Ihmiskauppaa

Rating: S


Heidän talopahassaan oli ollut tänään vieraita. Hienosti pukeutunut hieman alle viisikymmentävuotiaalta näyttänyt, vatsakas mies kymmenisen vuotta itseään nuoremmalta vaikuttaneine rouvineen. Nämä vieraat lähtivät ”joitakin” jenejä köyhempinä neljävuotiaan Kenin ja viisivuotiaan Kion kanssa. Isä ja äitipuoli myivät Kenin ja Kion, vaikka kymmenenvuotiasta Aokia oli yritetty kaupitella vaivihkaisesti. Pariskunta ei ollut halunnut Aokin ikäistä adoptiolasta. Hänen neljätoistakesäinen Monoko-sisarensa oli itkenyt ja soperrellut vanhempiensa huomioimatta vastalauseita, Kenin ja Kion uusien vanhempien ollessa vielä paikalla. Hän oli sanonut että sisarusten kuului pysyä yhdessä vastoinkäymisistä huolimatta. Aokikin tunsi surua ja haikeutta vaistotessaan, ettei näkisi enää koskaan pikkusiskoaan ja -veljeään. Hänestä oli myös näkemään heidän lähtönsä edut, joista tärkeimmät olivat kaksikon turhanpäiväisen kitinän kuuntelemiselta välttyminen ja se, että ruoka-annokset suurenisivat tapahtuneen ansiosta sentään pikkuisen.

Aoki manasi adoptoimattomuuttaan ajatuksissaan yhtä paljon kuin vanhempansa nähtyään totisesti vaivaa antaakseen suotuisan vaikutelman. Ei siksi että hän olisi vain halunnut tehdä kuten käskettiin. Aoki vihasi isäänsä yhtä paljon kuin tämä häntä. Tyttö oli neljäs ja viimeinen hänen ensimmäisen vaimonsa lapsista hankalan synnytyksen koiduttua naisen surmaksi. Isän vihaan ei voinut olla mitään muuta syytä. Aoki hoiti hänelle kuuluvat kotiaskareet ja käyttäytyessä paljon paremmin kuin osa sisaruksistaan. Silti hän oli isälleen joko ilmaa tai joutui kuulemaan yhtenään, miten huono tytär hän oli.

Hän vihasi eniten heidän perheensä elämään kurjuudessa ja puutteessa. Isä oli töissä kolmen kilometrin päässä sijaitsevalla maatilalla, mutta hänen saamansa palkka ei ollut riittävä. Etenkään pariskunnalle, jolla oli enemmän lapsia kuin oli varaa. Aoki sisaruksineen näki monta kertaa nälkää, ja heidän saadessaan syödäkseen ruoka oli mautonta eikä sitä ollut riittävästi. Äitipuolen synnytettyä viimekuussa kaksoset isä oli todennut että kolmesta ruokittavasta suusta oli alkajaisiksi päästävä eroon. Mieluiten ensin Yukina-chanin kuolemasta muistuttavasta tytönheitukasta.

Hayaon lapset makasivat myöhään illalla umpiunessa maalattialla olevilla futoneillaan – Aokia lukuun ottamatta. Nälkä piti häntä valveilla, joskin vanhemmat luulivat hänenkin olevan unessa. Siksi isä puhui hänestä äitipuolen kanssa.

”Mä ajattelin että tekisin oikein hyvän teon Aokille siitä ilosta, että pääsen katselemasta sen naamaa”, isä tuhahti ärtyneesti. Hayao oli tanakkarakenteinen, lyhyt ja sään pieksemän näköinen työmies. ”Se pariskunta ainakin välittää Kiosta ja Kenistä ihan kuin ne olisivat syntyneet niille. Mutta mistä mä löydän tähän hätään toisen vastaavanlaisen pariskunnan? En mistään, vaikka haluan Aokin pois mun silmistä.”

”Niin-in”, äitipuoli piipitti myötäillen. Hän oli pienikokoinen hiirulaismainen naisihminen, joka ei ollut koskaan mistään eri mieltä kuin aviomiehensä.

”Jos mä en niinkään piittaa pääseekö Aoki rakastavaan kotiin vai ei ja en pyydä siitä suurta summaa, se menee kaupaksi”, Hayao järkeili vetäessään peitteen leukaansa asti.