Author: Hannabella
Beta: Ciffie
Pairings: Walden Macnair/Bellatrix Lestrange/Rodolfus Lestrange
Rating: K-15
Genre: erotiikkadraama
Disclaimer: Hahmot ja paikat kuuluvat J.K. Rowlingille.
Summary: Hän oli hyvää vauhtia kadottomassa fyysisen olemuksensa avuttomuuden kutistaessa hänet, sillä Walden oli niin paljon suurempi ja voimakkaampi kuin hän. Loppujen lopuksi tumma nainen tiesi kuuluvansa heikompaan ja vähäisempään sukupuoleen…
Aviomies hymyili kuivakkaa, ivaa tihkuvaa hymyä auttaessaan Bellatrixia riisumaan kärpännahalla reunustetun viittansa, jonka hän sysäsi oman viittansa ohella hallissa seisoskelevalle kotitontulle. ”Kiitos, herra”, astiapyyhkeeseen verhoutunut kotitonttu kimitti mairittelevaan sävyyn. ”Hipsuh haluaa toivottaa arvon herralle ja rouvalle oikein hauskaa iltaa.” Mies ja vaimo eivät noteeranneet kotitontun mielistelyä muuta kuin nyrpistämällä nenäänsä alentuvasti. Velho taivutti päätään niukkaan kumarrukseen ennen kuin tarjosi käsivartensa naiselle. He sovittivat nopeat, marmorilattiaa vasten kopisevat askeleensa toistensa tahtiin suunnatessaan Yaxleyn kartanon juhlasaliin.
Isaiah Yaxley, heidän isäntänsä seisoi pariovien lähellä Traversin ja Antonin Dolohovin kanssa. Miehet hymyilivät lipevästi Lestrangeille ikään kuin olisivat odottaneet heidän saapuvan paikalle juuri näihin aikoihin.
”Kappas”, Isaiah Yaxley venytti, ”itse herrasväki Lestrange.”
”Iltaa vaan”, Rodolfus sanoi heidän kummankin puolesta. Kuolonsyöjätoverukset vaihtoivat pikaisesti kuulumisia, ja sitten pariskunta erosi toisistaan saatuaan shampanjalasit käteensä.
Bellatrixin ja Rodolfuksen järkiavioliitto oli yhtä riitojen ja muiden Lestrangen kartanon sisälle jäävien yhteenottojen täyttämää arkea. Virhe alusta loppuun. Kumpikaan ei useinkaan viitsinyt edes yrittää tulla toimeen toistensa kanssa, vaikka Lestrangeilla oli tapana saapua yhtäaikaisesti seurapiiritilaisuuksiin kuten useilla aviopareilla. Tällainen tavanomainen menettely hillitsi edes vähän seurapiirien pahimpia juorukelloja, sillä edes piittaamaton Bellatrix ei nähnyt mitään syytä siihen, että heidän avioliittonsa tarjoaisi jatkuvasti aihetta juoruiluun. Kuolonsyöjyys vaikutti yhdistävän heitä enemmän kuin tunteeton ja väkinäinen avioliitto.
Nainen huvitti itseään jonkin aikaa vaihtamalla kuulumisia nuoremman sisarensa Narcissan kanssa ja osallistumalla muutamaan tanssiin innokkaiden kavaljeerien johdattamana. Bellatrix karisti kyllästyttyään tanssittajansa yhdellä käden huitaisulla viitaten hopeatarjotinta leijuttavaa kotitonttua tuomaan itselleen uuden lasin shampanjaa. Hän siemaili seinustalla kuohujuomaansa katsellen nuoria ja vähän vanhempiakin juhlakaapuisia herrasmiehiä. Noidalla oli rutkasi aikaa, joskaan päätöksenteon hetkeä ei voinut venyttää loputtomiin. Jossain vaiheessa hänen oli päätettävä kuka mies saisi kunnian kartuttaa niiden miesten listaa, joiden kanssa Bellatrix oli pettänyt Rodolfusta. Ei ollut mikään salaisuus että Lestranget pettivät avoimesti toisiaan.
Kermakakkumaisissa muotiluomuksissa pyörähtelevät seurapiirinaiset, vanhat armot ja pöyhkeät keski-ikäiset velhot sekä taustalla soiva tanssiaismusiikki pitkästyttivät velhotarta. Koko pröystäilevä herraskartano mahtailevine isäntineen alkaisi ikävystyttää häntä hyvin pian, ellei hän saisi haukatuksi raitista ilmaa. Niinpä hän purjehti salista alushameet kahisten ja alkoi nousta leveää marmoriportaikkoa pitkin Yaxleyn kartanon toiseen kerrokseen, missä vallitsi hiljaisuus.
Purppuranpunaisesta salongista pääsi edelleen suurelle parvekkeelle; hän ei ollut muistellut omiaan. Bellatrix ei ollutkaan yksin, sillä tummanharmaaseen juhlakaapuun pukeutuneen miehen voimakas hahmo piirtyi korkeana tuikkivien tähtien hopeoiman iltataivaan tummaa sineä vasten. Puutarhaa katseleva mies kääntyi katsomaan Bellatrixia kuullessaan hänen korkojensa kopinan ja hamekerrosten vaimean kahinan.
”Iltaa, Macnair”, Bellatrix tervehti hitusen mystiseen sävyyn kaivaessaan iltalaukustaan savukeholkin ja kultaisen savukerasian, josta hän valikoi itselleen yhden savukkeen. Jostain syystä hän ei olisi kuvitellut törmäävänsä nimenomaan Walden Macnairiin, aviomiehensä nuoremman veljen ystävään.
”Kas, Bellatrix”, Walden Macnair lausahti nyökäten. Nuorukainen näytti kiinnostuneen enemmän savukkeestaan kuin Bellatrixista. ”Et ole ainakaan miehesi seurassa.”
”En ole, en”, mustahiuksinen nainen virkkoi ennen kuin vei holkin täyteläisten ja punattujen huultensa väliin.
Kumpikaan ei sanonut mitään poltellessaan upein kukkakaiverruksin koristellun kaiteen äärellä. Walden ei näyttänyt kohdistavan mustanruskeiden silmiensä eloisaa katsetta mihinkään tiettyyn pisteeseen. Nuorukaisen olemus oli kiinnittänyt heti kuolonsyöjättären huomion. Bellatrix ei ollut ennen tiedostanut kuolonsyöjätoverinsa kasvonpiirteiden jaloutta ja pitkän vartalon ihanteellista lihaksikkuutta puhumattakaan tämän muusta ulkonäöstä. Noenmustat, huomaamattoman taipuisat hiukset oli kammattu miltei kokonaan taaksepäin leveältä otsalta. Ohuet viikset ja Macnairin juhlavaatetuksen liki koristeeton yksinkertaisuus, johon edes hihansuissa roikkuvat koristepitsit eivät kuuluneet, sai salskean nuorukaisen vaikuttamaan kenties maskuliinisimmalta vastakkaisen sukupuolen edustajalta. Bellatrix vertasi mielessään kuolonsyöjätoveriaan Rodolfukseen…
”Mitä sinä tuijotat?” Walden letkautti heittäessään savukkeen tumpin kaiteen raosta.
Macnair oli sittenkin huomannut hänen katselevan itseään tietyllä tavalla. Toisen piikittelevä sävy ja ohuiden huulten muodostava ivaava virnistys eivät saattaneet Bellatrixia hämilleen hänen huomatessaan Macnairin katsahtavan anteliaan kaula-aukkonsa tarjoamaa rehevää näkymää. ”Sinua”, Bellatrix Lestrange vastasi kuivakkaan sävyyn.
”Yllätys sinänsä kun ottaa huomioon, että rouva Lestrange vähintään vilkuilee useita miehiä ’sillä silmällä’. Aviomiehensä veljeäkin. Pitäähän sinun löytää joku miekkonen, niin pääset pettämään Rodolfusta.”
”Ikään kuin moraali ja sopivaisuussäännöt merkitsisivät jotain sinulle, Macnair.” Tummanvihreät vahvasti ehostetut silmät peilasivat Bellatrixin ilkikurisuutta. ”Luoja paratkoon mitä kauheuksia olet ennättänyt tekemään lyhyen ajan sisällä.”
Mies ojenteli sormiaan aivan kuin olisi laskenut sormin. ”Voi, toivottavasti minulle annetaan anteeksi että olen murhannut, kiduttanut ja raiskannut”, hän oli pahoittelevinaan.
Pitkä nainen harkitsi hetken ennen kuin sinkautti nuorukaiselle haasteen. ”Olen huomannut sinun olevan paatunut ja säälimätön sarjamurhaaja. Hedonisti.”
”Sinä oletkin paras puhuja, vaikka olet minuakin julmempi.” Walden sipaisi raskaan kultasormuksen koristamalla etusormellaan sensuelleja viiksiään. ”Mitä jos menisit suoraan asiaan, etkä kiertelisi ja kaartelisi?”
Bellatrix laski pitkäkyntisen ja hoidetun kätensä Waldenin lihaksikkaalle olkapäälle. ”Oletko sinä maannut naimisissa olevan naisen kanssa?”
”En.”
”Oletko kuvitellut voivasi harkita?” Bellatrix Lestrange kiusoitteli provosoivasti.
”Ei minun tarvitse harkita mitään tuollaista, koska nain niitä naisia, jotka ovat tarpeeksi pantavia.”
Macnairin sanat kirvoittivat Bellatrixin tirskahtamaan. ”Olenko minä tarpeeksi pan -”, hän ehti aloittaa, mutta kapeat ja kovat huulet vaiensivat hänet. Vulgaariudestaan huolimatta Macnair osasi suudella miellyttävästi, sillä tavalla että mies sai hänet janoamaan lisää. Bellatrix kietoutui tiiviisti toisen kovaa vartaloa vasten, painoi pullean pehmeän povensa Waldenin kivikovaa rintakehää vasten. Hänen pitkät sormensa nousivat haromaan ja tukistamaan kevyesti lyhyitä hiuksia.
Mies erkaantui suudelmasta taivuttamalla päätään taaksepäin. ”Ei”, Macnair murahti karkeaan tapaansa tuntiessaan terävien kynsien raapivan tahallisesti päänahkaansa, ”emme pelaa sinun säännöilläsi, vaikka olet houkutellut minut leikkeihisi.”
Nainen nauroi korvia repivää naurua. Tietenkin Walden Macnair tiesi olevansa oikea mies, eikä sallinut naisten kyseenalaistaa maskuliinisuutensa absoluuttisuutta kuten Dolf -surkimus. Bellatrix nauroi huvittuneena vielä silloinkin kun mies nosti hänet voimakkaiden käsivarsiensa varaan ja kantoi sisään. Walden pudotti hänet seinustalla olevalle prameilevalle barokkisohvalle ja veti taikasauvansa esiin. Yksi laiska ranneliike sai Bellatrixin makaamaan sohvalla pelkässä vyötärökorsetissa, hänellä ei ollut edes alushousuja. Todelliset miehet kävivät suoraan asiaan, Bellatrix mietiskeli katsellessaan Macnairin nopeaa riisuutumista. Nuorukainen repi kaavun ja pitkän kukikkaan liivin päältään. Kuolonsyöjien suudelma oli äskeistä raaempi ja pitkäkestoisempi heidän purressaan toistensa huulet verille.
Kuolonsyöjättären kädet yrittivät hakeutua Waldenin niskaan ja paidankauluksen alle koskettelemaan sileää ihoa, mutta mies lukitsi Bellatrixin kädet kylkien tienoille. Turpeammiksi pureskellut huulet liukuivat kutittavina raskaalle povelle näykkimään ja imemään vuorotellen kumpaakin rintaa. Nainen huokaisi raskaasti. Kurvikas vartalo nytkähteli tahattomasti, ja sormet koukistelivat. Ensimmäistä kertaa elämässään hän ei hallinnut tilannetta yhtä kokonaisvaltaisesti kuin yleensä. Bellatrix mutisi turhaan rivoja ohjeita, koska Macnair kiihotti häntä täysin oman mielensä mukaisesti. Imi hänen rintojaan vielä silloin, kun mustahiuksinen nainen olisi halunnut tämän etenevän jo kostuneeseen jalkoväliinsä.
”Nuole minua!” kuolonsyöjätär yritti kehrätä levittäessään reitensä.
Walden päästi kovaksi kipristyneen rinnankärjen suustaan. ”Kita kiinni!” hän venytti paksulla äänellä.
Bellatrix ei olisi uskonut euforian olevan niin lähellä… ”Nuole minua”, hän vaati anellen.
Siro käsi vapautui miehen pihtimäisestä otteesta hänen kätensä pujahtaessa sivelemään mustahiuksisen naisen jalkoväliä. Yhteen liitetyt sormet liukuivat edestakaisin kuumottavissa sopukoissa. Bellatrixin keho oli joko niin äärimmilleen herkistynyt, että pieninkin kosketus täytti hänen jokaisen solunsa väkevinä hyökyvillä aistimuksilla - tai miehen sormien kosketus oli niin sähköistävää… Sormenpäät ylittivät hetkittäin herkimmän kohdan… Jos mies jatkaisi vielä hetken, tämän sormet johdattaisivat hänet samaan hurmioon kuin harkitut lipaisut.
”Sinä olet jo valmiiksi märkä, mutta et ansaitse vielä sitä että nuolisin sinua”, Macnair tokaisi painottaen viimeistä sanaa vetäessään kätensä naisen reisien välistä. Hän jatkoi sietämätöntä rintojen kiusoittelua, vaikka ne olivat niin herkistyneet että näykkivä härnäys oli sekoitus nautintoa ja pienen kivun epämääräistä koettelemusta. Odotuksen jälkeen mies siirtyi hänen reisiensä väliin, jolloin puolelta toiselle vääntelehtivä Bellatrix parahti katkonaisesti tuntiessaan ensimmäisten lipaisujen kiertävän nuppunsa ympäristöä. Suolainen kosteus alkoi virrata niin vuolaana, että hän luuli valuvansa kuiviin hekumallisten väristysten lävistäessä hänen vapisevan ruumiinsa.
Kliimaksi keinutteli Bellatrixin hedelmällisen rehevää lantiota vielä silloinkin kun Walden työntyi, suorastaan liukui hänen sykkiviin syvyyksiinsä. Purppuranpunaisen dominoiva todellisuus hämärtyi naisen raskasluomisten silmien painuessa kiinni. Hän oli hyvää vauhtia kadottomassa fyysisen olemuksensa avuttomuuden kutistaessa hänet, sillä Walden oli niin paljon suurempi ja voimakkaampi kuin hän. Loppujen lopuksi tumma nainen tiesi kuuluvansa heikompaan ja vähäisempään sukupuoleen…
Ajatukset risteilivät ja harhailivat Bellatrixin ruumiin myötäillessä mekaanisesti Waldenin liikkeitä, kunnes mies laukesi käheästi älähtäen. Tummaverikkö tuskin huomasi toisen erkaantuvan itsestään; hän makasi syvään hengittäen sohvalla, kunnes oli tointunut kylliksi tajutakseen etsiä lattialle ripoteltuja vaatteitaan. Macnair oli ehtinyt pukeutua ja sytyttää savukkeen siinä vaiheessa kun Bellatrix oli saanut edes alusvaatteet ylleen. Korkokengät eivät tee minusta häntä pidempää, noita ajatteli hajamielisesti kiskoessaan alushameita ylleen.
Muutama harppaus toi Waldenin aivan lähelle. Tämän alentuva virne heijasti miehisen auktoriteetin ohella räikeää ivaa, jonka omista maailmoistaan palaamassa oleva Bellatrix olisi halunnut katoavan velhon kasvoilta.
”Hittoako virnuilet noin ärsyttävästi!” velhotar kivahti terävästi.
Kivahdus vain levensi kuolonsyöjän virnettä. Walden otti naisen voimakkaan leuan etusormensa ja peukalonsa väliin. ”En ymmärrä miksi Rodolfuksella on vaikeuksia pitää sinut kurissa ja nuhteessa - ei minulla ainakaan ollut.”
Kuolonsyöjättären pikkutarkasti nypityt noenmustat kulmakarvat kohosivat hivenen.
”Kelleköhän sinä luulet puhuvasi, Walden Macnair?” hän tivasi myrkyllisellä äänellä. ”Kymmenen sirpin huoralleko?”
Sormien ote voimistui. ”Älä imartele itseäsi, sillä ethän sinä ota maksua”, Macnair torui niin sietämättömästi, että velhottaren mitta alkoi täyttyä. Waldenin yhä tiukentava ote piti kuitenkin huolen siitä, ettei Bellatrixin ollut helppo pilkata miestä takaisin. Ivailu ja naisen käyttelemä laaja ja herjaava sanavalikoima tehosivat lähes aina Rodolfukseen ja muihin miehiin - mutteivät Waldeniin, kukkoilevaan kusipäähän.
Äkillinen persikanpehmeälle poskelle suunnattu luja läimäytys oli kaataa Bellatrixin. Walden oli ehtinyt lähteä salongista ennen kuin kirosanaryöppy pirstoi huoneessa vallinneen hiljaisuuden. Läimäytys kirvelisi vielä pitkän aikaa hänen poskellaan muistuttamassa Bellatrixia siitä, etteivät kaikki miehet suostuneet alistumaan kaltoin kohdellun sylikoiran asemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti