HP-ficci: Seksikkäitä hepeneitä

Pairing: Petunia/Vernon
Rating: S
Genre: humour
Summary: Hänen päivänsä oli oikeastaan osoittautunut poikkeuksellisen mainioksi; hänen hankkimansa yllätyslahjat tekisivät päivästä entistäkin mainiomman.





”Argh! Kuka näistä hepeneistä ottaa selvää?” Vernon Dursley manasi sen verran äänekkäästi, että ihmiset kääntyivät katsomaan häntä huvittuneena. Hän oli keksinyt jokin aika sitten ostavansa Petunia-vaimolleen uusia alusasuja – sellaisia, joissa missinvartaloiset naiset poseerasivat lehti- ja televisiomainoksissa. Aistikkaammat hepenet tulisivat antamaan uutta potkua pariskunnan avioelämälle, joka oli yhtä pahasti kaavoihin kangistunutta kuin Petunian käyttämät tanttamaiset alusvaatteet. (Ainakin mainokset antoivat ymmärtää niin.) Niinpä Vernon oli ajanut työpäivän päätteeksi tavarataloon ja oli viilettänyt alusvaateosastolle. Hepeniä olikin niin paljon että hän oli seota: oli punaisia, keltaisia, violetteja, vihreitä, muotoilevia, peittäviä ja paljastavia... Valikoima oli liian laaja.

Vernon hypisteli ripustimessaan roikkuvia, kevyesti topattuja rintaliivejä raapien synkkänä leukaansa.

”Öhöm”, naisääni sanoi. ”Tarvitsetteko apua?”

Ennestään punakkaihoinen Vernon punehtui vielä lisää tajutessaan naismyyjän puhuttelevan itseään. ”Ääh... tuota noin”, mies mutisi. ”Etsin alusvaatteita vaimolleni.”

Myyjätär taikoi kasvoilleen teennäisen hymyn. ”Olette tulleet oikeaan paikkaan.”

Mies hillitsi halunsa päästää pari ärräpäätä suustaan, koska hänestä oli alkanut tuntua että hän oli tullut väärään paikkaan. Sanoi myyjätär mitä sanoi.

”Onko teillä mielessä jotain tiettyä?” vaaleahiuksinen myyjätär tiedusteli.

”Jotain sensuellia – jotain sellaista, jota näkee mainoksissa.”

Vaaleaverikön hymyn nostattamat suupielet nykivät tuskin huomattavasti, mutta tämä hallitsi muuten itsensä erinomaisesti sortumatta tirskahtamaan höperöltä vaikuttavalle miekkoselle. Luojan kiitos! Vernonia nolostutti muutenkin tarpeeksi.

”Sensuellius on kyllä kovin laaja käsite, mutta katsotaanpa jos teille löytyisi jotain mieleistä.”

”Sepä... mukavaa.” Nainen kierrätti häntä suunnilleen koko laajan osaston läpi ottaen välillä joitain hepeniä esiteltäväkseen. Vernon ei kuullut puoliakaan myyjättären puheista, jota alkoivat pitkästyttää häntä ennen aikojaan. Hän halusi selvitä mahdollisimman nopeasti kiusallisesta tilanteesta ja kuvaili takellellen, minkä kokoinen Petunia oli. ”Noin sataseitsemänkymmentäkaksi senttimetriä pitkä, laiha, aika pieni vaatekooltaan, vähän riippuva keskikokoinen rintavarustus...”

Vernon saattoi huokaista helpotuksesta poistuessaan alusvaateosastolta kassan kautta. Paperikassiin oli pakattu kolme alussettiä, jotka olisivat luultavasti sopivia, sellaisia kuin mainoksissa. Petunia tulisi ilahtumaan. Hän vihelteli kotimatkan ajan autoradion tahdissa, kunnes ajoi sisään Likusteritie 4:n portista. Jätettyään katseita keräävän työsuhdeauton autotalliin hän meni sisään. Herkullisen pullantuoksun haistoi eteiseen saakka.

”Juhuu, Petunia”, minä tulin”, Vernon kuulutti ripustaessaan takkiaan naulakkoon. ”Missä sinä olet?”

”Täällä keittiössäääää”, Petunia liversi vastaukseksi. ”Otin juuri pullapellin uunista ja sain teen haudutetuksi.”

Vaimo hääräili Dursleyden moitteettoman siistissä, suorastaan steriilissä keittiössä kukikkaaseen esiliinaan pukeutuneena. Dursleyt vaihtoivat poskisuudelmat. Muiskis, muiskis.

”Millainen päivä sinulla on ollut töissä?” Petunia kysäisi ottaessaan astiakaapista teekuppeja ja lautasia.

”Ihan hyvä oikeastaan. Firma sai tosi hyvän sopimuksen – yhden urani parhaista.”

”Sepä mukavaa. Se oli tietysti sinun ansiotasi; olethan korvaamaton Grunningsille.”

Vernonin iso suu kaartui leveään hymyyn paksujen mursunviiksien alapuolella. Hänen päivänsä oli oikeastaan osoittautunut poikkeuksellisen mainioksi; hänen hankkimansa yllätyslahjat tekisivät päivästä entistäkin mainiomman. Mies nosti tavaratalon rapisevan paperikassin ruokapöydälle. ”Minulla on sinulle yllätys”, hän myhäili hitusen salaperäisesti.

”Mistäs nyt tuulee?”

”Halusin vain yllättää sinut.”

”Vai niin. Kiitoksia vaan.” Petunia otti hymyillen mintunvihreän, tavaratalon logon koristaman paperisen ostoskassin vastaan.

Vaimon kevyt hymy vaihtui äkäiseen, epäluuloiseen irvistykseen tämän kurkistaessa kassin sisälle, ja sitten laiha nainen veti kimpaantuneena läpinäkyvät kaarituettomat rintaliivit esiin. ”MITÄ HIMPUTTIA SINÄ OIKEIN AJATTELIT, MIES?” Petunia tivasi rääkyen kasvot helakan punaisina.

”M-minähän sanoin että halusin o-ostaa sinulle kivan lahjan”, Vernon puolustautui änkyttäen.

Hänen vaimonsa silmät siristyivät vaarallisesti naisen kumotessa ostoskassin keittiön pöydälle. ”Vai että ilahduttaa minua. Luulitko – oikeasti – että – minä – suostun – pukeutumaan – tällaisiin – retaleisiin?” vaimo tiukkasi heilutellen läpinäkyviin rintaliiveihin kuuluvia alushousuja Vernonin silmien edessä. Hän sivalsi Vernonia korvallisille pikkuhousuilla.

”M-mutta Petunia...” Mies hieroi kivistävää korvanseutuaan. Hän ei ollut osannut odottaa tällaista vastaanottoa. Petunian olisi pitänyt ottaa kiherrellen alusvaatteet vastaan ja mennä heidän makuuhuoneeseensa pukeutumaan johonkin uusista alusseteistä, mutta sen sijana vaimo oli käynyt häneen käsiksi. Vieläpä pikkuhousuilla. Riivatun mainokset. Seksikkäät alusvaatteet eivät suinkaan piristäneet kaikkien pariskuntien avioelämää vaan aiheuttivat parisuhdeväkivaltaa.

Brisélnaïsin kohtalo: prologi

Rating: K-15 korkeimmillaan seksikohtausten takia

Characters: Brisélnaïs "Brisie" Gérlier, Cassandré Brailmart, Glorie de Bonnendiex ja Safrénaïs Clarendiex

A/N:Aloitin nelisen vuotta sitten suunnittelemaan Marmorien-nimiseen kokonanaan kuvitteelliseen maailmaan sijoittuvaa ei-niin perinteistä fantasiatarinaa. Tässä ei olekaan mitään hyvän ja pahan välistä taistelua eikä edes sotimista, vaan tätä voisi luonnehtia chic litin fantasiaversioksi. En ole törmännyt ennen sellaiseen, joten siinä oli yksi syy miksi halusin aloittaa kirjoittamisen. En kuitenkaan tiedä miten lukija suhtautuu näin mullistavaan ideaan ja siksi kirja on toistaiseksi kesken; prologi + kahdeksan lukua. :D Olisin hyvilläni, jos joku viitsisi kertoa jotakin kautta minulle mielipiteen ideasta.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lavendessessa Hänen Ruhtinaallisen Majesteettinsa Safrend-Lavendienin aikakaudella

Eräs Lavendeissen pyövelikoulun oppilasasuntolan kamareista oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Kirjoitus- ja pukeutumispöydän laatikot oli vedetty auki. Lakanat, paksu silkkitäkki ja päiväpeite oli taiteltu huolimattomasti lattialle. Höyhentyynyt näyttivät olevat putoamaisillaan vuodevaatteiden päältä. Kahteen matka-arkkuun oli heitelty koulutarvikkeita, ratsastuspukuja, alusvaatteita ja kenkiä laatikoissaan – talvi- ja kesäkäyttöön. Röyhelöreunaiset hameet, silkkialushameet ja hupulliset sametista ommellut päällyskaavut olivat kaikkia mustia, mustia kuin olemattomuus. Brisénaïsin olisi pitänyt pakata koulupukunsa siististi hänelle annettuun säkkiin uhritoimitusta varten, sillä ne olivat hameita myöten puolisääreen ylettyviä pikkutyön pukimia. Sitä vastoin hän oli heitellyt ja potkinut ahdistuneena koulupukujaan ympäri huonetta, joka ei ollut enää hänen.

Tänään hän siirtyisi tavaroineen toiseen oppilas-asuntolaan.

Brisélnäis oli löytänyt istuma-asennon, jossa alavatsaan ei koskenut kaiken aikaa hirvittävästi. Hänen jalkansa olivat koukussa ylävartalossa kiinni ja selkä pyöristettynä. Hän aukoi ja sulki neuvottomana emaloitua taskupeiliä, jota ei suinkaan käytetty apuna kaunistautumisessa. Peili oli lumottu siten että sen avulla pystyi juttelemaan ja näkemään kenet tahansa, jolla oli jonkinlainen taskupeili. Oppilailla ei kuitenkaan olisi saanut olla taskupeilejä Pyövelien sisäoppilaitoksen sääntöjen mukaan. Perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin sai pitää yhteyttä vain kirjoittamalla kerran kuussa, mutta moni salakuljetti kotivierailuilta lumotun taskupeilin – yleensä mallioppilaatkin.

Mustanruskeat mantelisilmät ja nenä punoittivat tuntien itkemisestä eikä tyttö ollut viehättävämmillään. Kuitenkin hän oli ollut jo vauvaikäisestä lähtien niin kuvankaunis, ettei hänen uskonut olevan kotoisin Marmorienista sen enempää kuin isänsä – jolta hän oli perinyt kauneutensa – vaan Jumalten asuinsijoilta. Hän oli puhdaspiirteinen, hoikka, pitkä sekä pitkäraajainen, ja hänen naiselliset kurvinsa olivat alkaneet tulla vähitellen esiin. Hänestä olisi voinut tulla tanssijatar, koska hän liikkui sulavasti ja harkitusti. Valtoimenaan aaltoilevat luumunvioletit hiukset oli keritty ihan lyhyiksi kolme vuotta sitten ensimmäisenä koulupäivänä, hyväksi entiselle elämälle ja ne oli heitetty uhrirovioon kuoleman jumalan Gedricusin patsaan eteen. Hiukset olivat ehtineet kasvaa kolmessa vuodessa entiseen mittaansa selän puoliväliin, mutta tyttö jatkaisi silti hiusten kasvatusta ainakin lantiopituuteen asti.

Brisie kuivasi kyyneleensä nenäliinaan ja niisti nenänsä. Hänellä ei ollut henkisiä voimia ryhdikkäämpään istuma-asentoon.

Kenen perheenjäsenen kanssa hän puhuisi, vaikka kukaan ei pystynyt auttamaan häntä jaksamaan polulla, jota hänen oli kuljettava yksin? Brichelé-tädin, isän isosiskon kanssa joka oli aina ollut hänelle enemmän äiti kuin hänen oikea äitinsä, isän ensimmäinen vaimo Merliette? Cassandré-serkun kanssa, joka oli hänelle kuin sisko? Tädin poikien Mertrandin ja Alexandren kanssa? Isänsä kanssa?

Isä oli kaunein ja hurmaavin mies, jonka Brisie oli koskaan nähnyt. Bricél osasi kertoa hauskoja juttuja, kohteli tytärtään kuin pikkuprinsessaan ja oli lahjoittanut sieviä vaatteita. Isä ei ollut tiukka kasvattaja kuten tädin huumorintajuton aviomies Antoine eli chavalier Brailmart. Toisaalta isien ei ollut tarkoituskaan olla Bricél Gérlierien kaltaisia levottomia naissankareita, joiden oli lähdettävä vähäksi aikaa ulkomaille sotkettuaan raha-asiansa pahasti. Chavalier Gérlier ei ollut järin vahva luonne, se oli myönnettävä. Mies oli purskahtanut itkuun nähtyään kaksitoistavuotiaan tyttärensä hiukset kerittyinä. ”Mitä ne sadistit ovat tehneet sinulle, pieni kaunottareni…”, Bricél oli sopertanut kauhistuneena. ”Ja mitä muuta ne vielä tekevätkään?” Brisieen oli sattunut nähdä isänsä surullisena ja ahdistuneena, vaikka ne tunteet olivatkin osa jokaisen elämää. ”Olet liian komea itkemään kenenkään takia”, tyttö oli koettanut vitsailla lohdutukseksi, vaikkei siitä ollut apua.

Painajaiset hyökkäsivät yhtenään hänen uniinsa, ja isä kärsi niistä pahimmissa niin että kyyneleet virtasivat.

Isän kanssa hän ei ainakaan juttelisi.

Brichelé-tädin kanssa ei ollut sopivaa puhua kuukausittaisista naistenvaivoista, sillä hän oli sentään säätyläistyttö. Säätyläisnuoren ei ollut sopivaa puhua vanhempiensa ikäisten kanssa kuukautisista eikä eroottisesta kanssakäymisestä. Sinänsä tädin kanssa jutteleminen saattaisi rauhoittaa häntä. Huonohermoisen Alexandre-serkun ja veljensä tämä sai yleensä rentoutumaan lempeällä puhetavallaan ja auttamalla näkemään, miten kaikista vaikeuksista selvisi sisukkuudella.

Cassandré-serkun kanssa hänellä ei ollut korkeaa kynnystä jakaa tuntemuksia ja kokemuksia naiseksi kehittymisestä. Mutta pyövelin ammatti ruumiillistui Cassandrélle hupulla ja naamiolla tunnistamattomaksi kätkettynä viimeisenä tuomarina. Jos Brisie tokaisi: ”Nyt on entistä lähempänä että minusta tulee yksi pyöveleistä.” Cassandré-hupsu vain tuijottaisi häntä tietämättä onnitellako vai ottaa osaa, eikä tyttönen tietäisi olisiko hän enää kasvattisisko Brisie vai Gedricusin valittu neiti Brisélnaïs Gérlier. Muutenkin serkun oli vaikea päättää kutsuiko häntä lempinimellä vai Brïsélnaisiksi. Brisie tunsi tällä hetkellä vahvaa inhoa kasvattisiskoaan kohtaan ja kadehti samalla tavallista osaa. Hän päätti ettei ollut neiti Lintukotolaisen tukea ja myötätuntoa vaikka niin kauan kuin hänet oli teljetty Lavendeissen pyövelikouluun.

Mertrand ja Alexandre ymmärsivät sentään pyövelin työasun mustuuden alta löytyvän tuntevan adrielin, jolla oli omat pelkonsa ja heikkoutensa. Ei kuulostanut pahalta kun veljekset kutsuivat häntä kotivierailuilla neiti Pyövelittäreksi tai Kuoleman kauniiksi kasvoiksi. Hänen rakkaat serkkunsa! He olivat kultaisia kun saivat hänet nauramaan jatkuvalla pokkuroinnillaan. Häntä pelotti että hän unohtaisi ilman heitä miten naurettiin. Kumman tahansa veljeksen kanssa voisi jutella varmana, että sen jälkeen selviytyminen ei vaikuttanut yhtä epätodennäköiseltä.

Ensin hän koetti tavoittaa Mertrandin. Tämä olikin tavoitettavissa. Taskupeilistä näkyvällä nuorukaisella oli suklaanruskeat kainalopituiset hiukset, muta häntä olisi luullut Brisien isoveljeksi kasvonpiirteineen ja mustanruskeine mantelisilmineen, joitta tyttöjen kannatti varoa jolleivät he halunneet hullaantua.

”Hameenvaihto on edessä”, Brisie tokaisi koleasti vilauttaen pakkaamisen sekasortoa. Naistenvaivojen alettua tyttö ryhtyi pukeutumaan miltei nilkkapituisiin leninkeihin. Kaksikymmentä vuotta täyttänyt neito puolestaan kulki täysipituisissa leningeissä aikuisen naisen tavoin.

”Vielä äskenhän olit pikkutyttö”, Mertrand koetti hymähtää, mutta vakavoitui. Brisien mustat kulmat olivat kurtussa, ja raukka voi selvästi pahoin.

”Läheskään kaikkiin ei satu näin pahasti tai juuri ollenkaan. Oksensinkin kerran!”

”Inkivääriteen pitäisi helpottaa oloasi.”

”Join sitä kaksi kupillista tunti sitten. Parantaja lupasi kipujen helpottavan varmasti, mutta voin ehkä pahimmillani paremmin vasta huomenna. Vasta huomenna! Tunnen viiltävää kipua, kun joudun ottamaan monta askelta tai kumartumaan. Tätäkö joudun kestämään vähintään sataseitsemänkymmentä vuotta?!” Säätyläiset elävät jopa neljäsataavuotiaiksi.

”Olet hyvin järkyttynyt – tuota noin – kaikista suurista muutoksista. Siksi sinulla on noin kovat kivut ja sinua kuvottaa.”

”Toivotaan että arviosi osuu oikeaan.”

He olivat hetken vaiti.

Brisien kyyneleet alkoivat virrata uudestaan. Mertrandin kurrkua kurisi, koska hän ei päässyt serkkunsa luo. Brisie oli niin rikki, ettei hänen uskonut valitettavasti olleen ikinä onnellinen. Tällä kertaa Mertrand ihmetteli jälleen, miksi tytön syntymämerkkiä pidettiin jumalanlahjana, josta oli oltava hyvin kiitollinen. Syntymämerkki oli toistaiseksi tuonut pelkkää tuskaa serkulle, hänen saamiaan ystäviä lukuun ottamatta. Äiti osasi lähettää tyynnyttävää energiaa mailienkin päähän niille, joista välitti. Mertandinkin oli yritettävä samaa.

”Tiedätkö mitä äiti neuvoisi tekemään, kun on liian raskasta?” nuorukainen kysyi hyvin pehmeällä äänellä.

”Uhraamaan jollekin jumaluudelle tai jumaluuksille.” Brichelé-täti oli kunnioitettavan harras eikä kaikista voinut todellakaan sanoa samaa. Täti uhrasi päivittäin kodin suojelushengille ja lähes päivittäin jollekin Jumalalle tai Jumalattarelle. Uskonelämän kivijalka muodostui viidestä kohdasta, joista ensimmäinen ja tärkein oli Jumalten nöyrä kunnioittaminen ja Heidän iankaikkisen Valtiutensa myöntäminen. Ensimmäinen kohta toteutui Jumalten ja suojelushenkien saadessa säännöllisesti asianmukaiset uhrinsa.

”Astmodine voisi olla erityisen suopea sinua kohtaan.” Astmodine oli kauneuden, rakkauden ja eroottisten nautintojen jumalatar sekä prostituoitujen ystävätär.

Saattoi olla herjaavaa pitää jotain Jumaluutta muita tärkeämpänä, mutta Brisie kunnioitti silti eniten Astmodinea ja toivoi ansaitsevansa tämän Jumalattaren suosion tavallista runsaammilla uhrilahjoillaan.

”Pahoin pelkään, etten jaksa uhrata. Pyydän että uhraatte tämän kerran puolestani”, tyttö aneli hiljaa.

”Uhraamme varmasti Astmodinea miellyttävin uhrilahjoin, kaunokainen.”

”Minun olisi pitänyt saada pakatuksi aikoja sitten. Kohta joku opettajistani marssii luultavasti tänne pistämään minuun vauhtia enkä saa jäädä kiinni lumotun taskupeilin käyttämisestä.” Kun häneltä oli viety julmasti kaikki tärkeät tavarat – vaatteetkin päältä – lumottu taskupeili oli hänen tärkein aarteensa. Se oli hänen salainen yhdyssiteensä ulkomaailmaan. Hän lupasi serkulleen ottavansa huomenna uudestaan yhteyttä joihinkin perheenjäsenistään, ihan vain ilmoittaakseen olevan hengissä. Ennen hän oli tuntenut olevansa elossa, mutta nyt hän oli enää vain hengissä.

Hän oli juuri ehtinyt piilottamaan taskupeilin toiseen matka-arkuistaan, kun yksi opettajista tunkeutui synkkyyden sanansaattajana huoneeseen. Opettajan oli vielä pakko olla kylmin ja julmin Lavendeissen pyövelikoulun opettajakunnasta. Yvonne Breland, jolla olin niin kylmät jäänsiniset silmät ja ääni että hän olisi ehkä voinut jäädyttää oppilaat niille sijoilleen eläviksi jääveistoksiksi.

”Kaikkien tavaroidesi oli pitänyt olla pakattu, että tämä huone päästään siivoamaan odottamaan uutta asukasta”, opettajatar Breland sätti.

Brisie nosti päänsä ja mulkaisi opettajatarta uhmakkaasti kuin aikoen haastaa tämän kaksintaisteluun.

Opettajatar vain tuhahti ja kiskaisi tukistamalla hänet ylös. Tukistusote oli niin luja että Brisie ähkäisi kivusta. ”Sinulla on tasan viisi minuuttia aikaa pakata loppuun eikä sen pitäisi viedä niinkään kauan, koska osaat taikoa.”

”Pakkaa nyt tässä, kun kipu vie jär -”

”Vaiti, Brisélnaïs. Tottele. Naistenvaivat ovat yksi naisen elämän varjopuolista, kunnes olet teloittanut ensimmäisen kerran. Sen jälkeen sinulla ei ole enää koskaan niitä, sillä Kuoleman Majesteetti ottaa hedelmällisyytesi maksuksi lahjastaan.”

Oppilaan pakkaaminen oli keskeytyä hämmennyksestä. Kaikki nyt tiesivät etteivät pyövelit voineet saada lapsia, mutta hän kuuli ensimmäistä kertaa pääsevänsä viiden vuoden kuluttua eroon kuukausittaisesta rääkistä.

”Saat pitää yhden päivän sairaslomaa, että sinulle saadaan hankittua säädylliset pukimet”, opettajatar Breland virkkoi. ”Sinulla ei ole mitään asiaan uuden huoneesi ulkopuolelle pikkutyön hameissa ja ilman korsettia. Tarvitset uusia kenkiäkin, joissa on vähän korkoa.”

Brisie nyökytteli. ”Ehdin pakkaamaan matalakantaiset kenkäni tähän isompaan matka-arkkuun. Piika ei maininnut kengistä mitään heittäessään säkin minulle.”

”Siinä piiassa on oltava ihmisverta!” opettajatar totesi halveksivasti. Mikäli jossain adrielissa sanottiin olevan ihmisverta tai tämän käyttäytyvän kuin ihminen, tätä pidettiin vajaaälyisenä. Haltiat ja kääpiöt suhtautuivat ihmisiin paljon suopeammin, mutta adrielit eivät pitäneet ihmisiä juurikaan eläimiä parempina.

Minulle on aina opetettu että ihmiset ovat vulgaareja surkimuksia, mutten voi muodostaa omaa käsitystäni, ennen kuin olen nähnyt ihmisiä ja tarkkaillut heidän puuhiaan, Brisie ajatteli. Hänen oli hillittävä haluaan kysyä kuinka montaa ihmismoukkaa opettajatar Breland oli joutunut sietämään silmissään.

”Kukaan piioista ei ehdi auttamaan sinua tavaroidesi kanssa. Siirrät ja purat ne ominesi nuorten asuntolaan, toiseen kerrokseen, huoneeseen viisikymmentäyhdeksän.”

Tyttö niiasi vastentahtoisesti opettajatar Brelandille kuten aina. ”Kyllä, opettajatar Breland.”

Brisie lähti entisestä huoneestaan ilmassa leijumaan loihdittuine matka-arkkuineen katsomatta kertaakaan taakseen. Lasten asuntolan huone ei ollut ikinä tuntunut hänen huoneeltaan. Uusi huonekaan ei varmasti tuntuisi, vaikkei hän kapinoisikaan kiihkeästi kohtalon tyranniaa vastaan.

Pihalla hän törmäsi ystäviinsä Armandien Theréchartiin ja Glorie de Bonnendiexiin. He olivat polvistuneet rukoustyynyille Gedricus-jumalan kolmemetrisen patsaan eteen. Marmorinen jumalankuva istui valtaistuimella, jonka kädensijat oli veistetty kallojonoiksi. Kuoleman Majesteetin jalkarahiksi oli veistetty sarvipäinen lohikäärmeen pääkallo. Suitsukkeet paloivat uhripaadella jumalankuvan edessä. Hänen ystävänsä lausuivat yhteen ääneen kiitosrukouksen, mikä meni pahasti yli hänen ymmärryksensä. Brisie uhrasi Gedricusille vain koulun pakollisissa uhritoimituksissa. Kaikki kuolivat lopulta – jopa tuhatkin vuotta elävät lohikäärmeet, niinpä hän ei keksinyt mitään syytä uhrata Gedricusille ja rukoilla tuota jumalaa, ellei toivonut jonkun kuolevan. Tähän mennessä hän ei ollut vihannut ketään niin paljon kuin että joku joutaisi hänen puolestaan kuolemaan. Hänelle riittäisi että neiti Breland siirtyisi opettamaan Dalsantin kaupungin pyövelikouluun.

Brisie ohjasi matka-arkkunsa laskeutumaan maahan ja istuutui toiselle hartiat lysyssä. Armandienin ja Glorien uhritoimitusta ei tohtinut sentään häiritä. Hän voisi odottaa sen verran.

Armandien laittoi pyytämättä vuodevaatteet uuteen vuoteeseen, johon mahtui kaksikin nukkumaan, ellei toinen nukkuja ollut kovin levoton huitoja. Glorie taas alkoi purkaa Brisélnaïsin matka-arkkua, joka huvitti nuorempaa tyttöä. ”Bonnendiexin markiisi kauhistuisi, jos hän näkisi veljentyttärensä kamarineidon tehtävissä”, hän hihitti.

”Se mikä tapahtuu Pyövelikoulussa, jää Pyövelikouluun”, Glorie oli huokaisevinaan ja nolostelevinaan helpotuksesta.

Hänellä oli arvokas ja melodinen puhetapa, ja hänen alabasterihipiänsä hohti luonnostaan eteerisesti niin kuin kaikkien ordistien – etuoikeutettujen iho. Puolittain kiinni olevat eebenkutrit symbolisoivat neitsyyttä, jonka hän menettäisi koulun jälkeen Ordisteneidon juhlassa. Hänen syvällä oleviin jadesilmiinsä oli tatuoitu silmänrajaukset kuukautisten alkamisen jälkeen. Säätyläisnuorille – pojille sekä tytöille tatuoitiin aina silmänrajaukset yläluomelta alaluomelle, piakkoin myös Brisielle.

Armandien lähtisi koulusta jo kahden vuoden kuluttua, sillä vaaleahiuksinen nuorukainen oli ollut kolmatta vuotta koulussa Brisien aloittaessa opintiensä. Nuorukaisen rakkain harrastus oli Lavendessen kaupunkien historian tutkiminen. Näin ollen oli varsin todennäköistä että hänestä olisi voinut tulla historioitsija tai historian opettaja, elleivät jumalat olisi päättäneet toisin.

”Tulen vihaamaan tätäkin huonetta sydämeni kyllyydestä”, Brisie totesi irvistäessään katkerasti kiskaisten paksun täkin terävään leukaansa asti. Nukkuessaan tässä kamarissa hän näkisi vielä aiempaa karmeampia painajaisia. Hän oli vielä surullisempi, pettyneempi ja vihaisempi kuin silloin kun hänet oli teljetty maailmaan ankarimpaa sisäoppilaitokseen.

Pyövelikoulun lasten asuntolan ruokasaliin oli vaihdettu mustat samettiverhot, pitkät pöydät oli peitetty mustin pöytäliinoin ja maljakoissa oli hautajaiskukkina suosittuja verililjoja. Paikalla oli hiuksensa paksulla hunnulla peittänyt Gedricusin papitar soittamassa cembaloa ja saman kultin lyhythiuksinen pappi laulamassa. Papilla oli kaunis mutta kalsea ja pelottava lauluääni, jota ei olisi ainakaan halunnut kuunnella ennen nukkumaanmenoa.

Uudet oppilaat oli kylvetetty rituaalisesti kylpyvedessä, jossa oli salviaa. Sitten heidät oli puettu koreasti miniatyyrisulhasiksi ja -morsiamiksi koulun hautajaispitoihin. Tyttöjen leningeissä oli laahukset ja lyhyiksi nyrhityillä kutreilla oli mustista ruusuista ja verililjoista punotut seppeleet. Poikien päällyskaavun napinläven koristeena oli samoja kukkasia. Vanhemmatkin oppilaat oli puettu morsiamiksi ja sulhasiksi. Heidän hiuksensa olivat ehtineet kasvaa vuodessa tai kahdessa puolipitkiksi.

Lapset seisoivat piirissä korkean marmorikatafalkin ympärillä opettajineen laulamassa virsiä avonaiselle ruumisarkulle. Siellä ei ollut ruumista, vaan kaksi realistisen näköistä nukkea – adrieltyttö ja -poika. Nukeilla oli kauniit silkkivaatteet ja aitoja jalokivikoruja kuten oikeilla ordistelapsilla sekä kutreinaan aitoa hiusta. Ensisilmäyksellä pikkutytöt olisivat rakastuneet nukkearistokraatteihin, kunnes huomasivat miten tyhjä ja kuollut katse niillä oli jopa nukeiksi.

Yksi uusista oppilasta puuttui ruokasalista. Hänen nimensä oli Brisélnaïs Gérlier, mutta perheenjäsenet kutsuivat tyttöä Brisieksi. Lavendessen Pyövelikouluun ei ollut pitkään aikaan tullut yhtä kiitämätöntä ja uhmakasta oppilasta. Tyttö oli kirkunut hysteerisenä olevansa Gedricusin kiroama ja syytti kasvattivanhempiensa hylänneen hänet. Kokoajan hän yritti paeta alistumatta ymmärtämään, ettei Pyövelien sisäoppilaitoksesta ollut mahdollista paeta. Hänen oli ollut välttämätöntä langettaa jähmettävä loitsu, jotta luumunvioletit kiharat päästiin kerimään. Hiustenleikkuun ajan hän oli itkenyt lohduttomammin kuin kukaan muu, joskin hänen hyvin ilmeikkäät silmänsä olivat kaventuneet raivosta murhanhimoisiksi. Selkeästi hän oli toivonut kiihkeästi kaikkien sadistiopettajiensa kärsivän kostoksi.

Brisélnaïs oli pukenut rituaalikylvyn jälkeen ripeästi alusvaatteet ja sujauttanut kengät jalkaansa, mutta hän väisti yhtenään opettajatar Clermonin yrittäessä pujottaa mustan prinsessamekon hänen ylleen. Tummahiuksinen nainen peitti mestarillisesti ärtymyksensä, sillä lommoposkiset kasvot pysyivät ilmeettöminä ja ääni rauhallisen viileänä. Ellei opettajatar Clermon olisi todennut: ”Olkoon sitten niin. Haen opettajatar Brelandin tänne.” hermojen pettämistä ei olisi huomannut. ”Huomaat hyvin pian, että sinun olisi kannattanut totella minua!” opettajatar huoahti miltei myötätuntoisesti ja pudisti päätään tyttölapsen varomattomuudelle.

Tuota pikaa hän palasi mukanaan nainen, joka oli kuin jääkuningatar mustissa kaavuissaan. Brisélnaïs tunsi pelkoa ja kylmyys tunkeutua hänen luihinsa asti tämän opettajattaren takia. Opettajatar Brelandin tavasta kantaa itsensä, katseen syvyydestä ja pitkän kaulan törröttävästä rustoryppäästä näki hänen korkean ikänsä. ”Minusta olisi voinut tulla Lavendessen Ylin Pyövelitär”, opettajatar muisteli silkkisesti, ”ellen olisi valinnut itselleni arvokkaampaa polkua. Olen opettanut kolmesataa vuotta Kuoleman Herran valittuja – eikä minulla mennyt kuin kaksikymmentä vuotta oppia pistämään kaikkein hankalimmat oppilaat kuriin, hupsu tyttölapsi!”

Vanha opettajatar veti rennosti vyöhönsä kiinnitetystä tupesta samanlaisen tikarin, jollainen löytyi kaikilta tikarisotureilta. Joskaan hänellä ei ollut aikomustakaan käyttää maagista tikaria sillä tavalla kuin tyttö oli nähnyt sitä käytettävän.

Opettajatar Breland tarttui tytön oikeaan ranteeseen ja painoi kevyesti kyynärvartta tikarin teräpuolella. Valkeaan ihoon ei tullut pienenpientäkään naarmua, mutta Brisélnaïs kaatui tuskasta hallitsemattomasti vääntelehtivänä vanhan naisen jalkojen juureen. Opettajatar Clermonkin oli toki kylmä ja kova kouluttaja, ja silti hän koki että oli miltei väärin satuttaa noin suloista ja kaunista tyttöä, perheensä pikkuprinsessaa. Toisaalta täysin kiduttajansa armoilla olevan uhrin kärsimyksen katselemisessa oli myös jotain vääristyneen lumoavaa.

*****

Brailmartien sisäkkö ei onnistunut houkuttelemaan Cassandré-neitiä pois huoneesta. Puolentunnin kuluttua olisi oltava jo matkalla, jotta Brailmartit ehtisivät näkemään Narahlan kruununprinssin Malwyndyrin seurueineen. Haltioiden kulttuuri tuntui kiinnostavan Cassandréa, koska hän oli omatoimisesti opetellut haltioiden yhteisen kielen narahlan alkeita ja oli kinunnut vähän aikaa sitten teettämään itselleen haltiatyylisen leningin.

Cassandré oli ollut viimeiset kolme päivää allapäin, koska Brisélnaïs oli purkanut omaa ahdistustaan ilkeilemällä serkulleen peilistä käsin. Brisélnaïsille oli vastikään tatuoitu leveät kissamaiset silmänrajaukset ja hän oli alkanut pukeutua nuoren neidin hameeseen. Korsetti tuntui Brisiestä epämukavalta, mutta jyrkensi ainakin viettelevästi naisruumiin kurveja, niinpä hän uskoi tottuvansa aikanaan siihen. Cassandré oli miltei vuoden serkkuaan vanhempi, joten hän oli kyllästynyt olemaan perheen pikkutyttö. Kasvattisisko oli tuhahtanut pilkallisesti hänen olevan hameidenvaihdon jälkeenkin edelleen se sama pikkutyttö, joskin kypsemmän näköinen. Brisie voi omien sanojensa mukaan melkein pahoin sitten kun Cassandrén vuoro olisi tuskailla miten kivulloista oli kehittyä naiseksi. Opettajatar Jääsilmä opettaisi varmaan mielellään henkilökohtaisesti tuollaiselle sinisilmäiselle pikkutytölle, mikä olisi oikeasti kivuliasta. Brisie-serkku epäili ettei hänen kannattaisi haaskata vastaisuudessa kovin usein aikaansa peilikeskusteluihin pumpulissa kasvaneen hanhen kanssa.

Rouva Brailmart nuhteli veljentytärtään ilkeilystä, mutta hän vain tuhahti ylimielisesti eikä aikonut pyytää anteeksi. Hänen mielestään ainoastaan ”Cassandré-raukalla” saattoi olla anteeksipyydettävää, sillä juuri tämän kanssa puhumisen seurauksenahan hän vajosi vielä syvemmälle synkkyyteen.

Cassandré oli vetänyt paksut vuodeverhot kauttaaltaan vuoteensa ympärille ikään kuin piilotellakseen apeutta. Rouva Brailmart siirsi vähän vuodeverhoja ja istuutui sängyn laidalle. Tyttö oli käpertynyt kyljelleen makuusijalle pehmolelukissa kainalossa. Kissa oli ollut hänen lahjansa kuusi vuotta täyttäneelle Cassandrélle. Tytär ei ollut lainkaan äitinsä näköinen. Rouva Brailmartin nutturalle kootut kutrit olivat luumunvioletit, silmät lähes mustat ja kasvot ovaalit kuten Bricél-enolla ja Brisélnaïsilla, tosin hän ei ollut yhtä kaunis ja hurmaava. Chavalier Brailmartilla taas oli vahvat leukaperät, tummanruskeat hiukset ja usvanharmaat silmät, valppaat kuin tehokkaalla vahtikoiralla. Cassandrén kasvot olivat sydämenmuotiset, kiharretut kutrit kinuskinruskeat ja pyöreät ja suuret silmät yönsiniset.

Brailmartit olivat adoptoineet orvoksi jääneen porvaristyttö Cassandrén, jonka vanhemmat olivat hukkuneet. Heillä oli ollut ennestään kaksi poikaa – kuusivuotias viikari Mertrand ja neljävuotias Alexandre. Onnen jumalan Dinariuksen temppelin eräässä esirukouspyynnössä oli pyydetty pienelle orpotytölle uudet, rakastavat vanhemmat, kun Brailmartit olivat ottaneet osaa jumalanpalvelukseen. Orpotytön kohtalon surkuttelu oli lyhentänyt niin monta kertaa Brichélen yöunet, että oli halunnut selvittää esirukousta tarvinneen pikkutytön henkilöllisyyden. ”Eiköhän meillä ole tilaa noin somalle nappisilmälle”, chavalier Brailmart oli myöntynyt, kun tyttö oli esitelty heille orpojen turvakodissa. Juuri Antoine olisi toivonut enemmän lapsia, mutta vaimo oli saanut tarpeeksi raskaana olemisesta.

Perhe ei ollut päästä ajoissa lähtemään. Vihdoin Cassandré piristyi, sillä hänen kaltaisensa tyttö pääsi sentään hyvin harvoin näkemään haltiakuninkaallisia ja -ylimyksiä. Tällaista onnenkantamoista hän oli toivonutkin. Hän oli lähes yhtä innostunut Lavendessen ruhtinasperheen – Ruhtinas Safrend-Lavendienin, Ruhtinatar Narahxien (syntyjään Walreenin Narahxe) ja kruununprinssi Lavendictin näkemisestä.

Ruhtinasperhe pysytteli suljettujen porttien takana Lavendeissen palatsin pihalla hoviväkineen ja tikari- ja tulisotureista muodostettuine henkivartiostoineen. Hallitsijan tuli- ja tikarikaartin sotureita parveili smaragdinvihreissä asekaavuissaan Palatsiraitilla katselemassa väkijoukon perään.

Naispuoleinen ulkoministeri de Wahlmond ratsasti Narahlan Malwyndyrin seurueen edellä. Haltiaprinssin henkivartiosto marssi ulkoministerin jäljessä ja Malwyndyrin seurue oli jakaantunut Ruhtinas Safrend-Lavendienin lähettämiin vaunuihin, joiden kuomut oli laskettu alas. Kaksi ylhäistä haltiaa soitti luuttua ja harppua ensimmäisissä vaunuissa. Olisipa Cassandré kuullut soiton kunnolla yrittääkseen painaa kaikki sävelet mieleensä.

”Soittavatko nuo haltia-aristokraatit jotain narahlalaisia perinnekappaleita?” Mertrand kysyi yllättävän kiinnostuneena. Musikaalisen lahjakkaalla nuorukaisella oli kaunis lauluääni ja hän oli kenties vielä taitavampi soittamaan cembaloa.

”Eivät”, Cassandré arveli. ”Katsokaapa tuota vaaleahiuksista haltialordia, joka lukee pergamenttiä. Haltioiden prinssi on kirjoittanut varmaankin runon maastamme kuten haltioilla on tapana valtiovierailuilla, ja sitä säestetään luutulla ja harpulla.” Runous oli ehdottomasti haltioiden kulttuurin sielu, heidän taiteensa korkein muoto.

Pikkusisar oli yhtä aurinkohymyä ihastellessaan kruununprinssi Malwyndyria loisteliaine seurueineen. Cassandré oli siinä mielessä erikoisen tapaus, ettei hän suinkaan haaveillut lavendesselaisen ordistevaltiattaren osasta, vaan hän toivoi sen sijaan olevansa narahlalaisen haltiaylimyksen vaimo keijukaispuvussa ja koruissa, joiden timantit olivat kuin kastehelmiä.

Galaksinlaajuista dejarikkiä: 1.luku

1.luku

50 BBY Coruscantissa

Vaikka nuori Naboon senaattori Sheev Palpatine olikin niputettu muiden ”kehämaailmoista tulevien pyrkyrien” joukkoon, edes hänen ei olisi ollut mikään pakko suostua nykyisessä asemassaan tapaamaan entistä rakastajatartaan. Senaattori Palpatine ei ollut sinä päivänä kovin kiireinen, joten hän suostui suomaan naiselle vartin ajastaan. Entinen rakastajatar oli paasannut huolestuneena että hänellä oli oikeasti tärkeää asiaa senaattorille. Todennäköisintä oli että tuo hupsu oli kerjäämässä avustusta uuteen holovisioon tai liian suuren sähkölaskun maksamiseen.

Hymy käväisi senaattorin ohuilla huulilla bruneten saapuessa korot kopisten ja lanteet keinahdellen. Brunette oli edelleen kauneuskuningatarainesta, vaikka hänen nenänsä ja silmänsä punoittivat itkemisestä. Hän oli 173 senttimetriä pitkä, hoikka ja tiimalasivartaloinen. Kullanruskeat kutrit ulottuivat paksuna kiharaputouksena takamuksiin asti. Kuvankauniit kasvonpiirteet edustivat klassista kauneutta puhtaimmillaan.

”Päivää, senaattori”, kaunokainen mutisi.

”Hei, Rosalle”, Naboon senaattori virkkoi. ”Ole hyvä ja istu alas.” Mies osoitti massiivisen kirjoituspöytänsä takaa kalustetta vastapäätä olevaa kolmen tuolin riviä.

Istuuduttuaan pää painuksissa keskimmäiseen nojatuoliin Rosalle alkoi kertoa aikailematta miksi hänen oli ollut välttämätöntä tulla tapaamaan Palpatinea. Hän oli nyt toisella kuukaudella raskaana.

Politiikko tuhahti ikävystyneenä. Tietenkin oli liikaa vaadittu että Rosallen kaltainen typerys muistaisi ottaa säännöllisesti ehkäisypillerinsä. Rehellisesti sanottuna Rosalle oli tyhmä kuin saapas, sillä hempukka sotki keskenään jopa sellaiset peruskäsitteet kuin viisaus ja terävyys. Ilman muuta tyhmyreitä oli helpompi manipuloida kuin teräviä, mutta senaattori kyllästyi nopeasti kananaivoisiin naisiin, vaikka nämä olisivat todella kauniita, vietteleviä ja innokkaita miellyttämään häntä.

Rosalle katsahti Palpatineen yllättävän äkäisesti. ”Saatatte luulla että olen raskaana siksi että olisin unohtanut syödä e-pillereitä säännöllisesti”, brunette puuskahti. ”Minäpä en ole ikinä unohtanut! Raskaus ei sovi elämäntilanteeseeni, joten minulla ei ole varaa unohduksiin. Hormonaalisen ehkäisyn pettäminen ei ole mahdotonta edes oikein käytettynä, vain hyvin harvinaista.”

Tämä saattaa olla yksi niistä harvoista kerroista, jolloin Rosallelta irtosi jotain järkevää sanottavaa, senaattori Palpatine ajatteli huvittuneena. ”Oletko varma siitä että juuri minä olen saattanut sinut raskaaksi?” hän kysyi kulmiaan kurtistaen.

Rosallella oli kihlattu kotimaailmassaan Mandaloressa. Ah-niin kultainen, söpö ja turvallinen lääketieteen kanditaatti. Koska Rosalle oli kihloissa, Palpatine oli joutunut turvautumaan aina tepsivään manipulointitaitoonsa ennen kuin hempukka oli suostunut antautumaan hänelle. Hän oli tehnyt selväksi että Rosalle tulisi vielä katumaan kieltäytymistään, sillä tuollainen taloudellisesti tiukilla oleva sivuosanäyttelijätär saisi hänen rakastajattarenaan maistiaiset luksuksesta. Kaiketi Rosallen omaatuntoa oli soimannut alkaa pettää kihlattuaan, mutta hän kaipasi viiden tähden ravintoiloissa syömistä sekä designvaatteita ja -asusteita garderobiinsa – kuten hyvin monet naiset.

”Olen sataprosenttisen varma! Sen jälkeen kun tulin tänne Coruscantiin en ole… öh harrastanut seksiä kenenkään muun kuin teidän kanssanne. Mulla ei ole ollut toistaiseksi varaa matkustaa sen enempää kuin Bartilla matkustaa tänne.”

Palpatine oli ehtinyt olla sithioppilaansa niin kauan että hänelle oli hankalaa valehdella. Hän oli itse elänyt koko ikänsä yltäkylläisyydessä, mutta hän oli tietoinen että galaksissa oli käsittämätön määrä köyhyysrajan alapuolella eläviä olentoparkoja. Kyllä vähänkin tarkkasilmäinen huomasi että Rosallen oli tingittävä vaatemenoissa ja ajanvietteissä saadakseen laskunsa maksetuksi ja hankittua ravitsevaa ruokaa.

Mies pysyi vaiti, sillä kerrankin hän ei tiennyt heti mitä sanoa. Mutta hän oli niin poikkeuksellisen nokkela etä hän oli alta aikayksikön jälleen tilanteen herra. Hän kysyi vähän ujosti saisiko laittaa kätensä Rosallen vatsalle.

Näyttelijättären taitavasti nypityt kulmat kohosivat. ”Toki. Lapsen liikkeitä vaan ei sitten tunne vielä näin alkuvaiheessa, senaattori hyvä.!

Naboon senaattori nousi naurahtaen seisomaan ja kiersi kirjoituspöytänsä takaa Rosallen luo. Kun hän laski kätensä näyttelijättären vatsalle, hän ei huomannut raskauden muuttaneen toistaiseksi naisen täydellistä vartaloa. Naisen vatsa oli edelleen litteä ja vyötärö kapea kuin ampiaisella. Kuitenkaan häntä ei kiinnostanut lainkaan oliko hoopoliinin vatsa pullistunut vai ei. Hän halusi vastauksen mieltään suuresti askarruttavaan kysymykseen, ja sen hän myös sai bruneten tietämättä.

Voimalle herkkänä hän aisti että mandalorilaisen naisenalun kohdussa oli kehittymässä uutta elämää, joka oli perinyt hänen kykynsä. Lapsella olisi oleva paljon enemmän midikloriaaneja kuin keskivertojedillä, joilla oli 10 000 midikloriaania.

Hän teki päätöksensä, vaikkei hän edes tiennyt oliko heidän lapsensa tyttö vai poika. Hänen tavoitteidensa kannalta lapsen sukupuolella ei ollut lainkaan väliä. Tänään lordi Sidiouksen täytyisi meditoida nähdäkseen lapsensa tulevaisuuden, ja hänen olisi suunniteltava järjestelyjä Rosallen suhteen. Hän käski Rosallea tulemaan käymään huomenna luonaan kronon ollessa kahdeksantoista. Nainen tiesi entuudestaan missä hän asui, sillä he olivat enimmäkseen tavanneet hänen luonaan, ravintoiloissa ja oopperassa Rosallen ollessa hänen rakastajattarensa – eivät ikinä naisen viidentoista neliömetrin miniyksiössä.

Senaattori Palpatine halusi antaa heidän lapselleen nimensä ja kasvattaa tästä hienon naisen, josta tulisi isänsä tavoin poliitikko. Liian alhaista syntyperää olevaa naista hän ei voisi ottaa missään nimessä vaimokseen. Hän halusi yksinhuoltajuuden. Rosallella ei olisi edes ikinä oikeutta tavata lastaan. Lapsen synnyttyä Rosallen olisi turha muistuttaa häntä enää olemassaolostaan.

Näyttelijättären silmät levisivät, ja hän yritti hangoitella vastaan itku kurkussa. Tässä elämäntilanteessa hän ei pystyisi valitettavasti huolehtimaan itse lapsestaan, mutta hänellä oli äitinä ehdottomasti oikeus tavata lasta säännöllisesti. Mandalorelaisen säälittävä vetistely ei herättänyt Palpatinessa sympatian muruakaan. Hän alisti taas Rosallen tahtoonsa – tällä kertaa käyttämällä Voimaa. Hän käski Rosallea luopumaan kaikista oikeuksistaan lapseen ja pitämään hänen henkilöllisyytensä salassa kaikilta.

Siitä huolimatta Darth Sidious kohensi tulevan lapsensa äidin elintasoa raskausajaksi. Hän vuokrasi naiselle kolmekymmentäneliöisen yksiön, maksoi asumisesta koituvat kulut ja yksityislääkärikäynnit. Muuten raskausaika toi Rosallelle mukanaan pelkkiä vastoinkäymisiä, kun hän kertoi perheelleen ja kihlatulleen raskaudestaan. Äiti haukkui pettyneenä tyttärensä lyttyyn. Pettäminen oli liikaa Bartille, joten mies purki kihlauksen ja päätti samalla koko suhteen.

Kun Rosalle oli kahdeksannella kuulla raskaana, hän muutti Sidiouksen käskystä Palpatinejen sukukartanoon Nabooseen. Jeditemppeli sijaitsi Coruscantissa, joten sithilordi halusi lapsensa syntyvän turvallisen kaukana vihollislaumastaaan.

Lapsi oli punapäinen tyttövauva. Hyvin voimakas sithinalku. Lordi Sidious nimesi tyttärensä isotätinsä mukaan Cozette Dormé Palpatineksi.

Cozette asui Naboosta vauvasta kaksitoistavuotiaaksi asti varttuen vanhassa sukukartanossa lastenhoitajan kanssa. Hän aloitti kuusivuotiaana opintiensä hienossa yksityiskoulussa, joka oli ollut myös hänen isänsä ensimmäinen opinahjo. Tässä iässä pikkuneiti alkoi käydä kahdesti viikossa balettitunneilla ja kerran viikossa näytelmäkerhossa. Viikonloppuisin hän oli usein isänsä luona Coruscantissa.

Ensisilmäyksellä neiti Palpatinessa ei ollut lainkaan Rosallen näköä. Hän oli perinyt Palpatinen suvun piirteet – vahvan leuan, siron kyömynenän ja kuparinpunaiset hiukset. Hänen huulensa olivat kuitenkin yhtä täyteläiset kuin Rosallella ja silmät kullanruskeat, joskin hänen silmänsä olivat pienemmät ja katse oli läpitunkeva kuten Sidiouksella. Luonteen ja kyvykkyyden osalta hän oli myöskin ilmetty isänsä: itsevarma, ylpeä, laskelmoiva, aggressiivinen kärsivällisyyden aisoissa, erittäin terävä ja nopea oppimaan miltei mitä tahansa.

Cozette osasi käyttää pikkuisen Voimaa vain neljävuotiaana, joskin isä ja tytär pitäytyvät aluksi Voiman ”hyvässä puolessa” ja valomiekkailuissa. Mikäli Cozette edistyi opinnoissaan tarpeeksi mallikkaasti Sidious palkitsi hänet esittelemällä pimeän puolen voimien käyttöä. Voimasalamat olivat luonnollisesti tytön suosikki. Hän katsoi ahnaasti ja häijysti virnuillen salamalonkeroiden ilmestymistä isänsä suipoista sormenpäistä, joista ne sinkoutuivat kidnapattuihin roskaväen edustajiin.”Milloin minä olen tarpeeksi vahva, että opetatte minulle voimasalamoinnin?” malttamaton sithinalku tivasi usein.

Darth Plagueis, Sidiouksen edelleen elossa oleva sithimestari tiesi Cozetten olemassaolosta, muttei siitä että nuorempi sithi koulutti zabrakpojasta sithiä. Muunilainen sihtilordi käski pitämään itsensä aina ajan tasalla tyttären edistymisestä ja välillä tuomaan tämän näytille. Noissa tapaamisissa Cozetten täytyi esitellä taitojaan eikä hän saanut puhua, jollei vanha muunilainen puhunut ensin hänelle. Sithimestari totesi yhden tapaamisen päätteeksi lordi Sidiouksen tyttären olevan erittäin lupaava ihmisyksilö, jonain päivänä yhtä mahtava kuin isänsä.

Mutta tepä ette ole näkemässä sitä päivää, Mestari, Darth Sidious ajatteli lähtiessään tyttärineen Darth Plagueissin eli Hego Damaskin luota. Kahden viikon kuluttua Sidious livahti yöllä mestarinsa asuntoon ja surmasi tämän.

Sithi-isä opetti tyttärelleen paljon muutakin kuin käyttämään Voimaa. Hän opetti Cozettea pelaamaan dejarikkiä ja holoshakkia, opetti filosofien sitaatteja ja sekä ymmärtämään missä politiikassa oli kyse. Lisäksi hän opetti tytärtään näyttelemään, siten että Cozetten piti esittää hänelle erilaisia monologeja improvisoidusti hänen valitsemiensa roolihahmojen pohjalta. Roolihahmot muistuttivat aina hyvin vähän Cozette Palpatinea. Aluksi Cozette ihmetteli miksi Mestari halusi hänen esittävän tuollaisia hahmoja. Hänestä tulisi sithi!

Sithimestari läimäytti tyttöä korvalliselle. ”Sinä et käy näytelmäkerhossa siksi että kulttuuriharrastus on osa naboolaista identiteetti, Cozette”, Sidious tuhahti kuivalla äänensävyllä.

Tyttö mulkaisi isäänsä silmät ärtymyksestä kavenneina, sillä hän ei ollut tehnyt mitään minkä takia isällä olisi ollut oikeus läimäyttää häntä tässä tilanteessa. Silti hän kuunteli tarkkaavaisesti.

”Sen sijaan sinä käyt näytelmäkerhossa oppiaksesi näyttelemään. Näytteleminen on yksi monista sithille tarpeellisista taidoista. Meidän teatterilavanamme on koko galaksi, neitiseni.” Darth Sidious virnisti pirullisesti.

Sepä vasta olisi hauskaa! Tuleva sithi ajatteli innoissaan. Hän kaipasikin enemmän haastetta, sillä hänen tuntui olevan liiankin helppoa salata koulussa herkkyytensä Voimalle ja uskotella olevansa kuin kuka tahansa naboolainen aatelistyttö.

”Nyt minä ymmärrän, Mestari!” hän naurahti ilkikurisesti.

”Tänään näyttelet minulle orjatyttöä, joka on joutunut eroon isosiskostaan. Sievä isosisko on myyty huttigansterin hoviin.”

”Kuten tahdotte.” Kun Cozetten sithikoulutus oli alkanut, hän oli ryhtynyt teitittelemään isäänsä ja käyttämään puhuttelumuotona joko My Lordia tai Mestaria. Sithimestari oli käskenyt kutsumaan edelleen itseään isäksi, kun he eivät olleet kahden kesken. Hän puolestaan näytteli tavallista rakastavaa isää näissä tilanteissa antamalla suukon tyttärensä otsalle tai poskelle, kutsumalla lasta kultasekseen ja ylpeilemällä muille, miten hyvin Cozette pärjäsi koulussa tai baletissa.

Cozette painoi hartiansa lysyyn ja alkoi laahustaa pieni pää kumarassa Mestarinsa edessä. Hän niiskautti ja pyrki muuttamaan pistävän katseensa vauhkoksi sekä lannistuneeksi. ”Näinkö?”

*****

Kaksitoistavuotiaana Cozette aloitti yksityisen yläasteen Coruscantissa. Koulutoverit olivat hänen tapaansa suurimmaksi osaksi lähtöisin hyvistä perheistä eli joko vanhaa rahaa tai sitten uusrikkaiden jälkikasvua. Joukkoon mahtui muutama stipendillä hienostokouluun päässyt hikipinko. Cozette ei ollut koko yläasteen ajan yksi suosituista, mutta ainakin hänellä oli kaiken aikaa normaali määrä kavereita. Hän ei ollut vain rikkaan miehen tytär vaan kaiken huipuksi monessa polvessa siniverinen. Hän oli ihan hyvännäköinen muttei kaunotar kuten äitinsä, joten ainakaan tytöt eivät syrjineet häntä kateuttaan. Hänellä oli ylellisistä materiaaleista valmistetut mittatilausvaatteet. Hän oli mukava, huumorintajuinen, kohtelias ja sanavalmis. Häntä ei ujostuttanut puhua pojille. Hän ei ollut mikään alkoholista ja tupakasta kieltäytyvä nynny, vaan hän tiesi miten pidetään hauskaa.

Cozette oli ehdottomasti enemmän koulukiusaajatyyppiä kuin koulukiusattutyyppiä. Koulukiusaaminen oli liian keskinkertaista tulevalle sithiladylle ja tässä vaiheessa hän halusi itsestään pidettävän. Häntä oli aika pelätä sitten kun hän oli syleillyt kunnolla Voiman pimeää puolta. Joka tapauksessa noinkin itsevarma ja rohkea persoonallisuus joutui kuuntelemaan ajoittain vittuilua siksi että hän sattui olemaan avioton lapsi. Aikanaan senaattori Palpatinesta ja tämän näyttelijätärrakastajattaresta oli juoruttu hetken aikaa Coruscantin seurapiireissä.

Ennen kuin Cozettelle oli alettu kuittailla äpäryydestä, hän ei ollut piitannut koko asiasta. Sen perusteella minkä hän tiesi äidistään, hän käsitti hyvin, ettei hänet synnyttänyt nainen voinut olla osa isän elämää Naboon senaattorina Sheev Palpatinena. Ja jos isä olisi kuitenkin solminut epäsäätyisen avioliiton, Cozettea olisi voitu pilkata siksi että rouva Palpatine oli huono naimakauppa. Välillä haukkuminen suututti Cozettea siinä määrin että hän kuvitteli kostamalla erilaisin tavoin noille lehmille. Että ne kehtasivatkin hyppiä hänen silmilleen! Silti tyttöä myös huvitti, että haukkujat olivat niin hölmöjä että aliarvioivat hänet.

Sithimestarin tytär tyytyi odottamaan sopivaa tilaisuutta kostaa parjaajilleen. Niinpä hän keskittyi kaikkeen olennaisempaan – sithikoulutukseensa, opiskeluun, hyväntahtoisen isän kullanmurun esittämiseen, erinäisiin huvituksiinsa ja harrastuksiinsa. Cozette jatkoi yläasteella näyttelemistä ja balettiharrastusta. Eräs koulukaveri sai hänet välillä houkuteltua mukaan harjoittamaan hyväntekeväisyyttä, tarkennettuna seurustelemaan Manarain sairaalan potilaiden kanssa. Cozette ei pitänyt yhtään kemikaaleille löyhkäävästä sairaalamiljööstä eikä häntä kiinnostanut viihdyttää potilaita, mutta moinen sopi hyvin demokratiaa rakastavan senaattorin tyttären rooliin.

Darth Sidious teki ensimmäisen siirtonsa galaksinvälisessä dejarikissään, kun Cozette oli viisitoistavuotias. Sithilordin salaliittolainen Wilhuff Tarkin auttoi häntä murhaamaan Kauppaliiton hallituksen jäsenet Eriadulla. Entisestä Kauppaliiton hallituksesta oli päästävä eroon, koska nämä olivat turhan itsepäisiä ja vahvoja. Neimodialainen Nute Gunray nostettiin organisaation johtoon.

Piakkoin Darth Sidious kanavoi salaisesti monia miljoonia krediittejä, jotka Nebula-rintaman luultiin varastaneen Aargaun pankin kautta Valorumin suvun tileille. Palpatinen poliittinen avustaja Sate Pestage varmisti että Ylikansleri Valorumin poliittinen vihollinen Orn Free Taa pääsi selville tapahtumasta. Taa paljasti tietonsa Sisäisten toimien komitealle, jolloin Finis Valorumin ennestään hatara ote vallasta heikentyi vielä lisää.

Ylikansleri Valorum oli aloittanut ensimmäisen virkakautensa suhteellisen lupaavasti. Mutta Valorum voitti enää hyvin täpärästi vuonna 36 BBY, sillä osa edustajista olisi halunnut hänen tilalleen huomattavasti tehokkaamman Ylikanslerin. Osa taas oli sitä mieltä että Finis Valorum oli toistaiseksi riittävän tehokas virassaan, vaikka galaksi olisikin kaivannut paremman johtajan. Kun Ylikansleria alettiin syyttää lahjusten ottamisesta ja korruptiosta, hän ei voinut käyttää enää täyttä valtaansa senaatissa. Hänen täytyi ponnistella raskaasti säilyttääkseen jatkossa edes kannattajiinsa lukeutuvien senaattorien luottamus.

*****

Lukio-opiskelijana Cozette alkoi olla henkisesti tarpeeksi kypsä pohtimaan elämänsä suuntaa. Mietiskelemään omilla aivoillaan halusiko hän todella tulla sithiksi. Sekä pohdiskelemaan minkä syiden takia hänen kannatti syleillä Voiman pimeää puolta. Sithin varjoisan polun valitseminen siksi että hän oli sithin tytär, ei ollut kunnollinen perustelu.

Hän toisteli itsekseen joskus tunninkin sithikoodia ja vertasi sitä erilaiseen jedikoodiin.

Rauha on valhe, on vain intohimo.

Intohimon kautta saan voimaa.

Saan valtaa voimasta.

Valta tuo minulle voiton.

Voitto rikkoo kahleeni.

Voima vapauttaa minut.”

Jedikoodi taas kuului:

”Ei ole tunnetta; on rauha.

Ei ole tietämättämyyttä; on tieto.

Ei ole intohimoa; on tyyneys.

Ei ole kaaosta; on harmonia.

Ei ole kuolemaa; on Voima.”

Juurikaan pohtimatta Cozette tuli siihen tulokseen että jedikoodi oli pitkälti puppua. No tietoisuus tuskin häviäisi kuoleman jälkeen. Kaikki muut kohdat saivat hänet haukottelemaan. Jedit pitivät tunteita pahoina, vaikka mitkään tunteet eivät olleet itsessään pahoja. Ainoastaan teot saattoivat olla pahoja. Kaiken lisäksi jedin elämäntapa oli käsittämättömän kummallinen. He eivät omistaneet mitään muuta kuin valomiekkansa ja vaatteensa. Edes keskiluokkainen elämäntapa ei houkuttanut Cozettea eikä voisi tulla ikinä kysymykseenkään, ettei hänellä saisi olla mitään muuta omaisuutta kuin jedin kaavut ja valomiekkansa.

Isä lausui hänelle sithikoodia hänen varhaisemmissa lapsuudenmuistoissaan. Jo ennen kuin sithikoodi oli auennut hänelle, se oli kiehtonut häntä kuin avonainen portti kehottamassa astumaan sisään. Sithikoodi oli paljon, paljon muutakin. Mahtipontisuudessaan lyhyt sanataiteen mestariteos, joka upposi häneen kuin häkä. Cozette allekirjoitti ihan kaiken sithikoodissa sanotun. Hänen ehdoton suosikkikohtansa oli ”Intohimon kautta saan voimaa.” Tuosta kohdasta tuli mieleen aika monta kuuluisaa laulajaa ja tanssijaa, joiden avain menestykseen oli ollut heidän intohimonsa esittävään taiteeseen.

Sithejä pidettiin pahoina ja jedejä hyvinä. Myönnettäköön että ainakin Darth Sidious taisi olla läpeensä paha mies. Mies ei välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään. Sidious luokitteli galaksin väen joko hyödyllisiin ja hyödyttömiin sekä niihin, jotka oli raivattava pois tieltä. Cozette ei ollut mikään kurja pelkuri, mutta hän oli aina pelännyt isäänsä. Mies oli erittäin voimakas, kenties kaikkein voimakkain sithi. Sithimestarina hän tunsi Voiman pimeän puolen hyvin kuin omat taskunsa toisin kuin Cozette ja Darth Maul. Vaikka Cozette ja zabrak yhdistäisivät voimansa, heistä ei olisi päihittämään Darth Sidiousta.

Sidious voisi kiduttaa sithivoimillaan omaa tytärtään tai jopa tappaa oman tyttärensä. Cozette ei voisi vielä mitään asianlaidalle, joskin hän oli viime aikoina kehittynyt mielensä suojaamisessa ja valomiekkailussa. Sithimestari oli todennut voivansa satuttaa tytärtään pimeällä puolella, mutta hän oli myös huomauttanut että olisi typerää tappaa galaksin kaikkein hyödyllisin olento Cozette Dormé Palpatine. Siksi lordi Sidious oli halunnut Rosallen pitävän lapsensa. ”En ole katunut päivääkään päätöstäni”, sithilordi oli kertonut taannoin. Sen perusteella neiti Palpatinen saattoi epäillä ukosta löytyvän ehkä sittenkin hivenen verran isällistä kiintymystä.

Suurimmalla osalla Cozetten piireissä liikkuvista nuorista oli rakastavat vanhemmat, vaikka nämä olisivatkin olleet kitsaita näyttämään tunteensa. Tosin tytöllä oli pari kaveria, joiden vanhemmat eivät välittäneet heistä sen enempää kuin Sidious välitti hänestä. Cozette oli kateellinen kavereilleen, joista vanhemmat välittivät. Kuitenkin hän olisi ollut mieluummin miltei kenen tahansa muun kuin lordi Sidiouksen tytär. Ollessaan kahden isänsä seurassa hänen kuului puhua vain jos tämä puhui ensin ikään kuin ukko olisi jo galaksin valtias ja hän puolestaan jokin hovinaisen tapainen.

Oli yhtä epäreilua että ukko käski joskus omaksi huvikseen häntä pukeutumaan pullean kamarineitonsa Marlén työasuun ja sitten hänen kuului pyyhkiä pölyjä, mopata ja silittää. Hänen piti jo valmistaa jokainen päivä tuolle isän irvikuvalle teetä naboolaisittain, vaikka taloudessa oli palvelusväkeä joka sormelle! Kirottua! Cozette ei ollut vähään aikaan joutunut siivoamaan ja silittämään, mutta tietysti pahuksen Sidious passittaisi hänet niihin askareisiin juuri silloin kun hän osasi odottaa vähiten sitä.

Harva vanhempi säästyi kapinoivalta jälkikasvulta teini-iässä. Ankarien vanhempien teinilapset saattoivat olla erityisen uhmakkaita. Cozette tuli teini-iässä aikamoinen kapinallinen, koska hänen ei auttanut kotona muuta kuin totella kaikessa sithi-isäänsä. Hänen kohdallaan kapinoiminen ilmeni humalanhakuisena juomisena, tupakan ja mausteen polttamisena sekä baareissa ravaamisena. Kotona hän oli silti suljettujen ovien takana nöyrä, joskin ylellisesti pukeutunut sithioppilas. Häntä hirvitti edes ajatella, miten sithimestari reagoisi kurittomaan teinikakaraan. Siksi hän yllättyi kavereillaan kyläillessään, jos kaverit väittivät vastaan tai tiuskivat vanhemmilleen.

*****

”Minne sitä ollaan menossa?” senaattori Palpatine kysyi toista kulmakarvaansa kohottaen. Hän istui yhdellä olohuoneen sohvista katsomassa holoelokuvaa viinilasi hoikassa kädessään.

Neiti Palpatine kirosi hiljaa mielessään. Pitikin sattua että Sidious oli paikalla juuri silloin kun hän oli lähdössä ulos. Tyttö oli pukeutunut smaragdinvihreään iltapukuun, jossa oli merenneitohelma ja pitkät puhvihihat. Ulkovaatteena hänellä oli turkiksella reunustettu lyhyt viitta. Hänen lantiopituiset hiuksensa olivat kuitenkin aika arkisella palmikkokampauksella, joka sentään oli näyttävä noin paksuissa hiuksissa.

”Briancan luo”, sithimestarin tytär vastasi. ”Brianca Sofiverin.”

”Aah senaattori Sofiverin tyttären”, Sidious virkkoi suorastaan suopeasti. Senaattori Sofiver sattui olemaan kyllästynyt Valorumumiin ja oli sitä mieltä että esimerkiksi senaattori Palpatinessa olisi ainesta seuraavaksi Ylikansleriksi.

Voi Jumalat! Cozette ajatteli turhautuneena. Isä olisi voinut olla komentelemassa kaavun huppu silmille vedettynä neimodialaispellejä tai kääntämässä työhuoneessaan muinaisia sithikirjoituksia galaktiselle peruskielelle.

”Osaat valita hyvin seurasi, mutta olisi silti suotavaa että ʼystävystyisitʼ myös idealististen hupsujen jälkikasvun kanssa.”

Cozette nyökkäsi kuuliaisesti.

”Huomisillalle et sitten sovi mitään menoa. Lähdet kanssani Galaktiseen oopperaan.”

Oopperassa käyminen oli tytön mielestä aina ihan hieno kulttuurielämys, jopa isän seurassa. Kaiken lisäksi hän nautti laittautumisesta oopperailtaa varten, sillä kampaaja tuli laittamaan hänen hiuksensa ja hän sai käyttää suvun perintökoruja.

”En tietenkään siinä tapauksessa. Hyvää illanjatkoa, My Lord”, neiti Palpatine sanoi.

Briancan vanhemmat olivat kotona Cozetten saapuessa. Komea senaattori ja hienostunut rouva olivat juuri lähdössä balettiesitystä katsomaan. Kyseessä oli modernisoitu tulkinta eräästä klassikkobaletista, jota esitettiin välillä Cozetten balettikoulun näytöksissä.

Heti vanhempien lähdettyä Brianca avasi heille kuohuviinipullon. Cozette oli tutustunut Brianca Sofiveriin kaksitoistavuotiaana – muttei yläasteella vaan balettikoulussa, koska he eivät käyneet samaa koulua. Brianca oli pieni ja hento sinisilmäinen vaaleaverikkö, juuri sellainen kuin tyypillinen baletin satuprinsessa. Usein prinsessahahmot olivat täysin omassa haavemaailmassaan eläviä runotyttöjä kuin Cozetten balettikaveri.

”Saitko hommatuksi meille ne peruukit?” Cozette kysyi kärsimättömänä. Hän joi lasistaan.

”Sain”, vaaleaverikkö sanoi. ”Muistin ostaa meille myös peruukkisukat.” Hän veti auki oikeanpuoleisen yöpöytänsä ylimmän laatikon, jonne hän oli sujauttanut silkkipaperimytyn. Vaaleaverikkö paljasti teatraalisin elein silkkipaperin kätköistä mustan ja vaaleanruskean aidoista hiuksista valmistetun peruukin.

”Mainiota. Riittivätkö antamani rahat sekä peruukkiin että peruukkisukkaan?”

”Eivät ihana. Sovitaan että kuittaat minulle pienen velkasi tarjoamalla minulle drinkin yökerhossa.”

”Selvä”, punapää sanoi ottaessaan itselleen tarkoitetun peruukin ja peruukkisukan. Cozette avasi palmikkonsa ja harjasi vähän kutrejaan. ”Hmm luulisin että saan hiuspaljouteni parhaiten mahdutetuksi peruukkini alle letittämällä ne kahdelle letille, jotka nostan pinneillä alderaanilaiseksi palmikkokruunuksi.”

”Niin minäkin uskon.” Brianca kaatoi itselleen lisää kuohuviiniä.

Cozette oli sovittanut peruukkiliikkeessä myös paria muuta mallia, mutta nimenomaan tämä malli oli hänen mielestään parhaimman näköinen. Peruukki oli vähän lyhyempi ja loivemmin lainehtivat kuin hänen omat hiuksensa. Sinänsä peruukki ja hänen kuparinpunainen hiuspaljoutensa olivat yhtä kauniita, joskin musta peruukki sai hänen näyttämään vanhemmalta. Cozette ei muuttunut omasta mielestään tarpeeksi pelkästään hiuksilla, joten hän oli hankkinut syvänsiniset piilolinssit, Kun hän oli vielä tehnyt iltameikin, hän ei ollut tuntea peilikuvaansa. Kukaan yökerhon juhlijoista ei tunnistaisi häntä senaattori Palpatinen tyttäreksi. Siispä hän voisi juhlia niin railakkaasti kuin halusi ilman että hänen tarvitsi vaalia käytöksellään isänsä poliittista imagoa.

Coruscantin yöelämä oli täynnä Cozetten ja Briancan kaltaisia naisenalkuja, jotka lähtivät toisinaan juhlimaan peruukissa. Sekään ei ollut mitenkään poikkeuksellista että eliitin tyttäret pukeutuivat yökerhoihin lutkamaisesti. Yöelämässä oli mahdotonta erottaa luksusprostituoitu ja paljastavasti pukeutunut eliitin edustaja toisistaan. Valepukuisista seurapiiriperhosista oli erityisen hauskaa kun heiltä tultiin kysymään seksipalvelujen hintaa. Cozette oli ylpeä hoikasta tiimalasivartalostaan ja olisi sinänsä halunnut esitellä pitkiä sääriään yökerhoissa, mutta hän ei voisi sietää sitä että yksikään kaksilahkeinen luulisi häntä huoraksi. Hän ei ollut olemassa tyydyttääkseen kaikenmaailman miesten seksuaaliset halut kuten huorat ja hänen äitinsä kaltaiset heikot naiset.

***

Kamarineito Marlélla oli kylmä ja hänen polvensa olivat muuttuneet hyytelöksi. Senaattori Palpatinen teräksensininen katse oli niin kylmä ja läpitunkeva että kamarineito oli tämän armoilla kuin seittiin takertunut hyönteinen.

”Miksei tyttäreni suostu menemään kouluun?” lordi Sidious ihmetteli täysin rauhallisella äänensävyllä. Kamarineito oli pyyhältänyt kertomaan hänelle, että Cozette-neiti oli kivahtanut tälle, ettei tämän apua tarvittaisi tänä aamuna. Marlé olisi ottanut emäntänsä valitseman asun esille, kiristänyt korsetin ja laittanut neidin hiukset.

”E-en usko että hän on tullut kipeäksi. Muuten hän olisi pyytänyt soittamaan lääkärilleen”, Marlé mumisi pitäen katseensa leninkinsä alta pilkottavissa kengänkärjissään. Hän oli sievä joskin vähän pullea tummaverikkö, jolla oli suuret pyöreät silmät. Sidioukselle tuli mieleen säikähtänyt shaakinpoikanen.

Siinä tapauksessa että olisit Voimalle herkkä, pieni shaakinpoikanen, olisit ihanteellinen jedi! Naboon senaattori ajatteli huvittuneena. Olethan yhtä kunnostautunut loogisen päättelyn saralla.

Marlé näytti mietteliäältä. ”Ehkä joku asia painaa neitiä. Se on siis arvaus. Cozette-neiti ei ole uskoutunut minulle.” Tummaverikkö väänteli harmaansinisen leninkinsä helmoja vaivautuneena.

”Todennäköisesti, kun hän ei kerran ole sairastunut”, sithilordi tuhahti. ”Minäpä käväisen itse hänen huoneessaan. Sinä voit jatkaa askareitasi.”

Cozetten kamarineito niiasi hermostuneisuuden takia kömpelösti. ”Selvä, My Lord. Pesen vaikka koneellisen pyykkiä.”

Sithilordin mennessä tyttärensä huoneeseen tämä oli kömpinyt esiin peiton alta. Silkkiaamutakkiin kääriytynyt tyttö istui lattialla miltei koko seinän vievän ikkunan ääressä muokkaamassa uutta varvastossuparia veitsen avulla. Sidious aisti tyttärensä vihan ja ahdistuksen. Cozette oli niin vihainen että hänen kullanruskeat silmänsä olivat vaalentuneet kullankeltaisiksi.

”Huomenta, My Lord”, tyttö tervehti nabooksi. Isä ja tytär puhuivat aina keskenään naboota tai muinaista sithiä, vaikka heidän puhumassaan galaktisessa peruskielessä oli virheetön coruscantilainen aksentti.

”Huomenta.” Sithimestari hymähti oppilaansa veitsenkäyttelylle, joka vaikutti epäilyttävästi siltä kuin tämä suunnittelisi murhaavansa jonkun. ”Marlé epäilee ettet halua mennä siksi kouluun, että jokin painaa sinua.”

Neiti Palpatine nielaisi hermostuneena kohottaessaan katseensa isäänsä. Tapailtuaan hetken mielessään sanoja hän puhkesi puhumaan. ”Alexandriksessa on matematiikan opettajana muuan Helger Napnic!” hän sähähti. ”Napnic on lähennellyt joitakin koulun oppilaita – myös minua. Viimeksi eilen!”

”Sinulla olisi ilmeisesti tänään matematiikkaa?”

”Niin olisi.” Neidon aristokraattiset piirteet vääristyivät inhosta.

”Kuinka kauan tämä Napnic on lähennellyt sinua?”

Cozette puristi keittiöveitsen kahvaa rystyset valkoisina. ”Kuukauden ajan, mutta se on luonut minun suuntaani irstaan toiveikkaita silmäyksiä siitä lähtien kun aloitin Alexandriksen lukion. Sen verran vielä tarkennusta lähentelystä että sitä on tapahtunut vain yhden kerran koulussa ja muina kertoina se niljake on seurannut minua ja kavereitani ostoskeskuksissa liikkeisiin asti. Eilen se kiimainen ukko meni niin pitkälle että se meni niin pitkälle että sen oli pakko tunkea alusvaateliikkeeseen ehdottelemaan, mitä minä ja kaverini voisimme ostaa. Se myös seisoskeli väijyksissä sovituskoppien lähellä, kunnes vartija heitti sen ulos.”

Tuleva sithi nousi ylös ja purjehti isänsä luo. Hän tarttui Mestarinsa hoikkasormiseen käteen kolkosti irvistäen, jolloin Darth Sidious näki muistoja matematiikan opettajasta lähentelemässä häntä. Helger Napnic oli tukeva ja harteikas neljissäkymmenissä oleva mies, jonka vaaleanruskeat hiukset olivat alkaneet kaljuuntua päälaelta. Cozetten näyttämät muistot saivat Sidiouksen happamaksi suuttumuksesta, vaikka hän olikin isän irvikuva.

”Mikä kuvottava ihmisrodun häpeätahra. Ihmettelen miten Napnic on ylipäätään saanut viran Alexandriksesta”, senaattori ärähti halveksuvasti. Niin armoton ja kavala kuin olikin hän ei voinut sulattaa tapauksia, joissa aikuinen sekaantui alaikäisiin – tai yritti päästä makaamaan alaikäisten kanssa. Napnicin sikailu suututti häntä myös sen takia että hän oli melko sääty-ylpeä mies. Hänen tyttärensä oli jalosukuinen, joten tämä eli arvonsa mukaisesti ylellisyydessä. Esimerkiksi tytön makuuhuone oli ominen kylpy- ja vaatehuoneineen tyypillisen coruscantilaisen kaksion kokoinen.

”Sellainenpa hyvinkin”, neiti Palpatine puuskahti. ”Rehtori Liduxilla on serkku. Napnic ja rehtorin serkku seurustelevat, joten hyypiö sai virkansa suhteilla, vaikka pätevämpiä matematiikan opettajia olisi ollut tarjolla. Napnic ei osaa opettaa eikä hänen sössötyksestään meinaa saada aina selvää. Joku oppilas on jo tehnyt Napnicista valituksen lähentelyn takia, mutta todistusaineiston puuttumisen takia Napnic ei saanut edes varoitusta.”

Naboon senaattori ymmärsi hyvin miksi Napnicin lähentely-yritykset olivat jatkuneet noin kauan Cozetten kohdalla. Tyttö ei ollut kehdannut kertoa hänelle, koska häneltä ei lohjennut tälle koskaan sympatiaa. Eikä Cozetelle ollut järjestynyt tilaisuutta häätää Voimalla opettajaa kimpustaan.

Cozette hymyili pirullisesti. ”Minä en tyydy Napnicin erottamiseen”, hän virkkoi kylmästi.

Darth Sidious silitti tyttärensä päätä kuin uuden tempun oppineen lemmikkieläimen turkkia. ”On ennen kuulumatonta että rahvas unohtaa paikkansa yläluokan keskellä.”

Sithimestarin huolella valitut sanat lietsoivat Cozetten vihaa kylmäksi, voimakkaaksi virtaukseksi. ”Napnicin on saatava paljon ankarampi rangaistus...”

”Kovin moni ei jää suremaan tuota moukkaa”, lordi Sidious totesi ivallisesti.

”En halua murhata sitä kostoksi. Olette opettanut minulle että murhaamisen lisäksi on paljon muita tapoja olla julma.”

”Tee Helger Napnicille juuri niin kuin tahdot. Odota kuitenkin ainakin ylihuomiseen. Siihen mennessä lordi Maul on palannut Coruscantiin.”

Kolmen päivän kuluttua sanomalehdissä kirjoitettiin raa´an hyökkäyksen uhriksi joutuneesta matematiikan opettajasta – joka sattui olemaan juuri Helger Napnic. Miesparka oli kokemuksen jäljiltä täysin sekaisin. Hän oli mustelmien peitossa ja häneltä oli murtunut kaksi kylkiluuta, joskaan siinä ei ollut kaikki. Napnicin molemmat kivekset oli leikattu irti ja sullottu hänen takkinsa taskuun sekä hänen otsaansa oli kaiverrettu keittiöveitsellä ALAIKÄISIIN SEKAATUJA. Uhri kertoi kahden mustakaapuisen sadistin hyökänneen kimppuunsa. Miehen ja naisen. Kaapumies ei ollut ainakaan ihminen, vaan jokin demonin näköinen humanoidi punamustine ihoineen. Nainen taas saattoi olla nuori lähesihminen tai täysin ihminen.

Psykoosiin mennyt Napnic piti laittaa hoitoon suljetulle osastolle, koska hän tarvitsi ympärivuorokautista valvontaa. Kuntouttamiseen tarvittaisiin pitkä hoitojakso, joskin oli epävarmaa pystyisikö potilas palaamaan enää koskaan tai vuosiin työelämään.

Sanomalehdissä sekä säälittiin Napnicia että pohdittiin pitikö hänen otsaansa kaiverrettu syyte paikkaansa. Pian skandaali ravisteli Alexandriksen koulua, jossa Helger Napnic oli ollut töissä. Paljastui että Napnic lähennellyt muutamia koulun oppilaista – muun muassa Naboon senaattorin Sheev Palpatinen tytärtä – ja raiskannut erään stipendin koulun tähtiristeilyllä Corellian tähtijärjestelmään. Helger Napnicin asuntoon tehdyssä kotietsinnässä löydettiin amatöörien tekemää holopornoa, jossa esiintyi alaikäisiä orjakaupan uhreja.

Alexandriksen koulun oppilaiden vanhemmat olivat syvästi järkyttyneitä. Nimenomaan Alexandriksen koulun piti olla yksi galaksin parhaista kouluista; kallis neljäsataa vuotta sitten perustetun yläluokan ja nerojen opinahjo. Mutta silti kouluun oli kelpuutettu opettajaksi sairas paskiainen Helger Napnic, vaikkei niljake ollut edes kummoinen opettaja. Vanhemmat, etenkin Sheev Palpatine menettivät uskonsa rehtori Liduxin kykyyn johtaa jatkossa Alexandrista. Niinpä koulu sai uuden rehtorin. Kenties oli vain sattumaa, ettei Liduxin seuraaja lukeutunut Finis Valorumin kannattajiin kuten edeltäjänsä?

*****

Darth Sidious seurasi Darth Maulin ja tyttärensä harjottelumielessä käytävää kaksintaistelua 500 Republican alla olevassa kellaritilassa. Taisteluroidit toimivat suurimmaksi osaksi Cozetten vastustajina, mutta zabraknuorukainen mitteli toisinaan miekkoja Mestarinsa tyttärensä kanssa ollessaan Coruscantissa. Maul ja Cozette olivat miekkailleet paljon useammin toisiaan vastaan, ennen kuin zabrakista oli tullut sithi.

Darth Maul oli omaa luokkaansa miekkailijana kurinalaisine luonteineen ja ilmiömäisine taistelutaitoineen. Hän pystyi kukistamaan jopa jedin hyvin nopeasti kaksiteräisellä valomiekallaan. Zabrak oli välttämättä tahtonut vaativimman mahdollisen aseen, niinpä hän oli päätynyt tekemään valomiekastaan kaksiteräisen. Vain harvat sithit olivat käyttäneet kaksiteräistä valomiekkaa.

Cozette tarjosi vain neljätoistavuotiaana hyvän vastuksen Maulille. Tyttö hallitsi hyvin kolme isänsä opettamaa miekkailutyyliä, joista yksi oli Makashi. Yhdeksän vuotta kestänyt balettiharrastus oli aika paljon hyödyksi tytön miekkaillessa, vaikka baletti vaikuttikin joidenkin silmissä lähinnä keijukaisprinsessojen kirmaukselta metsäaukiolla. Cozettella ei ollut balettitaustan ansiosta koskaan vaikeuksia säilyttää tasapainoa, hän oli notkea ja hänellä oli hyvä koordinaatiokyky.

Käytännössä Cozettekin onnistuisi lahtaamaan jedin nykyisillä taistelukyvyillään, joskaan ei vielä yhdessä hujauksessa. Lordi Sidioukselle ei alkuunkaan riittänyt että tyttö pystyi kukistamaan pitkälti tasaväkisessä taistelussa yhden jedin, siis keskivertojedin. Cozetten oli kyettävä olemaan taistelun alusta lähtien ylivoimainen vastustaja. Sitten kun Darth Sidiouksen todellinen voitto olisi viimein käsillä, hänen sekä Cozetten oli välttämätöntä liata kätensä.

*****

Cozettella oli yllään ammattilaisen balettikamppeet eli ihonväriset trikoot, leotardi, kietaisuhame, säärystimet ja kovakärkiset tossut. Kuparinpunaiset hiukset oli kammattu korkealle nutturalle takaraivolle. Kuitenkaan hän ei ollut balettitunnilla, vaan 500 Republican alla olevassa kellaritilassa isänsä kanssa.

Taas Cozette oli menettänyt väliaikaisesti näkönsä. Sidious oli piikittänyt tyttärensä käteen hyposprayn, joka sokeutti kolmeksi tunniksi. Siitä lähtien kun Cozette oli muutanut Coruscantiin, Sidious oli alkanut sokeuttaa häntä kaiketi vankien kiduttamiseen tarkoitetulla hypospraylla. Sokeuttaminen taisi olla sithimestarin suosikkiopetusmetodi, mutta sithioppilas sitä vastoin pelkäsi ja vihasi näitä oppitunteja, vaikkei niiden hyödyllisyyttä sentään voinut kiistää. Joka kerran hän pelkäsi jäävänsä loppuiäkseen pimeyteen, vaikka hän sai näkönsä takaisin kolmen tunnin kuluttua.

”Voima toimii mahtavan sithin silminä silloinkin kun näköaistiin ei ole luottamista”, lordi Sidious oli sanonut sokeutettuaan ensimmäisen kerran tyttärensä.

Cozetten kasvot vääristyivät hetkeksi raivosta. Tämä kerta oli vielä hirveämpi koettelemus kuin aikaisemmat, siksi että hän oli uskonut ettei Sidious enää sokeuttaisi häntä. Ei suinkaan. Kun isä oli käskenyt häntä olemaan 1900 kellarissa balettivarusteissaan oli ollut selvää millainen oppitunti olisi luvassa. Baletti oli tarpeeksi haasteellista ja vaikeaa näkevällekin etenkin kun tanssittiin en-pointe, kuuluihin perfektionismi lajin henkeen.

Tänään Cozette oli väsynyt. Hän ei ollut saanut nukutuksi kuin neljä tuntia, koska hänen mielessään oli pyörinyt kaikenlaista. Kahvia oli kulunut tavallista enemmän, jotta hän jaksaisi keskittyä opetukseen ja tehdä kunnolla läksynsä, joihin sisältyi myös hänen inhokkiainettaan kemiaa (josta hän ei ymmärtänyt juuri mitään.) Tällä hetkellä hän olisi halunnut loikoilla kuumassa vaahtokylvyssä ja mennä sen jälkeen aikaisin nukkumaan.

Silti hänen ei auttanut nyt muuta kuin tanssia viehkeästi ja kauniisti sokeana, yhtä hyvin kuin tanssikoulun näytöksissä eikä hortoilla kömpelösti kuin juopunut gungan. Hän valmistui piruettiin.

*****

33 BBY

Cozette oli juuri tullut kotiin teatteriharjoituksista. Kotona hän kohtasi poikkeuksellisen hyvän tuulisen senaattori Palpatinen. Sithimestarin pirullinen hymy oli leveä ja tämä naureskeli kolkon vahingoniloisesti. Vaikka Mestarin nauru oli kuin kauhuelokuvasta, Cozette piti tästä enemmän hyväntuulisena kuin vähänkin ärtyneenä, koska silloin oli todennäköisesti tiedossa hänelle vittumaisia kotiaskareita ja tuskallista sithikoulutusta.

”Miten teatteriharjoituksesi sujuivat tällä kertaa?” lordi Sidious tiedusteli suhteellisen ystävällisesti.

Cozetten kullanruskeat silmät levisivät Sidiouksen odottamattoman ystävällisyyden takia. ”Jatkamme uuden näytelmän valmistelua”, tyttö vastasi koettaen pitää voimakaspiirteiset kasvonsa peruslukemilla. ”Kaksi eniten kirjailija-ainesta olevaa kerholaista ovat kirjoittaneet käsikirjoituksen yhteisen ideamme pohjalta. Emme ole vielä miettineet roolitusta, vaan suunnittelemme vasta lavastusta ja puvustusta. Minut valittiin yksimielisesti suunnittelemaan puvustus.” Neiti Palpatine oli melko ylpeä saamastaan vastuualueesta.

”Sinä olet ilman muuta paras valinta siihen toimeen”, lordi Sidious suvaitsi sanoa. Hänen tyttärellään oli harvinaisen hyvä ja hienostunut maku, joten tyttö voisi menestyä muotisuunnittelijana. Eleganteille muotiluomuksille oli loputtomasti kysyntää ylhäisön parissa.

Cozette hymyili. ”Tuo kohteliaisuus ilahduttaa minua erityisesti teidän sanomananne, My Lord.”

Sithimestari laski kätensä tyttärensä olalle. ”Tänään vietämme isän ja tyttären välistä laatuaikaa harjoitussalin sijasta perhe-elokuvan parissa kuten tusinaperheissäkin tehdään välillä.”

Sithioppilas pelkäsi alkavansa tirskua. Isäukko ”perhe-elokuvineen”! En kai minä vaan näe unta? Joka tapauksessa Cozette istuutui sirosti isänsä viereen yhdelle olohuoneen punaisista designsohvista vilkuillen isäänsä, jolla oli kaukosäädin kädessään. Ukko näkyi katsastavan Holonetflixin tarjontaa.

”Tämäpä vaikuttaa hauskalta elokuvalta”, Darth Sidious totesi hilpeästi. ”Kyseessä on osittain tositapahtumiin perustava tragedia uusrikkaasta perheestä.”

”Hauskalta tosiaan”, Cozette myötäili, vaikka hän sai enimmäkseen hyvät naurut mustista komedioista eikä niinkään tragediaelokuvista.

Cozette naureskeli sithien ”perhe-elokuvan” aikana lähes kaikille kohtauksille, jotka saivat hänen isänsä nauraa räkättämään. Kuitenkaan kaikki Sidiousta huvittavat kohtaukset eivät olleet neidon mielestä lainkaan hauskoja. Paikoittain Holonetflixin elokuva oli kuitenkin sitä koomisempi, mitä synkemmäksi sen tunnelma muuttui. Elokuvan uusrikkaassa perheessä oli neljä lasta: kolme poikaa ja tyttö. Perheen kuopus sattui olemaan Voimalle herkkä, niinpä hänet annettiin kaksivuotiaana jediritarikunnalle. Vanhin veli ei koskaan toipunut rakkaan pikkusiskonsa menettämisestä, vaikka vanhemmat toistelivat yhtenään: ”Se on koko galaksin parhaaksi.” Koko galaksin parhaaksi tosiaan…

Sidious haki viinipullon ja kaksi kristalliviinilasia kesken elokuvan. Juoma oli alderaanilaista puolikuivaa valkoviiniä.

”Nostamme maljan Finis Valorumin pian päättyvän Ylikanslerin uran kunniaksi”, lordi Sidious virkkoi kaadettuaan kristallilaseihin viiniä.

Kauppaliiton johtajat olivat siirtäneet lordi Sidiouksen käskystä Naboon äänekkäänä vastalauseena senaatin päätökselle BR-0371; tämä toimenpide kantoi veroja Kehien pääkauppareiteiltä. Neimodialaiset eivät vaan tienneet Darth Sidiouksen ja senaattori Sheev Palpatinen olevan sama henkilö, sillä Sidious salasi heiltä julkisen henkilöllisyytensä. Hän paljasti olevansa sithilordi pitääkseen Kauppaliiton varpaillaan ja teki varsin selväksi että hänellä oli jonkin verran valtaa senaatissa.

Kuluneen vuoden aikana sithimestari oli ssijoittanut merkittävät nappulat paikalleen dejariklaudalle. Kauppaliiton heikkotahtoinen johto sekä Ylikansleri Valorum olivat täysin hänen ohjailtavinaan. Lopulta Naboon hallitsijakin vaihtui nuorempaan, vasta neljätoistavuotiaaseen Padmé Naberrie Amidalaan, jota olisi yhtä helppo manipuloida kuin Valorumia ja neimodialaisia limanuljaskoja. Kaikki osapuolet olivat nyt tiukasti Sidiouksen talutusnuorassa, joten hänen oli aika siirtyä pelinsä seuraavaan vaiheeseen.

Nimittäin Naboon kriisiin. Vaiheeseen jossa hyvin harkitut juonenpätkät kohtaisivat toisensa, jolloin ensimmäiset lamauttavat iskut tapahtuisivat Galaktisessa tasavallassa.

Kauppaliitto sulki Darth Sidiouksen käskystä pääsyn planeetalle taistelualuksineen, jolloin Naboon aiemmin menestynyt kaupankäynti tyrehtyi. Sitten kauppaliittolaiset sulkivat vielä aurinkokuntaan johtavan ulkoisen väylän asettamalla taistelualuksen omaan etuvartiostoonsa aurinkokunnan laidalle. Näin utelijat pysyisivät poissa ja Naboon tilanne tulisi varmasti selväksi. Kaikille lähestyville aluksille ilmoitettiin kauppasaarron olevan vastalause laittomille veroille, joilla Kauppaliittoa rokotettiin.

Seuraavan kuukauden ajan senaatti väitteli kyllä kiivaasti, muttei tehnyt mitään naboolaisten auttamiseksi. Kauppaliiton edustaja Lott Dod onnistui uskottelemaan etteivät he olleet rikkoneet toiminnallaan lakia. Eiväthän he olleet hyökänneet yhdenkään aluksen tai naboolaisen kimppuun. Oikeusministeriö ei tietenkään voinut toimia niin kauan kun rikoksen kriteerit eivät täyttyneet. Viivyttely heikensi entisestään Valorumin hallitusta. Kauppaliiton uhmakkuus oli jo itsessään vahingollista, mutta mitä kauemmin ongelma oli ratkaisematta, sitä kyvyttömämmältä Ylikansleri Valorum vaikutti.