut uskoa etten ole sen kokeneempi. Ja kehuit että vaikka olen kiihkeä, olen myös huomaavainen.”

”Läheskään kaikki miehet eivät ole molempia rakastajina. Tiedän sen kokemuksesta. Suureksi onnekseni minulla on nyt mies, josta löytyy molemmat hyveet”, Anakinin enkeli kehräsi.

Vihdoin Anakin käsitti riittävänsä täysin enkelilleen sellaisena kuin oli. Nyt hänkin pystyi ottamaan kaiken ilon irti heidän hääyöstään. ”Ei kai sinua vaan väsytä?” nuorukainen kysyi virnistäen vallattomasti.

”Ketä voisi väsyttää omana hääyönään, kun on aviomiehenään Anakin Skywalker?” hämmästeli Padmé.

”Se on kyllä totta”, Anakin totesi huomattavasti itsevarmemmin. Hänkin oli vähitellen huomannut naisten pitävän häntä aika puoleensavetävänä nuorenamiehenä. Itse Ylikansleri Palpatinen hienostunut tytär oli kehaissut kerran hänen varttuneen poikkeuksellisen komeaksi nuorukaiseksi. Anakin ponkaisi seisomaan ja nosti vaimonsa vahvoille käsivarsilleen aikomuksenaan kantaa tämä pylvässänkyyn.

”Muistaakseni jedin kuuluu olla kärsivällinen”, brunette huomautti, mutta kietoi kuitenkin kätensä Anakinin kaulan ympärille.

”Obi-Wan jaksaa muistuttaa minua varmaan päivittäin kärsivällisyyden tärkeydestä”, padawan tuhahti.

”Kärsivällisyys palkitaan kaikessa – myös kun pariskunnan viettäessä keskenään laatuaikaa romanttisissa tunnelmissa. Meillä on koko yö aikaa, kultaseni. Otetaanpa ensin vaahtokylpy.”

”Sinäpä olet julma”, Anakin oli nurkuvinaan, mutta laski kuitenkin vaimonsa alas. Hän läpsäytti kevyesti Padméa kostoksi takamuksille saaden naisen naurahtamaan.

Padmén laskettua kylpyveden valmiiksi ja sytytettyä muutamia kynttilöitä kylpyhuoneeseen aviopari laskeutui yhdessä ammeeseen. Se oli niin suuri että siihen olisi mahtunut ainakin kaksi humanoidia lisää, eikä edelleenkään olisi tullut ahdasta. Paksu vaahtokerros ei peittänyt Padmén rintoja jotka olivat kuin ruusunnuput, mutta Anakin pakotti itsensä olemaan kiltisti. Hän piti käsivarttaan enkelinsä hentojen hartioiden ympärillä eikä sallinut toisenkaan kätensä harhailla.

Lopulta Padmé nousi ammeesta. Anakin ei olisi jaksanut olla enää kärsivällinen, sillä hänen vaimonsa sai hänet suloisesti sekaisin alastomana tai alusvaatteisillaan – pelkässä korsetissa, rintaliiveissä ja pikkuhousuissa. Nuorukainen oli liukastua loikatessaan ammeesta.

”Voi toista”, Padmé sanoi pehmeällä äänellä ja alkoi kuivata miestään paksuun ja pehmeään pyyhkeeseen. Siinäkin puuhassa oli kiusoittelun makua ja Anakin saikin härnäämisestä tarpeekseen. Hän nosti vaimonsa käsivarsilleen ja ryntäsi tätä kantaen makuuhuoneeseen.

”Pitäisikö minun sitoa sinut sänkyyn?” tuore aviomies pohti laskettuaan rakkaansa vuoteelle. Vuodevaatteet olivat luonnonvalkoiset ja levein pitsein koristetut. Vaikka Anakin halusi malttamattomasti päästä itse asiaan, hän aikoi olla hellä enkelilleen.

”Minäkään en aio odottaa enää hetkeäkään, hurmaava jedini!” nainen totesi kiihkeästi ja vei ahneesti huulensa Anakinin huulille.

Anakin oli odottanut liian kauan tätä hetkeä, ja sen koittaminen liikutti häntä niin syvästi että häneen lähes sattui. Koskaan hän ei olisi rakastava ketään muuta kuin Padméa. Hän oli odottanut juuri Padméa. Hänestä tuntui että hän oli rakastanut Naboon entistä kuningatarta jo ennen kuin hän edes tunsi tämän kunnolla. Ja kun hän oli nähnyt tänä vuonna suloisen enkelinsä, hän oli tajunnut odottaneensa aina tätä naista.

Kumpikaan heistä ei kuulunut enää itselleen. Hyväillessään ja suudellessaan toisiaan he syöksyivät huumaavien tunteiden pyörteeseen, joiden muisto oli jättänyt loputtoman kaipuun heidän sisimpäänsä. He tunsivat olevansa enemmän elossa kuin koskaan. Heidän nautintonsa kasvoi nopeasti niin suureksi että Anakin oli taas hetken peloissaan, pelkäsihän hän tämän onnen ja euforian olevan liian hyvää ollakseen pysyvää.

Nuorukainen heittäytyi huohottaen taaksepäin, kun Padmé otti käteensä hänen täyteen mittaansa paisuneen miehuutensa. Nainen oli jo saanut orgasmin. Anakin oli ensimmäistä kertaa kokeilla tyydyttää vaimonsa sillä tavalla, jota kutsuttiin suuseksiksi. Ilman muuta Padmé oli opastanut hänet innokkaasti tämän jutun saloihin. Hänen vaimonsa näppärä käsi sai hänet värisemään nautinnosta. Hän oli niin tulessa, ettei hän välttämättä kestäisi enää kauan.

Mutta Padmé oli siinä määrin kokenut että hän tiesi lopettaa rakkaansa hyväilyn, ennen kuin tämä oli vähällä laueta. Hän tarttui Anakinin leveisiin hartioihin ja suuteli kiihkeästi. Anakin vastasi yhtä kiihkeästi suudelmaan ja sysäsi varovasti vaimonsa selälleen. Hänen kasvonsa vaipuivat naisen joutsenkaulalle hetkeksi, kun hän asettui tämän hoikkien reisien väliin.

Brunette kietoi molemmat säärensä aviomiehensä ympärille, jolloin Anakin pääsi kerralla työntymään syvälle liukkaaseen kosteuteen. Nuorukainen hymyili leveästi rakkaansa alkaessa voihkia haltioituneena hänen allaan. ”Ooh, tunnut niin hyvältä sisälläni!” hänen enkelinsä voihki myötäillen hänen liikkeitään. Padmé puristi häntä käsivarsista niin lujaa että hänen kätensä miltei upposivat hänen ihoonsa.

He liikkuivat nopeammassa tahdissa. Padmé vaikeroi hiljaa, joskin suloisen kiihottavasti oman kliimaksinsa hetkellä. Melkein samantien Anakin koki oman kliimaksinsa räjähtävänä euforiana. Oi Padmé oli niin sanoinkuvaamattoman uskomaton nainen, ja hänen kanssaan rakasteleminen oli uskomattoman ihanaa fyysisellä ja henkisellä tasolla.

Onnen kyyneleet virtasivat vuolaina heidän loikoillessaan vuoteella alastomina toisiinsa kietoutuneina. Anakinin sydän pakahtui rakkaudesta. Hän kohotti kainosti hymyillen katseensa kalleimpaansa. Suklaasilmät katsoivat häntä niin lämpimästi ja hellästi, että hän oli enemmän kuin tyytyväinen pidellessään keijun kokoista vaimoaan sylissään raukeana ja tyydytettynä.

Myös lordi Sidious oli tyytyväinen kuullessaan vähän myöhemmin kapteeni Typholta padawan Skywalkerin ja senaattori Amidalan salaisesta avioliitosta. Valittu on nyt taas lähempänä ajautumista Voiman pimeän puolen vieteltäväksi, vaikka aidosta rakkaudesta avioituminen oli hyvää, kaunista ja oikein romanttista. Avioliiton solmiminen oli kuitenkin ehdottomasti kielletty jedeiltä, koska sitoutuminen herätti pelkoa rakkaansa menettämisestä. Hän lietsoisi nuoren aviomiehen pelkoa aina kuin oli mahdollista. Sodan aikana tilaisuuksia tarjoutuisi yhtenään.

Sithimestari saattoi arvata millainen Skywalkerin ja Naboon entisen kuningattaren hääyö oli. Takuulla touhu oli muistuttanut suuresti akkojen suosimien rakkausromaanien seksikohtauksia. Sidious pyöritteli tuhahtaen silmiään mielikuvilleen. Amidalan ja Skywalkerin muhinointi oli tietenkin ollut niin hellää ja siirappista, että hänen kävi oikeasti poikaa sääliksi. Toki Padmé Amidala oli kaunis ja suloinen nainen, mutta hänen kanssaan makaaminen ei voisi ikinä olla kiihottavaa ja oikeasti intohimoista. Amidalan tyyppiset naiset eivät olleet muutenkaan vastanneet hänen makuaan vaatimattomine muotoineen. Hänelle ei ollut ikinä merkinnyt mitään oliko nainen sievä, komea vai kaunotar, kunhan nainen oli hoikka, pitkäraajainen ja kurvikas – sekä hyvä keskustelija.

Voi että; Anakinin kallisarvoinen enkeli oli niin keijumainen että Valittu halusi myös suojella tätä kaikelta pahalta. Amidala oli melkeinpä liian eteerinen ollakseen todellinen, lordi Sidious ajatteli ivallisesti virnuillen. Padmé Amidala olisi täydellinen nainen tragedioiden sankarittareksi. Pikku nainen tulisi näyttämään ihastuttavalta murtuneena itkevänä, kun pimeälle puolelle langennut rakastettu särkisi hänen sydämensä.


*****

Vuosi myöhemmin Padmén asunnossa Coruscantissa

Anakin heräsi Padmén makuuhuoneessa. Tällä kertaa Padmé oli herännyt ennen häntä, vaikka juuri hänen vaimonsa oli tavallisesti se unikeko. Nuorukainen oli ollut viimeisen viikon ajan niin kiireinen jedin velvollisuuksineen, että hänen yöunensa olivat jääneet lyhyiksi. Hän venytteli raukeasti liian laiskana nousemaan vielä vuoteesta, vaikka riittävän pitkä yöuni oli palauttanut hänen energisyytensä.

Hän aisti Voiman kautta rakkaansa olevan sillä hetkellä lukaalin keittiössä häärimässä. Ruoanlaitto hoitui yllättävän näppärästi kuningattarena olleelta naiselta, vaikkei tämä ollut suorastaan kokki kolmonen. Ruoka ei koskaan palanut pohjaan tai jäänyt raa'aksi. Sitä vastoin Anakin kokkasi itse vaihtelevalla menestyksellä huolimatta lapsuudestaan orjana Tatooinella, mikäli hän ei saanut käyttää puolivalmiita aineksia.

Hetken kuluttua Padmé tepasteli makuuhuoneeseen silkkiaamutakki kahisten, luonnonkiharat valtoimenaan. Hänen enkelinsä kantoi hopeatarjotinta, jolla oli sievästi lautaselle asetettu kakkupala. Tietenkin suklaakakkua, jedin suosikkijälkiruokaa.

Padmé asettei tarjottimen vuoteen oikealla puolella olevalle yöpöydälle ja istahti vuoteen laidalle. ”Huomenta, muru”, hän sirkutti. Ani oli suloinen sekä seksikäs ilmestys vasta heränneenä pelkissä yöpuvun housuissa.

Huomenta, enkelini”, aviomies mumisi raukeasti.

Lämpimät syntymäpäiväonnittelut kaksikymmentävuotiaalle Anilleni”, Padmé sanoi ja antoi aviomiehelleen suukon, kevyen kuin vieno tuulenvire iholla.

Paljon kiitoksia.” Syntymäpäiväsankari kurottautui ottamaan tarjottimen yöpöydältä. Hän lohkaisi hopeisella leivoshaarukalla palasen suklaakakusta. Makunautinto oli jälleen taattu, olihan suklaakakku ihanan makeaa, täyteläistä ja suussa sulavaa – ilman muuta kaikkea muuta kuin terveellistä. Anakin yritti syödä syntymäpäiväkakkunsa mahdollisimman hitaasti, sillä se oli niin hyvää ettei hän olisi tahtonut sen loppuvan koskaan.

Padmén aikeena oli lähteä joogatunnille aamupäivällä, mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Rakastavaisilla oli ollut kova ikävä toisiaan, niinpä he jäivätkin makuuhuoneeseen rakastelemaan.

Täysin tyydytetty syntymäpäiväsankari oli onnellinen ja raukea, suorastaan laiska. Hän oli vähällä torkahtaa, joten Padmé töytäisi häntä kevyesti. ”No?” hän mumisi uneliaasti.

Meidän on tähän aikaan jo korkea aika ryhtyä pukeutumaan – minun etenkin. Tarvitsenhan naisena aikaa kaunistautumiseen”, brunette huomautti.

Sinähän olet aina yhtä kaunis – laittautuneena tai laittautumattomana”, Anakin totesi ihaillen.

Sinä kultainen hupsuni”, nabootar naurahti. ”Niin kaunista naista ei ole olemassakaan, ettei tämä näyttäisi paremmalta kauniisti laittautuneena. Mutta itse asiaan, muru.” Padawanin huulilla vilahti veitikkamainen hymy. ”Olen järjestänyt meille ohjelmaa merkkipäiväsi kunniaksi. Lähdemme seikkailupuistoon ja meille on varattu pöytä eräästä suosikkiravintolastani neljästä lähtien.”


*****

Samana vuonna senaattori Amidalan Coruscantin asunnossa

Padmé löysi aviomiehensä istumassa verannalla koukistetut polvet pehmustetulle penkille nostettuna ja isot kädet otsalla. Ani itki vuolaasti hiljaa nyyhkyttäen. Padmé aisti miehensä olevan taas ahdistunut, joskaan Ani ei ollut ollut yhtä ahdistunut sitten Shmin kuoleman. Silloin hänen rakkaansa oli ollut niin lohduton näky että tämä olisi saanut enkelitkin itkemään myötätunnosta. Hän ei melkein kestänyt nähdä rakkaansa kyyneliä, sillä hänkin tuli surulliseksi.

Anakin oli ilmestynyt hänen luokseen neljä tuntia sitten – tapansa mukaan ilmoittamatta. Silloin hän oli lueskellut verannallaan naisten lehteä datapadiltaan ennen kuin oli lähtenyt käymään Mon Mothman luona, vaikka Anakinin kasvoilla oli ollut synkkä ilme. Tietenkin hän oli kysynyt aviomieheltään oliko tällä suruja tai murheita, mutta tämä oli väittänyt että tällä oli ainoastaan huono päivä. Padmé tiesi ettei Ani ollut täysin rehellinen hänelle, mutta hän ei ollut sentään odottanut löytävänsä kotiin palattuaan kalleimpaansa itkemästä.

Nuorukainen tarttui vaimonsa pieneen käteen niin lujaa että Padméen miltei sattui. Hän nyyhkytti vapisten, muttei sanonut vielä sanaakaan. Ilmiselvästi hän yritti näytellä urheaa tosimiestä.

Naboon entinen kuningatar alkoi hieroa, kevyin, pyörivin liikkein jedin selkää. ”Kerro minulle mikä sinua surettaa. Olen elämänkumppanisi; voit jakaa aina kanssani kaiken – niin ilot kuin surutkin.”

M-minä tiedän sen, rakkaimpani”, jedi mutisi väsyneenä. Kyllähän hän tiesi voivansa luottaa Padméen ihan aina, vaikka tilanne olisi ollut hänen kannaltaan suorastaan nolonpuoleinen – ainakin hän pelkäsi murheidensa olevan noloja.

Selän hieronta tuntui todella hyvältä ja rentouttavalta – yhtä hyvältä kuin kiihottava hyväily – joskin eri tavalla hyvältä. Tuossa tuokiossa nuorukainen alkoi rentoutua. Padmé oli niin vahvasti läsnä henkisellä ja fyysisellä tasolla että hän tunsi olevansa tällä kertaa turvassa mielensä demoneilta.

Minulla on yhä hirveä ikävä äitiä”, Anakin sopersi.

Voi minä ymmärrän. Vaikka tapasinkin Shmin vain kerran, ehdin tutustua häneen hyvin sinä aikana kun olin luonanne Tatooinella. Hän oli tosi mukava ja lämminsydäminen nainen. Ihailen hänessä sitä että hän pysyi positiivisena, vaikka elikin sen toydarilaisen – mikä hänen nimensä olikaan?”

Watto.”

Watton orjuudessa”, Anakinin sielunkumppani täydensi. ”Ikävä ei valitettavasti koskaan katoa, mutta ajan myötä sen kanssa voi lopulta oppia elämään.” Edelleen Padmé puhui tyynnyttävästi ja pehmeästi. Anakin virnisti kyyneleet silmissään. Hänen vaimonsa oli galaksin lempeimpiä ja rakastavimpia olentoja, vaikka tämä taisteli silti aina rohkeasti Tasavallan ja demokratian puolesta.

Anakin tuli vähän optimistisemmaksi. Padmé puhui positiivisesti sekä viisaasti tässäkin asiassa. Hänen enkelillään oli tapana muistuttaa häntä usein jokaisen päivän olevan omalla tavallaan kaunis ja pyytää etsimään jotain kaunista päivästä. Niin Anakin teki nytkin. Hän sulki hetkeksi itkemisestä punottavat safiirisilmänsä ja keskittyi vain hengittämään rauhallisesti, oikein hitaasti.

Avatessaan silmänsä hän oli vastaanottavainen universumin kauneudelle. Hän oli nytkin kauneuden runsaassa aarreaitassa. Padmén Coruscantin veranta oli ylellinen palatsimaisella tavalla, mutta siellä oli silti kodikasta oleskella yksin tai kahdestaan oman rakkaansa kanssa. Veranta oli ehdottomasti aitiopaikka kaupunkiplaneetan maisemien ihailuun erityisesti aamunkoitteessa ja illalla, eikä siellä oleskellessa kyllästynyt koskaan tarkkailemaan tauonta liikennettä. Padmé vasta olikin ehtymätön kauneuden lähde niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Tuo aarre olisi täyttänyt jopa Mustafarin tai Tatooinen orja-asumuksen kauneudella.


*****

20 BBY

Oli harvinaista ettei lady Nemena ollut hyvällä tuulella metsästysretken jälkeen, vaikka saalis olisi jäänytkin vähäiseksi. Tällä kertaa hän oli kaatanut mukavasti riistaa niin kuin useimmiten, osuihan hän maaliin miltä tahansa etäisyydeltä. Hän ei voinut olla huono ampuja, kun kerran oli ollut lajin parissa kymmenenvuotiaasta lähtien.

Metsästysseura sai kreivittären huonolle tuulelle. Raymon oli ollut taas ryypiskelemässä, mutta krapulastaan huolimatta hän oli ängennyt vaimonsa mukaan. ”Tämähän on ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina”, lady Nemena tuhahti katsellessaan kun mies ampui kerta toisensa jälkeen ohi sädekiväärillään.

Niin on, Cozie-kalleimpani”, Raymon myhäili luoden himokkaita silmäyksiä hyvävartaloiseen vaimoonsa. ”Tällaisten treffien jälkeen meillä on aina ollut hyvää seksiä.”

Oli ollut, Nemena totesi äkäisesti, silloin kun sinun juomisesi oli vielä hallinnassa, seksileluni. Sithilady läimäytti miestään korvallisille kullanruskeat silmät kavenneina. ”Seksiä ei ole tarjolla minun kanssani kartanolla. Vedä vaikka käteen tai painu lykkimään Marléa”, hän kehotti koettaen hillitä vihaansa. Hän oli nimittäin vähällä lennättää juopon pusikkoon. Ainakin Raymon säikähtäisi siinä tapauksessa ja saattaisi pitää kuukauden korkin kiinni. Mutta hän joutuisi pyyhkimään miehen muistin, sillä muuten mokoma lavertelisi häijyn vaimon kurinpitometodeista. Voimakaan ei hillinnyt kauan Raymonin juopottelua, sillä mies oli poikkeuksellisen itsepäinen.

Toki Darth Nemena asui sentään mieluummin samassa taloudessa juopon miehensä kuin sosiopaatin isänsä kanssa, mikäli hänen oli aivan pakko valita. Sidiouksessa oli silti sentään jokunen hyvä puoli. Ukko oli terävistä terävin, mahtava, hienostunut eikä tämä ollut itsensä yhtenään kännäilyreissuillaan nolaava juoppo ja tämän kanssa pystyi käymään älykkäitä ja syvällisiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta, mikäli Nemenan sallittiin puhua muutakin kuin ”Kyllä, Mestari.”

Cozette Palpatinen ja Raymon Lysingurin avioliitto oli tullut tiensä päähän, vieläpä reissulla jonne aviopari oli lähtenyt huoltamaan parisuhdettaan. Nemena oli kylläkin alkanut harkita avioeron ottamista jo puolentoista vuoden ajan. Raymonilla oli esiintynyt jopa viisipäiväisiä ryyppyputkia lähemmäs kaksi vuotta, ja hän saattoi polttaa päivittäin maustetta ja kiskoa ekstaasia. Päihtynyt Lysingur hankki itselleen sukupuolitauteja, uhosi valloittavansa puolet galaksista (vaikkei hänessä ollut siihen sisua, saati aivoja) ja tappeli miltei täysin mitättömien syiden takia. Juorulehdissä oli jo kirjoitettu Ylikansleri Palpatinen vävypojan rankasta juhlinnasta. Näin ollen lady Nemena ei jaksaisi enää katsella kauan miestä silmissään.

Raymon ja Cozette olivat solmineet avioehdon. Avioeron sattuessa kreivitär saisi puolet miehensä omaisuudesta, jolloin hänestä tulisi vihdoinkin niin rikas että hän voisi ostaa itselleen asunnon 500 Republicasta ja huvilan kotimaailmastaan. Kreivitär täytti avioeronkaavakkeen samana iltana. Kuitenkin hän puolisonsa kanssa Corelliaan odottamaan että avioero astuisi voimaan. Siihen ei kuluisi kuin kaksi kuukautta eikä hänellä ollut oikein muutakaan paikkaa, jonne mennä. Ennemmin hän kestäisi kaksi kuukautta Raymonia kuin lymyilisi Palpatinen sukukartanossa syrjäisessä Naboossa tai käyttäisi hyväkseen isäkullan vieraanvaraisuutta.

Avioerohakemuksen kirjoittamisesta oli kulunut kuukausi kun kreivitär pääsi odottamatta eroon Lysingurista. Treenatessaan kartanon kuntosalissa kreivitär aisti juopporetkun olevan sillä hetkellä kuolemanvaarassa. Kronometri ei ollut vielä kuuttakaan, mutta mies oli ehtinyt päihtyä mausteesta ja juopottelusta rappiolla olevassa seurassaan. Siirtyessään juoksumatolta lämmittelemään barren eteen hän ei enää paikallistanutkaan missä hänen miehensä oli. Raymon ei voinut mitenkään osata piilottaa läsnäoloaan kuten Voimalle herkkä olento.

Raymon Lysingur oli siis kuollut.

Nemenan reaktio oli laimea. Hän jatkoi tyynenä tankoharjoituksiaan moitteettoman kurinalaisesti. Vaikka hän olikin syleillyt Voiman pimeää puolta kunnolla, hän ei edes raivostuneena toivonut Raymonin kuolemaa. Pikemminkin hän oli nyt vähän pahoillaan noin nuoren miehen kuoleman takia, sillä olisi ollut mahdollista että Lysingur ryhdistäytyisi. Ja monista vioistaan huolimatta corellialaisylimys oli sentään liian seksikäs ja hyvännäköinen kuolemaan nuorena.

Ensin anoppi lähetti hysteerisen viestin Nemenalle ja kohta Adrita soitti itkien hänelle. Raymon-raukka oli kolaroinut pahasti kiiturillaan ja muut matkustajat oli viety sairaalaan. Yksi heistä oli kiidätetty leikkaussaliin. Toisen kiiturin kuski ja matkustajatkaan eivät olleet selviytyneet naarmuitta. Adrita tiesi kertoa Raymonin kisanneen nopeudesta toisen kiiturin kuskin kanssa. Voittaja saisi panna seurueeseen kuulunutta alusvaatemallia, joka taisteli nyt hengestään leikkauspöydällä.

Darth Nemena auttoi kreivitär Cecilveä ja Adritaa hautajaisjärjestelyissä. Lysingurin kreivittären odotettiin sysäävän pettymyksensä syrjään avioliittoaan kohtaan, olevan anoppinsa ja vainajan kasvattisiskon tukena sekä tekevän viimeisen palveluksen Raymonille. Nuori leski valitsi kauneimman arkun ja elegantin puvun vainajalle tämän vaatehuoneesta. Lisäksi hän laati ruokalistan muistotilaisuutta varten, jotteivät kaikki hautajaisjärjestelyt jääneet Cecilven ja Adritan hoidettavaksi.

Ylikansleri Palpatine tuli hautajaisiin, koska se oli kiireisestä aikataulusta huolimatta hänen velvollisuutensa appena ja Raymonin vanhempien tuttavana. Hän surkutteli itseään toistaen vävynsä menehtymistä alakuloinen ilme kasvoilleen väännettynä. ”Alkoholismi on hyvin vakava sairaus”, Ylikansleri huokaisi. ”Se saa pahaa tuhoa aikaan. Pahoin pelkään että minä olen omalta osaltani syyllinen että… poikaparalle kävi näin huonosti. Minun olisi pitänyt järjestää enemmän aikaa vävyni auttamiseen.”

Kukaan ei tietenkään syytä teitä mistään”, Cecilve rauhoitteli.

Isäkulta, yritin kyllä hankkia parasta mahdollista apua Raymonille, mutta hän vain vähätteli ongelmaansa”, Cozette sopersi hiljaa. ”ʼMinähän vain pidän hauskaaʼ, hän väitti.”

Ylikansleri syleili tytärtään rauhoittavasti. Suru sai kreivittären näyttämään miltei nuorelta neidolta. Cecilvestä ja Adritasta sekä muista paikalla olijoista oli suloista että Cozette Palpatine-Lysingurin kaltainen vahva nainen uskalsi näyttää haavoittuvaisuutensa. Heistä oli myös suloista että kaksikymmentäkahdeksanvuotias nainen oli pysynyt henkisesti isän tyttönä.

Isän ja tyttären irtautuessa syleilystä Palpatine tarttui tyttärensä siroon käteen. ”Olisipa meillä aikakone. Mutta kun ei ole. Voimme silti auttaa muita alkoholisteja”, hän virkkoi päättäväisesti.

Meidän täytyy omistaa elämämme muiden alkoholistien auttamiseen! En saa muuten mielenrauhaani koskaan takaisin!” Cozette parahti surullisesti. Hän vaikutti melko ahdistuneelta. Ehkä liian ahdistuneelta osallistumaan puolisonsa hautajaisiin? Nuori leski miltei juoksi pois ja lukittautui kreivittären huoneistoon.

Jaksaakohan Cozie osallistua hautajaisiin?” Adrita kysyi huolissaan.

Kultaseni, Cozette on hyvin vahva nainen, vaikkei hän häpeile näyttää tunteitaan”, Palpatine totesi hymyillen heiveröisesti. ”Hän vain tarvitsee hetken aikaa itsensä – tuota kokoamiseen. Hyvä herrasväki, suonette anteeksi… Tyttäreni tarvitsee nyt minua.”

Tietenkin.”

Ymmärrämme, teidän ylhäisyytenne.”

Lordi Sidious löysi Lysingurin kreivittären huoneistosta ahdistuneen naisparan sijasta tyynen ja hallitun Nemenan. Tytär oli pukenut mustan surupukunsa päälle mustan samettiviitan – perinteisen naboolaisen naisten suruasun. Hän oli vetänyt laajan hupun päähänsä. Tällä kertaa sithimestarin huulet kaartuivat aitoon hymyyn, sillä tyttären suruasu vihjasi kovasti ”Hei tässä on ilmielävä sithi.” Tulisikohan kellekään muulle samaa mielikuvaa? hän ajatteli.

Surupukusi pukee sinua vielä paremmin kuin upea morsiuspukusi, lady Nemena”, sithimestari ylisti.