torstai 15. helmikuuta 2018

Kirjaesittely: Georgette Heyer - Onnen velka (These Old Shades)




1700-luvulla elävää Justin Alastairia, Avonin herttuaa kutsutaan Saatanaksi. Hän otaksuu maineensa menneen lopullisesti ja myöntää ettei suinkaan ole ollut kunniaksi suvulleen. Siispä kai hän on ansainnut lempinimen Saatana. Hän on ollut jopa ylpeä nimestä. Koskaan hän ei ole ollut uskollinen yhdellekään naiselle ja on sekaantunut useisiin lukuisiin likaisiin häväistysjuttuihin. Hän on nyt rikas, mutta nuoruudessaan hän tuhlasi koko omaisuutensa ja voitti nykyisen omaisuutensa uhkapelissä.

Hänen armonsa herttua on oleskellut suunnilleen kaksi kuukautta Pariisissa kävellessään eräällä Pariisin sivukadulla. On suorastaan uhkarohkeaa kuljeskella jalokivillä koreillen yksin autioilla kaduilla tuohon vuorokauden aikaan – etenkin kun hänen pukumiekkansa on viitan alla, piilossa, josta se on vaikea vetää nopeasti esiin. Yhtäkkiä sivukujan varjoista syöksyy hento hahmo, joka kertoo olevansa pakomatkalla, pakenevansa veljeään. Samantien pojan ilkeä isoveli tulee paikalle sättimään veljeään. Hän on muka huolehtinut esimerkillisesti pikkuveljestään eikä ole saanut koskaan kiitosta ”hyvyydestään”. Pikkuveli on oikea kiero kiusankappale, jonka puheita ei kannata uskoa. Herttua tarjoutuu ostamaan/ ottamaan peräti ihan ilmaiseksi pojan hovipojakseen. Siinä vaiheessa vanhempi veli väittääkin kiusankappaleen olevan ahkera poika, josta on hänelle paljon apua. Hän valehtelee olevansa kiintynytkin poikaan. Herttua tarjoutuu maksamaan yhden kultarahan, mutta se ei riitä hyypiölle. Herttua ei suostu maksamaan enempää, vaan lähtee jatkamaan matkaansa. Poika juoksee hänen peräänsä hädissään ja tarttuu hänen käsivarteensa. ”Ottakaa minut mukaanne, teidän ylhäisyytenne!” nuorukainen anelee. ”Minä lupaan palvella teitä hyvin.” Herttua pysähtyy ja irrottaa timanttineulan solmiostaan, vaikka miettii ääneen onko tekemässä typerästi. Timanttineula onkin riittävä maksu miehelle.

Seuraavana päivänä herttua haluaa oppia tuntemaan paremmin uuden hovipoikansa ja esittää hänelle muutamia kysymyksiä. Hän on nimeltään Léon Bonnard. Poika ei tiedä missä on syntynyt, muttei luullakseen ainakaan Anjoussa, jonne hän muutti perheineen ollessaan aivan pieni. Bonnardeilla oli maatalo Bassincourtissa. He asuivat siellä, kunnes isä ja äiti Bonnard kuolivat ruttoon. Silloin kaksitoistavuotias Léon joutui paikallisen pastorin hoteisiin ja isoveli Jean kaksikymmentävuotias. Juuri pastorin luona hän oppi puhumaan kuin herrasmies, myös isäntänsä äidinkieltä englantia. Sen lisäksi pastori opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan sekä opetti hänelle myös hiukan latinaa. Avonin herttuasta on hyvin outoa että maanviljelijän poika sai noin hyvän kasvatuksen. Siihen Léon ei osaa vastata muuta kuin, että oli kaikkien lemmikki. Äiti Bonnard ei antanut ikinä hänen raataa maatöissä, joten mahdollisesti Jean vihaa häntä siksi. Bonnardien kuoltua Jean möi maatilan ja haki veljensä pois pastorin luota, vaikka kirkonmies olisi halunnut pitää hänet luotaan. Jean toi hänet Pariisiin ilmaiseksi työvoimaksi ostamaansa majatalon. Jonkun ajan kuluttua veli avioitui, jolloin Léonilla alkoi mennä vielä huonommin, alkoihan käly vihata häntä.

Hovipoikana Léonin päivät kuluvat nopeasti, koska hänelle tapahtuu päivittäin jotain jännittävää. Hän ei ole koskaan eläessään nähnyt mitään sellaista aiemmin, niinpä kaikki uudet asiat saavat hänen päänsä pyörälleen. Pariisin hienosto tuntuu tottuvan näkemään hovipoika Léonin Avonin herttuan seurassa, ennen kuin poika tottui uuteen elämänsä. Jonkun ajan kuluttua häntä lakattiin tuijottamasta hänen ollessaan isäntä seurassa, mutta kesti jonkun aikaa ennen kuin Léon lakkasi vilkuilemasta ympärilleen hämmentyneenä ja säikähtäneenä. Herttuan palveluskunnan hämmästykseksi Léon ei lakkaa palvomasta herraansa. Kun yksi lakeijoista erehtyy avautumaan kaunaisena herttuasta palveluskunnan kuullen, hovipoika nostaa suutuksissaan nyrkit pystyyn.

Mitään Léon Bonnardia ei ole koskaan ollut olemassakaan, vaan sen sijaan Léonie. Herttua on tiennyt alusta asti tämän olevan tyttö. Hän ottaa Léonin holhotikseen ja vie viehättävän neidon Englantiin siksi aikaa sisarensa Fannyn hoiviin, että löytää jonkun sopivan naisen holhottinsa esiliinaksi. Eihän Léonie voi holhottina asua Avonin herttuan kanssa saman katon alla ilman esiliinaa! Lady Fannyn tehtävänä on hankkia Léonielle hienon neidin puvusto ja opettaa hänet käyttäytymään hienostuneesti. Léonie ei haluaisi olla mikään hieno neiti vaan olla Léon, mutta herttua osaa käsitellä oikukasta tyttöä. Ei kai Léonie halua hänen lähettävän tätä kokonaan pois? Léonie opettelee olemaan taas tytty seitsemän vuotta pojan vaatteissa kuljeskeltuaan ollakseen mieliksi hänelle, tehdäkseen hänet ylpeäksi.



Lukunäyte sivulta 208 sivulle 209:

--”Katsokaa minua!” hän sanoi moittivasti.

Miehet kääntyivät oitis Léonien äänen kuullessaan, kun hän seisoi portaikossa kynttilän molemmin puolin, täysin valkoisessa asussaan, kaksi valkoista ruusua pukunsa somisteena ja ruusukimppu kädessään. Vain hänen silmänsä olivat syvän, säteilevän siniset, ja hänen kirsikanpunainen suunsa oli hivenen raollaan ja posket punoittivat.

Mikä kaunotar!” Rupert henkäisi. ”Luojan tähden, mikä kaunotar!”

Herttua meni portaikon alapäähän ja ojensi kätensä.

Tule, kaunokaiseni.”

Léonie tuli juoksujalkaa herttuan luo, joka kumartui suutelemaan hänen kättään. Léonien kasvot punehtuivat entisestään ja hän niiasi.

Olenko minä mielestänne sievä, herra? Tämä kaikki on lady Fannyn aikaansaannosta, herra, ja hän antoi minulle tämän neulan, ja Rupert antoi minulle viuhkan. Herra Davenant lähetti minulle kukat ja herra Marling tämän kauniin sormuksen!” Léonie liiteli miesten luo, jotka eivät pystyneet irrottamaan katsettaan hänestä. ”Monet kiitokset teille kaikille! Sinä näytät oikein komealta tänä iltana, Rupert! En ole koskaan ennen nähnyt sinua noin siistinä – ja komeana!”

Lady Fanny laskeutui portaat alas.

No, Justin, onnistuinko minä?”

Olet ylittänyt itsesi, kultaseni.” Herttua katseli sisartaan. ”Eikä sinunkaan asussasi ole valittamista.”

Léonie ei ole pelkkä talonpoikaistyttö, vaan hän näyttelee seurapiireissä osaansa – tietenkin sitä tietämättä – Avonin herttuan laatimassa kostosuunnitelmassa. Justin on odottanut vuosikausia, kaksikymmentä vuotta saavansa kostaa vanhalle viholliselleen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti