torstai 30. elokuuta 2018

Kirjaesittely: Mario Puzon Mamma Lucia




Lucia Santa on pieni ja pyöreä kaunokainen. Hän on sielullisesti ja ruumiillisesti parhaissa voimissaan eikä pelännyt elämää tai vaaroja. Hän on luonteeltaan vahva, kokenut, varovainen ja valpas, niinpä hän on hyvin kykenevä kasvattamaan suuren lapsikatraansa. Hänen ainoa heikkoutensa on nokkeluuden ja oveluuden puute. Nuo ominaisuudet tuovat valitettavasti enemmän menestystä kuin hyveellisyys.

Hän muutti kotimaastaan Italiasta Yhdysvaltoihin vain seitsemäntoistavuotiaana. Hän matkusti viisituhatta kilometriä synkän valtameren ylin vieraaseen maahan vieraiden ihmisten pariin. Sitten hän oli ryhtynyt elämään sellaisen miehen kanssa, joka oli hänen lapsuuden leikkitoverinsa. Usein hän kertoo tarinansa huokaillen nuoruuden hulluuttaan tuntien silti ylpeyttä. Hänen vanhempansa olivat olleet köyhiä ja velkaantuneita, niinpä heillä ei ollut varaa hankkia Lucialle edes kapioita. Sillä hetkellä hän menetti kaiken kunnioituksen isäänsä, kotiaan ja maataan kohti. Kapioton morsianta paheksuttiin yhtä paljon kuin verettömältä häävuoteelta nousevaa morsianta. Oikeastaan kapioton morsian oli vielä paheksuttavampi, sillä neitsyytensä menettänyt morsian saattoi sentään kieroilla hääyönsä sijoittumaan naisten vaivojen ajaksi. Kukapa mies ottaisi köyhän kirkon rotan vaimokseen?

Amerikasta tuli kirje naapurin pojalta. Naapuritilan poika pyysi kirjeessä Luciaa tulemaan luokseen uuteen maahan. Kaikki hoidettiin oikealla tavalla molempien isien välityksellä. Nuorelle parille syntyi kaksi lasta Lorenze ”Larry” ja Octavia. Aviomies sai surmansa onnettomuudessa tai huolimattomuuttaan Lucian odottaessa kolmatta lastaan Vincenzoa. Silti Lucia Santa hyväksyi kovan kohtalonsa vajoamatta itsesääliin. Toki hän valitti osaansa, mutta hän rukoili armoa vain kohtalolta. Niinpä nuori raskaana oleva leski ei joutunutkaan epätoivon tai kauhun valtaan, vaikkei hänellä ollutkaan ketään johon turvautua. Hänellä oli suunnattomat voimat vastoinkäymisten kestämiseen. Kohtalo ei tehnyt hänestä katkeraa, vaan se osa lankesi hänen ystävilleen ja naapureilleen.

Lucia avioitui uudelleen siirtolaistaustaisen Frank Corbon kanssa. Tuolloin kolmekymmentäviisivuotias mies ei ollut koskaan ollut naimisissa. Lucia sai vielä kolme lasta – Ginon, Salvatoren eli ”Salin” ja Aileenin jota kutsuttiin Lenaksi, sillä italialaine kieli ei taipunut lausumaan tuota nimeä.

Angeluzzi-Corbot asuvat New Yorkissa 30.kadulla kuten monet muutkin Italiasta kotoisin oleva siirtolaiset. Kirkkaasti valaistu leipomo sijaitsee lähellä 30.kadun kulmaa. Leipomon vieressä 31. kadulle päin ruokatavarakauppa ikkunoineen, jotka ovat täynnä keltaisia provolone-pötköjä sekä prosciutto-kinkkuja, jotka riippuivat värikkäisiin papereihin käärittyinä lihakolmioina. Seuraava liike parturinliike, joka on liikeajan jälkeen yhä avoinna kortinpeluuta varten. Kesällä jalkakäytävällä kirmaa vielä iltaisin vallattomia lapsia ja mustapukuiset naiset muodostavat pieniä ryhmiä jokaisen asuintalon edustalle. Jokainen talo on kuin kylätori. Jokaisesta löytyy oma naisryhmänsä, joiden suuri huvi on istua juoruilemassa laatikoilla ja tuoleilla istuen. He muistelevat menneitä, väittelevät moraalista sekä yhteiskunnallista säädöksistä.

Järjestynyttä rikollisuutta esiintyy Mamma Luciassa vähemmän kuin muissa Mario Puzon romaaneissa, joista tunnetuin on tietenkin Kummisetä. Tämä kirja kuvaa enemmän Angeluzzi-Corbon amerikan italaisen perheen elämää ihmissuhteineen kuin raakaa mafiajuonittelua ennen toista maailmansotaa. Aluksi Lucian kaikki vanhemmat lapset elättävät itsensä rehellisellä työllä. Kuitenkin Lucian esikoisesta Larrystä tulee sattumalta gansteri, sillä nuori mies on siinä vaiheessa naimisissa oleva kahden lapsen isä, jolle ei löydy enää rautateiltä töitä enemmän kuin kolmesti viikossa. Milläs perheenpää elättää perheensä noin vähäisellä työllä? Aluksi hänellä ei ole silti mitään aikomusta lopettaa nykyistä työtään, vaikka totta kai hyvä työpaikka tulisi tarpeeseen. Kotikadun leipurin poika esittelee hänelle leipomon takahuoneessa selvästi italialaisen miehen, olkoonkin että tämä on pukeutunut huolitellusti amerikkalaiseen tapaan. Miehen nimi on Herra di Lucca ja hänen kaikki bisneksensä eivät missään nimessä ole rehellisiä. Larry saa muun muassa uudelta pomoltaan käskyn piestä ihmisiä rahasta. Nuoren miehen omatunto soimaa aluksi, mutta sitten herra di Lucca lupaa maksaa alaiselleen sata dollaria viikossa ja järjestää hänelle paremman piirin. Niinpä Larry kiitää pomoaan ja ottaa tarjouksen vastaan.

Herra di Luccan jätettyä hänet autosta 10. Avenuelle Larry käveli jonkin aikaa ratapihan viertä. Hän tajusi, ettei aina voinut olla kiltti ihmisille ja odottaa että nämä tekivät mitä tahtoi heidän tekevän, ei ainakaan mikäli oli kysymys rahasta. Oli oltava halpamainen. Hänen mieltään hämmensi se ihailu, jota osoitettiin miehelle joka teki vääryyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti