Ihmiset ovat
hallinneet pitkään aikanaan hyvin pitkäikäisille sitheille
kuulunutta Hayholtia/ Asu´aa sekä muuta Osten Ardin mannerta Tad Williamsin 12-osaisessa kirjasarjassa Taru Kolmesta miekasta.
Kaikkien maiden suurkuningas Prester John on sen viimeisin valtias.
Saavutettuaan varhaisella iällä voittoja ja kunniaa sotatantereella
hän on hallinnut kymmeniä vuosia lohikäärmeenluisella
valtaistuimellaan. Kömpelö neljätoistavuotias Simon (oikealtaan
nimeltään Seoman) on yksi Hayholtin kyökkipojista. Hänen
vanhempansa ovat kuolleet, ja hänen ainoata perhettään ovat
linnan sisäköt ja ankara emännöitsijä Lohikäärme- Rachel.
Päästyään pakenemaan keittiöpuuhia Simon pujahtaa linnan
omanlaatuiseen oppineen, tohtori Morgenesin sotkuiseen kammioon.
Vanhan miehen pyydettyä Simonia oppipojakseen, poika on
riemuissaan, kunnes huomaa että setä haluaakin opettaa hänet
lukemaan ja kirjoittamaan eikä loitsimaan.
Vanhan Johnin
kuoltua hänen vanhin poikansa Elias valmistuu nousemaan
valtaistuimelle. Uuden kuninkaan hallituskausi alkaa suotuisasti,
kunnes kuivuus ja rutto iskevät useisiin Osten Ardin maihin. Eipä
aikaakaan kun lainsuojattomat kuljeskelevat teillä ja syrjäisistä
kylistä alkaa kadota ihmisiä. Yleinen järjestys murenee, joten
alamaiset menettivät kokonaan luottamuksensa Kuningas Eliaksen
hallintoon. Silti mikään ei näytä häiritsevän hallitsijaa, eikä
tämän ystävää ja neuvonantajaa Pryratestä. Eliaan kelvoton
hallitsemistapa huolettaa monia kuten Rimmersgardin herttuaa
Isgrimmuria ja kreivi Eolairia, läntisen Hernystirin maan
lähettilästä. Kuningas Elias oma tytär Miriamele on myös
levoton, erityisesti isänsä luotetun, joskin erittäin pahamaisen
neuvonantajan Pryratesin takia.
Myöhemmin
kaikkialta pohjoisesta ja muualtakin suorastaan tulvii pelokkaita
ihmisiä kuningas Eliaan pikkuveljen Josuan luo Naglimundin linnaan,
viimeiseen turvapaikkaan hullua kuningasta vastaan. Yksi Naglimundiin
paenneista on suurkuninkaan tytär prinsessa Miriamele, joka pelkää
isänsä menettäneen järkensä valon Pryratesin vaikutusvallan
alaisena. Linnaan ilmestyy outo vanha rimmerinmies Jarnauga. Hän
kuuluu Kirjakäärön veljeskuntaan, tiedemiesten ja vihkiyneiden
piiriin, johon muun muassa tohtori Morgenes kuului. Jarnauga sanoo
ettei Elias tai paholaisen konsteja hävyttömästi käyttelevä
Pryrates eivätkä edes Myrskypeitsessä asuvat julmat nornit
(sithien kelmeäkasvoiset sukulaiset) ole heidän pahin
vihollisensa. Elias saa apua Myrskykuninkaaksi kutsutulta Inelukilta,
joka oli eläessään ollut sithien prinssi.
Inelukin kuolemasta
on ehtinyt kulua jo viisisataa vuotta. Nyt hänen henkensä hallitsee
Myrskypeitsen norneja. Sithiprinssin kuoleman aiheutti hänen
takomansa harmaan Murhe-miekan kauhistuttava taikavoima sekä
ihmisten hyökkäysrynnäkkö sithejä vastaan. Kirjakäärön
veljeskunta uskoo että Murhe annettiin Eliaksen jonkin
käsittämättömän kostosuunnitelman ensimmäisenä vaiheena.
Suunnitelman tarkoituksena on alistaa maailma jotenkin
Myrskykuninkaan valtaan. Ainoa toivo löytyy hullun Nisses-nimisen
papin ennustusrunosta, joka tuntuu vihjaavan että Ineluki voitaisiin
ehkä torjua ”Kolmen miekan” avulla. Yksi miekoista on kuningas
Eliaan käsissä oleva Murhe, toinen on rimmersgardilainen
miekka Minneyar eli Muisto ja
kolmas kuningas Johnin suurimman, ritarin sir Camarisin musta
Oka-miekka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti