Margarett Michellin sukulaiset valitsivat Alexandra Ripleyn jatkamaan Tuulen viemää –menestysromaanin sankarittaren tarinaa. Tuulen viemän lukeneet tai Clark Gablen ja Vivien Leighn’n tähdittämän elokuvan nähneethän tietävät, miten 1800-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva tarina päättyi. Scarlett oli alkanut rakastaa aviomiestään Rhett Butleria, vaikka mies oli ollut ensin suhteen ainoa rakkautta syytävä osapuoli rouva Butlerin haikaillessa naimisissa olevan Ashley Wilkes’n perään. Tummaverikön alettua rakastaa Rhettia tämä ei rakastanutkaan enää puolisoaan vaan jätti Scarlettin aneluista huolimatta.
Sinikäs ja vahva Scarlett vannoi saavansa Rhettinsa takaisin – yhtä hanakasti kuin oli joskus yrittänyt saada Ashleyn itselleen. Siinä menee kuitenkin odotettua kauemmin, vaikka rouva Butler pitää suunnitelmaansa pomminvarmana. Tekee pitkän vierailun Rhettin synnyinkaupungissa Charlestonissa asuvan Eleanor-äidin luo ja koettaa käyttäytyä soveliaammin kuin tähän asti.Butlerien tiet erkanevat silti. Valtameri, Rhettin ottama avioero ja uusi vaimo Anne sekä Scarlettin muutto Irlantiin erottavat Butlerit toisiinsa ja Scarlett alkaa menettää uskonsa. Lopulta toisen vaimonsa menettänyt Rhett myöntää Scarlettinin olevan sittenkin hänelle ainoa oikea nainen, ja Scarlett saa Rhettinsa takaisin ja Rhett saa aikuistuneen Scarlettin.
Mammani sanoi Scarlettin olevan kuivakkaa luettavaa toisin kuin Tuulen viemän, jota en ole lukenut. Hänen täytyy muistella omiaan, sillä jatko-osa oli selkeää ja mehukasta luettavaa vaate- ja seurapiirikuvauksineen. Tosin teksti olisi voinut pistää vauhtia töppösiin alkupuolella. Se seikka on kylläkin pistettävissä kirjan paksuuden piikkiin ja olisin saattanut olla toista mieltä lukiessani teosta kahtena niteenä. Jätetään kuitenkin miinus tähtien perästä, sillä pääparin välillä oli alussa suorastaan sähköistä jännitettä Rhettin mollatessa vaimoaan.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti