Kirjaesittely: Alan Spencen Puhdas maa (The Pure Land)

Nuori Thomas ”Ton” Glover asuu Martha-siskoineen ja vanhempineen Skotlannissa, kunnes hän saa eräänä maanantaiaamuna kirjeen Jardine Mathieson -nimiseltä yritykseltä mennessään töihin. Hän tuijottaa kirjekuorta hämmentyneenä. Se vavahtelee hänen sydämenlyöntiensä tahdissa, sormissa kiertävän veren sykkeessä, sillä hän oli kovasti odottanut vastausta. Edinburghissa järjestetystä työpaikkahaastattelusta oli jo monta kuukautta. Toki hän oli arvellut pärjänneensä kohtuullisesti, muttei ollut uskaltanut olla järin toiveikas. Kuitenkin nuori Glover oli tehnyt vaikutuksen Jardine Mathiesoniin, niinpä yrityksellä oli haastattelun perusteella ilo tarjota hänelle työpaikkaa – niinkin kaukana kuin Japanissa.

Japani on ilman muuta jossain maailman ääressä, kartan ulkopuolella kuten joku halvatun Ultima Thule. Sanotaan japanilaisten olevan erilaisia. Barbaareja, jotka saattavat katkaista Gloverilta kaulan heti kättelyssä. Töihin lähteminen niin kauas pelottaa jossain määrin Tomia, mutta se ei ole hänelle mikään tekosyy olla lähtemättä. Mikäli hän jäisi Skotlantiin hänen koko elämänsä olisi oleva lukkoon lyöty. Jos hän raataisi tosissaan hän voisi saada ylennyksen, alkaisi johtaa nykyistä työpaikkaansa, ja siksi hänestä tulee varmaan yhtä kuiva ja pölyinen. Moinen tulevaisuus ei todellakaan riittäisi hänelle, vaan hän halusi enemmän siitä huolimatta että hänen rakastettunsa jäisi Skotlantiin.

Valmistelut etenevät. Ensin Tom purjehtii Southamptoniin, sieltä edelleen Kapkaupungin kautta Kalkuttaan ja Hong Kongiin, poikkeaa joksikin aikaa Shanghaihin ja jatkaa sieltä viimeiselle etapille Nagasakiin. Jo nimet kuulostavat itsessään lumoavilta, kuin loitsuilta ja täyttävät hänet jännityksekaisella kunnioituksella. Jardine kustantaa uuden työntekijänsä matkan höyrylaivalla, kuunarilla ja klipperillä. Matka kestää kuukausia ja oli kokonaisuudessaan pidempi kuin mitä useimmat ihmiset matkustivat koko elämänsä aikana.

Nagasakissa Gloveria on vastassa Jardine Mathiesonilla töissä oleva Ken Mackenzie, keski-ikäinen ja juron näköinen mies. Tämä auttaa työtoveriaan asettumaan taloksi Nagasakiin ja selventää Japanin tilanne nuorukaiselle. Japanilaiset elivät ylhäisessä yksinäisyydessään vuosisatojen ajan. Täkäläiset nimittävät aikaa sakokukuksi, suljetuksi maaksi. Japanilaisilla ei ollut pienintäkään aikomusta päästää maahansa muukalaisia vapaaehtoisesti. Mutta heidät pakotettiin siihen kommodori Perryn mustilla laivoilla. Ne olivat niin vakava uhka, että Shogunin oli vähän pakko taipua säänneltyyn kaupankäyntiin länsimaiden kanssa viisi vuotta sitten. Shogun ei ole maan virallinen hallitsija. Keisari, Mikado elää käytännössä eristyksissä Kiotossa. Hän on pelkkä keulakuva. Shogun hänen nimissään. Hän ei ole tyytyväinen sopimukseen, mutta Perry ei jättänyt hänelle paljon valinnanvaraa. Säilyttääkseen kasvonsa ja hyvitelläkseen vanhoillisia ryhmittymiä shogunin on tyydyttävä vain hankaloittamaan esimerkiksi Jardine Mathiesonin toimintaa niin paljon kuin mahdollista siten että heidän on hyvin hankalaa saada käsiinsä täkäläistä rahaa.

Glover paneutuu uuteen työhönsä. Hän haluaa tosissaan oppia kaiken, mitä Mackenzie pystyisi hänelle opettamaan. Se saisi olla vasta alkua, sen hän päättää vakaasti. Muutamassa kuukaudessa hän onnistuu tekemään itsestään korvaamattoman. Hän ottaa vastuulleen kauppakirjat ja muut paperityöt, kaiken toistuvan ja yksitoikkoisen mutta välttämättömän uurastuksen, jonka hän siitää vähitellen suuremmaksi osaksi muiden tehtäväksi. Muutos vapauttaa hänet kirjoituspöydän äärestä liikekannalle seuraamaan Mackenzietä tämän tehdessä kauppoja paikallisten kanssa. He kävelevät kaupungin kuraisilla syrjäkujilla ja hoitavat liikeasioitaan kauppapuodeissa ja varastoissa, takahuoneissa, huterissa työmaakopperoissa ja tutkivat tavaranäytteitä. Tom on tarkkana ja ottaa opikseen. Pian hän saa luvan allekirjoittaa kauppakirjoja Jardinen nimissä. Pääkonttoriin kirjoittamissaan raporteissa Mackenzie alkaa nimittää nuorukaista puolileikillään johtaja Gloveriksi. Pian nuorenmiehen maine alkaa kasvaa pienen ulkomaalaisyhteisön silmissä.

Jonkun aikaa Japanissa oltuaan Glover törmää kapealla sivukadulla suunnilleen ikäiseensä mieheen. Itō-nimiseen samuraihin, joka saa aidosti skotin ällistymään englanninkielentaidollaan. Sivukujalla on myös ennestään tuttu mies, Matsuo-san. Glover viedään savuiseen majataloon, sillä samurait haluavat neuvotella hänen kanssaan. He ovat kuulleet hänen saattavan olla erilainen kuin muut gaijinit, joten kenties he voisivat tehdä kauppoja, onhan Glover myynyt aseita shogunille sekä Satsuma-klaanille. Tutustuttuaan toisiinsa miehet huomaavat viihtyvänsä hyvin toistensa seurassa. Lisäksi he kunnioittavat toisiaan.

Itō on sitä mieltä että nyt on tarvetta muutoksille Japanissa. Tokugava-klaani on ollut vallassa jo kaksisataa vuotta ja sille sopii mainiosti että asiat pysyisivät ennallaan vielä toiset kaksisataa vuotta. Japanin ei ole pakko jäädä takapajulaksi. Japni on suuri maa, jolla on pitkä hieno historia. Japanilaisten on kuitenkin pysyttävä ajan tasalla, jotta nousevan auringon maasta voi tulla yhtä mahtava kuin Iso-Britanniasta. Heidän aikeensa tulisivat toteutumaan. Ensimmäiseksi olisi päästävä eroon shogunista.Tom suostuu toimittamaan heille koerään kiväärejä, jotka hän hankkii jo tutuksi tulleen kauppiaan kautta Shanghaista. Toimitus tapahtuu tavalliseen tapaan yöllä ja kauppasumma siirretään Gloverin tilille. Maksajana onkin tällä kertaa Chōshu-klaani edustajaan prinssi Itō Hirobumi.

Tom omaksuu ainakin osittain Itōn samuraiopit päättäväisyydestä ja valmiudesta kuolla koska tahansa. Nähtyään omin silmin niin paljon kuolemaa, että tiesi niin itsensä kuin kaikki muutkin kuolleiksi. Hän tulee erittäin selkeästi tietoiseksi kuoleman läheisyydestä ei ainoastaan periaatteessa, vaan luissaan. Hän on jo kuollut, ja se vapauttaa hänet elämään. Hänen teoillaan on seuraamuksensa, joten hän kantoi vastuun myös niistä. Skotti asettuu lopullisesti Itōn ja muiden japanilaisten kapinallisten puolelle. Shogun alas! Brittihallinto alas! Piru heidät kaikki periköön! Hän heittäytyy työhönsä kuin riivattu yltiöenergisenä alkaen toimia entistä tarmokkaammin.

 

Lukunäyte sivulta 234:

Hän meni heidän luokseen, halasi Marthaa, joka riemuitsi silmät kyynelissä. ”Katsokaa, minun isoveljeni!”

Syleillessään äitiään hän tunsi äidin hennot lapaluut takin lävitse.

”Tom!” äiti sanoi vastahakoisen ilahtuneena. ”Sinustahan on tullut… mies!”

”Voi äiti”, Glover sanoi. ”Sinä se olet yhtä tarkkasilmäinen kuin aina ennenkin!”

Hän kääntyi isään päin. Ukko karautti kurkkuaan ja tarttui kipakalla otteella hänen käteensä juron pidättyneesti.

”No, Tom.”

”No, isä.”

Kotiväen takana, pienen matkan päässä seisoi vielä yksi tuttu hahmo, Mackenzie leveä hymy huulillaan.

”Ken!” Glover hihkaisi. ”Ogenki desu ka?”

”Ogenki desu!” Mackenzie vastasi, ja he kumarsivat toisilleen kohteliaasti, purskahtivat nauruun ja paiskasivat kättä.

”Se oli japania”, hän selitti Marthalle.

”Arvasin kyllä”, Martha sanoi. ”Vapaasti käännettynä se menee suunnilleen niin että: Mitä mies? Mitäs tässä!”