Oranssi kuokkavieraineen

Author: Hannabella
Genre: kauhusävytteinen draama
Rating: K-13, vähintään
Kirjoitettu: 2013
Summary: Vaikuttaessaan neonoranssi pilleri toi mukanaan sen minkä vuoksi sitä nieltiin. Väsymyksen tyrmäystavalla. Uupumus ei saapunut yksin.




Lääkkeeksi, harhaan johtavasti nimitetty myrkky vaikutti jälleen jälleen jälleen hänen elimistössään. Vahvasti. Olikohan vahva saati mikään muu adjektiivi riittävä olotilan kuvaukseksi? Vaikuttaessaan neonoranssi pilleri toi mukanaan sen minkä vuoksi sitä nieltiin. Väsymyksen tyrmäystavalla. Uupumus ei saapunut yksin.

Sen seuralaiset olivat todelliseksi muuttuneesta kauhusta. Ne tulivat kuokkimaan hänen kotiinsa viimeistään puolentoista tunnin kuluttua ”lääkkeen” ottamisesta. Kuokkavieraat kietoutuivat hänen pienikokoisen ruumiinsa ympärille kuten lapsuuden suosikkipiirretyn köynnöskasvi, joka valtasi kokonaisen talon. Piirretyn hirviökasvista ei ollut aineettomuuden valtaajaksi. Kuokkavieraista oli, koska nekin olivat aineettomia.

Hänen elohopeamaisten ajatustensa runsaudensarvesta jäi jäljelle pari säälittävää millimetriä, iltatoimista suoriutumiseen. Liikkuminen oli laahustusta seiniin ja ovenpieliin törmäillen. Kuokkavieraat vaihtoivat hänen polvinivelensä pullataikinaisiksi. Seisominen oli arabesque huimauksen syvässä pyörteessä. Oranssi omin lupineen kutsumine vieraineen aloittivat aina kestinsä samalla alkupalalla. Ne hotkivat raadonsyöjien tarkkuudella kaikki nuoren naisen ruumiin- ja mielenvoimat.

Naisen päivät viimeiset askeleet päättyivät vuoteen viereen. Lyhyt tie juoksuhaudalle. Sängyn jousitus natisi hänen kellahtaessaan pitkäkseen pinosta alas vierineen tukin lailla. Polvet olivat liian löysää pullataikinaa niin seistessä, istuessa kuin vuoteessa maatessakin, eikä hän päässyt uimaan pois huimauksen pyörteestä.

Hänen kapea suunsa heilahti auki, ei hänen toimestaan. Sylki alkoi juosta norona hänen suupielestään. Ruumis oli elävän olennon maallinen koti. Vuoteen kuolaaja, yön hämäryyteen kuopattuna, oli kuin hylätty talo.

Hetkenä jona hänet pudotettiin hyytävään epätietoisuuteen johtavaan liukumäkeen, hän kuuli kuokkavieraiden hekottelun. Tuntiessaan niiden hautaavan suuret kitansa ja kätensä aivokudokseensa.

”Arvon vieraat, meillä on koko yö aikaa syödä vatsamme täpötäyteen tätä herkkuhyytelöä”, Oranssi rallatti. ”Ateriamme nukkuu sikeästi koomauntaan suunnilleen kymmenen tuntia. Katsotaan, jos saisin järjestettyä jatkossa meille entistä pidemmät kestit.”