Tervehdys. Tartuin härkää sarvista ja päätin herättää Hannabellan salongin eloon muutenkin kuin satunnaisesti päivittynä hengentuotteiden arkistona. Tästä lähtien tänne ilmestyy kerran kuukaudessa kirjaesittely. Holtin Täysikuun metsästäjä nyt edustaa romantiikkaa ja jännitystä, mutta tulen kirjoittamaan kirjaesittelyitä muistakin genreistä. :)
***
Cordelia
Grantin hartaat vanhemmat olivat olleet lähetyssaarnaajina
Afrikassa. He olivat pyhittäneet kokonaan elämänsä lähetystyölle.
Mutta he olivat niin monen pyhimyksen tavoin niin syventyneet
maailman parantamiseen, etteivät he tuntuneet välittävän kovin
paljon pienen tyttärensä ongelmista. Grantit tulivat siihen
tulokseen etteivät Afrikan viidakot sopineet lapselle, niinpä
Cordelia lähetettiin Englantiin herra Grantin sisaren Patience-tädin
kasvatiksi. Tytön oltua vasta kaksi vuotta Englannissa hänen
vanhempansa kuolivat – ensin herra Grant ja rouva Grant kaksi
viikkoa myöhemmin.
Kuitenkaan
Cordelia ei sure
heitä kovinkaan paljon. Hän on
jo ehtinyt unohtaa heidän olemassaolonsa, ja hän muisteli heitä
aika harvoin. Tyttö on
täysin kotiutunut elämään Grantley Manorissa, vanhassa Elisabetin
aikaisessa talossa, jonka naimaton Patience-täti oli hankkinut
isänperinnöllään. Cordelia on
onnellinen tätinsä kasvattina, joka on
kerrassaan ihana ihminen, sellainen josta kaikkien on
helppo pitää. Täti ei koskaan kohtele
veljentytärtään liian ankarasti, esimerkiksi pakottamalla tekemään
jotain tälle vastenmielistä.
Patience-
täti omistaa
tyttökoulun, joka toimii
Grantley Manorissa. Hän lähettää
Cordelian Schaffenbruckeniin erääseen Euroopan hienoimmista
tyttökouluista ”saamaan loppusilauksen”, kuten hän asian
ilmaisee.
Patience olettaa
kahden
vuoden opiskeluajan olevan riittävän pitkä aika kasvatilleen.
Kysymys ei ole
niinkään siitä, miten koulu kehitti Cordeliaa, vaan siitä että
ihmiset luulisivat
kehittäneen ainutlaatuisesti tätä. Cordelian on
tarkoitus toimia koulun jälkeen opettajattarena Patience Grantin
nuorten naisten akatemiassa. Siksi tytön on
saatava
kaikkein parhaimmat edellytykset ollakseen sopiva tuohon tehtävään.
”Viimeisen silauksen” on
tarkoitus tehdä Cordeliasta vastustamaton syötti niille
vanhemmille, jotka haluavat
tyttäriensä pääsevän osalliksi Schaffenbruckenista heijastuvasta
hienostuneisuudesta.
Cordelian
palattua kotiinsa ”viimeisen silauksen” saaneena tädillä oli
huonoja uutisia
kerrottavanaan. Nainen kertoo myyneensä Grantley Manorin, koska
hänen yrityksensä ei ole menestynyt tarpeeksi hyvin kolmen
viimeisen vuoden aikana. Kuitenkaan Cordelia ja Patience-täti eivät
olleet joutumassa aivan puille paljaille, olihan tädillä varaa
hankkia ihastuttava talo Moldenburystä Nottinghamin läheltä.
Tietenkään talo ei ole niin suuri kuin Grantley eikä täti voisi
ottaa nykyisestä palveluskunnasta kuin yhden sisäkön mukaansa.
Heille jäisi riittävästi varoja elämiseen, kenties
vaatimattomasti mutta kohtuullisen mukavasti.
Kirkon
ympärillä pyörivä kyläelämä sopisi hyvin Patience-tädille ja
hänen ystävättärelleen Violetille, mutta Patience epäilee ettei
se riittäisi hienosti koulutetulle nuorelle tytölle. Patience-neiti
sattuu tuntemaan Daisy Hetherington-nimisen naisen, joka omistaa
erään Englannin hienoimmista sisäoppilaitoksista, Colby Abbey
Academyn. Cordelia kokee että opetustyö taisi olla hänen
kutsumuksensa, pitäähän hän ajatuksesta nuorten kanssa
olemisesta. Cordelian keskusteltua pitkään neiti Hetheringtonin
kanssa tuloksena on että Colby Abbey Academyn johtajatar ottaisi
neidon mielellään töihin kevätlukukauden alusta. Cordelia ottaa
hoitaakseen kirjallisuudesta muodostuvan englannin opetuksen. Sen
ohella hän keskittyy kasvattamaan koulun oppilaita seuraelämään,
jonka opetukseen kuuluu keskustelua, väittelyä ajankohtaisista
aiheista ja tanssiharjoituksista vastaamista. Lisäksi uusi
opettajatar saa tehtäväkseen valmistella kuvaamataidon
opettajattaren kanssa koulunäytelmän.
Läheisen
linnan omistava sir Jason Verringer ja Cordelia kohtasivat sattumalta
sinä päivänä kun naisenalku saapui työpaikalleen. Siitä lähtien
hän alkaa piirittää opettajatar Grantia. Sir Jasonilla on
sellaiset kasvonpiirteet, joita ei voinut enää unohtaa kun ne oli
kerran nähnyt, mutta tässä hurmurissa on jotain paholaismaista ja
röyhkeää. Herrasmiehestä on liikkeellä valtavasti juoruja.
Verringtonit olivat aina osanneet hoitaa sen puolen, sillä he olivat
aina antaneet käytöksellään naapureilleen runsaasti
puheenaihetta. Kerrottiin hänen naineen vastikään kuolleen
vaimonsa, koska tämä toi mukanaan jonkin suurtilan. Pian lady
Verringerille tapahtui metsästysretkellä onnettomuus, jolloin hän
vammautui niin pahasti, ettei pystyisi antamaan miehelleen koskaan
perillistä. Kuitenkaan raajarikkous ei ollut kuolemaksi koituva
sairaus, joten ladyn äkillinen kuolema pisti liikkeille huhuja,
joiden mukaan sir Jason oli murhannut vaimonsa puolitoista vuotta sen
jälkeen kun kaunis Marcia Martindale oli ilmestynyt näyttämölle
ja synnyttänyt lapsen. Ainahan sir Jasoniin on liittynyt naisia.
Mitäpä muutapa olisi voinut odottaa tuollaiselta viriililtä ja
miehekkäältä mieheltä? Mutta onko sir Jason kuitenkaan niin paha
mies kuin juorut antavat ymmärtää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti