Author: Lavinia
Beta: eulalia luvut 2 ja 3, ninjapiski luvut 2 - 15, Sädekehä luvut 16 - 18, Sansku luvut 19 - 20
Pairing: Lucius/Erica Lavenham/Rabastan/muita, Lucius/Narcissa
Rating: K-15
Genre: draamaa koko asteikolla
Kirjoitettu: 2009
Warnings: Sisältää kiroilua, juonittelua, alaikäisten välistä seksiä, sidontaa, murhia ja henkilön raiskauksen.
Disclaimer: En omista J.K. Rowlingin luomaa maailmaa enkä sen hahmoja. Kirjoitan tätä vain aikani kuluksi. Se mitä ette tunnista Rowlingin omaksi lienee minun.
Summary: Yvonne katsoi uhmakkaasti ylöspäin. ”Ja juuri me puoliveriset noidat hyödymme näistä aristokraattisista velhoista mikäli olemme kyllin viehättäviä ja päättäväisiä. Olen edennyt yksinomaan reittä pitkin, ma petite. Se on oleva sinunkin osasi mikäli haluat päästä johonkin elämässäsi.”
A/N: Osallistui Finfanfunin Romaaninmittainen ficci -haaste vol II:seen. Prologi on lyhyt, mutta muut osat paljon pidempiä. Lucius Malfoylla on muitakin naisia kuin oma vaimonsa, esimerkiksi vakooja Erica Lavenham, joka kuuluu pimeyden lordin riveihin. Tapahtumat sijoittuvat 30 vuoden ajalle ja kertovat pimeyden lordin seuraajien elämästä.
Sisältö:Prologi
1.luku: Pikkuneiti
2.luku: Neljäs vuosi Tylypahkassa
3.luku: Tanssiaiset
Takauma: Macnairit
4.luku: Enneuni
5.luku: Nöyryytys
6.luku: Tylypahkan jälkeen
7.luku: Malfoyn morsian ja neiti Lavenham
8.luku: Piskuilan
9.luku: Uskollisuuden hinta
10.luku: Ratsioita ja raskauttavia esineitä
11.luku: Hiinokka
12.luku: Kuolonsyöjien nostalgiaa
13.luku: Pahin pelko
14.luku: Mustamaalausta
15.luku: Ovela murha
16.luku: Jälleennäkeminen
17.luku: Pieleen meni
18.luku: Yksinäiset vaimot
19.luku: Waldenne Nasty
20.luku: Pimeyden lordin neuvonpito
21.luku: Taikaministeriön kaatuminen
22.luku: Sijaisena
23.luku: Kiristystä
24.luku: Suotuisa loppu
Epilogi
Prologi
1991
In our family portrait we look pretty happy
We look pretty normal, let's go back to that
In our family portrait we look pretty happy
Let's play pretend, act like it goes naturally
Malfoyden poika Draco ei ollut enää se sama platinahiuksinen pikkupoika. Heidän Draconsa lähtisi huomenna Tylypahkaan. Lucius olisi alun alkaen halunnut lähettää pojan Dumstrangiin, mutta Narcissa oli ollut kovasti ehdotusta vastaan. Hän ei halunnut Dracon käyvän koulua niin kaukana. Sitä paitsi Malfoyt ja Mustat olivat järjestään käyneet Tylypahkaa. ”Sinusta tulee luihuinen”, Lucius ja Narcissa sanoivat vanhemmuudestaan ylpeinä Dracolle.” Meidän molempien suvut ovat olleet Luihuisessa.”
”Sitten minun on pakko päästä siihen!” sanoi Draco, ”sillä en halua kuulua mihinkään muuhun tupaan.”
”Noin puhuu meidän poikamme”, Lucius kehui ja pörrötti poikansa hiuksia. Hän oli hyvä isä, mutta ei näyttänyt hellempiä puoliaan ulkopuolisille. Narcissa ei pojan äitinä ollut yhtä pidättyväinen edes vieraampien seurassa.
Jos vain mahdollista Narcissa jännitti vielä Dracoakin enemmän. Hermostunut Narcissa säntäili ympäri Malfoyn kartanoa niinä hetkinä, jotka eivät kuluneet seurapiiritilaisuuksissa. Hän piinasi kotitonttuja Luciustakin pahemmin ja huolehti siitä, että Draco saisi pakattua matka-arkkuunsa kaiken tarpeellisen. Tällä hetkellä Dracon suuri makuuhuone muistutti kovasti hulppean liikkeen varastoa. Pylvässängyllä oli kaapuja ja muita vaatteita ja kirjoituspöytä oli peittynyt koulukirjojen sekä muiden koulutarvikkeiden alle.
Kaiken tuon sekamelskan keskellä hääri Draco.
”Tarvitsetko apua?” Narcissa kysyi.
Poika viikkasi koulukaapuja arkkuun. ”Enköhän minä selviä itsekin - kiitos vain.” Draco kuulosti itsevarmalta.
Narcissa kiinnitti nutturasta irronneen hiussuortuvan takaisin paikalleen. ”Niinhän sinä selviät”, hän myönsi vastahakoisesti. ”Päivällinen tarjotaan sitten viideltä. Muista tulla ajoissa, sillä isäsi ei pidä myöhästelystä.”
”Joo joo”, Draco mutisi.
Iltapäivällä Narcissa malttoi pysähtyä hetkeksi. Hän riisui korkokenkänsä ja vajosi budoaarinsa sohvalle. Pöydällä oli kesken oleva Violette-sarjan kirja. Violetta, kirjasarjan sankaritar oli puoliveela, joka seikkaili 1700-luvun Ranskassa aviomiehensä ja ystäviensä kanssa. Sarjan jokainen osa oli jo itsessään hyvin myyvä, mutta kokonaisuudessaan kirjasarja oli bestselleriä. Violeteissa oli sitä mitä naiset kaipasivat: seikkailua, romantiikkaa ja jännitystä. Siksi Narcissa rakasti kirjasarjaa. Hän avasi kirjan merkin kohdalta, mutta syventyi siihen vasta saatuaan savukkeen sytytettyä.
Suunnilleen puolisen tuntia myöhemmin ovelta kuului koputus. Jos se olisi joku kotitontuista, hän antaisi niille takuulla selkäsaunan.
”Niin?” hän kysyi jokseenkin ärtyneenä nostamatta katsettaan Violetesta.
Lucius ilmestyi ovesta. ”Oletpas sinä pahalla päällä, Cissy”, hänen aviomiehensä sanoi. ”Kenties tulin väärään aikaan?”
”Et missään nimessä”, Narcissa vakuutti, koska ei halunnut karkottaa Luciusta. ”Anteeksi, minä vain olen stressaantunut Dracon kouluunlähdön takia.”
Lucius otti kirjan Narcissan käsistä, laittoi merkin kirjan väliin ja istui sohvalle.
”Sinä stressaat turhaan. Kyllä Draco pärjää, sillä onhan hän sentään meidän poikamme.”
Narcissa nojasi Luciuksen olkapäähän ja tunsi sieraimissaan miehensä tutun ja turvallisen partaveden tuoksun.
”Olet oikeassa. Me äidit vain olemme mitä olemme.”
Mies antoi suukon naisen suloisille huulille.
”Sinä olet muutakin kuin äiti - olet minun vaimoni ja hyvin kaunis nainen.”
Aviomies ei ollut menettänyt kykyään sisällyttää rakkautta yksinkertaisiin ilmaisuihin. Narcissan oli aivan pakko hymyillä.
”Ja sinä olet yhä minun unelmieni ’prinssi’, vain vähän vanhempi.”
Oli Luciuksen vuoro hymyillä. ”Jos sinä jotain kaipaat, niin raitista ilmaa. Lähdetäänkö ulos kävelylle?”
”Siellä on kyllä oikein kaunis ilma, ei uskoisi että tämä on kuukauden viimeinen päivä.”
Aviopari Malfoy paistatteli kohta päivää kartanon pihalla. Päivänvarjo suojasi Narcissan kermanvaaleaa ihoa ruskettavilta auringonsäteiltä. Lucius piti kättään hänen ympärillään. Hiljaisuus vallitsi heidän välillään, sillä sanoja ei tarvittu. Narcissa oli vaipunut ajatuksiinsa.
Kuinka naiivi ja lapsellinen hän olikaan joskus ollut, kun hän oli ottanut niin paljon itseensä saatuaan kuulla Luciuksesta ja Erica Lavenhamista. Äiti oli ollut oikeassa. Puhdasverisen naisen osa oli edustaa moitteettomana aviomiehensä rinnalla ja jättää tunnekuohut oman päänsä sisälle. Ison-Britannian seurapiireissä ei luultavasti ollut toista rouva Lucius Malfoyn veroista seurapiirirouvaa. Käytännössä jokainen puhdasverinen noita halusi kuulua Narcissan piiriin kuten velhot Luciuksen. Narcissan mielipiteitä arvostettiin ja hänet tyyliään kopioitiin. Vaikka hän oli yli kolmenkymmenen, hän oli edelleen eteerinen ja kuvankaunis.
Hän rakasti seurapiirielämää ja romantiikkaa koko käsitteen kirjossa, mutta hän ei ollut enää vaaleanpunaisten unelmien ikääntyvä prinsessa. Narcissa oli kasvanut vahvaksi naiseksi, jonka vahvuutta oli vaikea huomata seurapiirirouvan imagon takaa. Perhe oli hänelle kaikki kaikessa. Mitkään seikat eivät tulleet Malfoyn perheidyllin väliin. Viettelevät lutkat ja pimeyden lordikaan eivät olleet tulleet heidän onnensa tielle.
Salassa Narcissa oli tietoinen miehensä naisista, entisistä ja nykyisistä. Hän tiesi naisten lähettelevän hajuvedentuoksuisia kirjeitä Luciukselle. Hän tiesi huviloilla järjestetyistä juhlista, joissa viini virtasi ja naiset parveilivat kuin eksoottiset paratiisilinnut. Enin osa Luciuksen avioliitonulkopuolisista suhteista oli jäänyt lyhytaikaisiksi - korkeintaan vuoden kestäneiksi. Erica Lavenham oli poikkeus. Luciuksen kerrottiin vieläkin näyttäytyvän Viistokujan liikkeissä kyseisen naisen seurassa ostelemassa tälle lahjoja. Palkintoja. Kaikki jotka olivat nähneet Erica Lavenhamin, myönsivät naisen käyvän seurapiirikaunottaresta aivan kevyesti. Tavallaan Erica Lavenham oli osa seurapiirien elämää, vaikkei kaikkiin tilaisuuksiin kelpuutettukaan. Tämä oli kadehdittava jollain tasolla.
Kateuden ja katkerien kyynelien ajat olivat Narcissalle muistoja muistojen joukossa ennen avioliittoa. Hänen itsetuntonsa ei enää ollut kiinni siitä, ettäLuciuksella oli suhteita vaimoaan haluttavampiin kaunottariin. Rakkaus oli muutakin kuin seksuaalisia haluja ja kaunista pintaa.
Sitruunaperhonen laskeutui Narcissan kädelle. Se aukoi hetken siipiään ennen kuin pyrähti lentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti