Rating: S
Okiyan vanhempi piika ilmaantui rouva Nittan huoneeseen. ”Teille on vieras, rouva Nitta”, piika ilmoitti.
Äiti nosti ohuehkoiksi nypittyjä kulmakarvojaan. ”Tuttu vai tuntematon, Ichiko-san?”
”Ei sitä ole näkynyt ennen täällä. Mikään herra se ei ole. Vaatteiden perusteella se voisi olla maanviljelijä.”
”Siinä tapauksessa häntä varten ei tarvitse keittää teetä.” Rouva Nittalla ja hänen okiyallaan ei ollut tarvetta tehdä vieraanvaraista vaikutusta moukkaan. Tyytyköön siihen että hänet ylipäänsä otettiin vastaan. Entinen geisha näki vielä sen verran vaivaa, että hän siirsi tilikirjansa syrjään ja riisui epäpukevat lukulasinsa.
Vieras tervehti häntä huoneen ovelta. Kayoko jähmettyi hetkeksi tuijottamaan vierasta vaivihkaisesti. Maalaismiehessä oli jotain päivänselvästi tuttua, joka sai Kayokon miettimään mistä tunne johtui. ”Päivää”, hän tervehti sillä äänensävyllä, jolla palvelijoille puhuttiin.
Maalaismies esittäytyi juuri kun okiyan omistajatar oli tunnistamaisillaan hänet.
Hänen vanhin täysiveljensä oli tullut tapamaan häntä. Keski-ikäinen Yukio muistutti suuresti isä Hayaota leveine kasvoineen ja tanakoine vartaloineen. Isä Hayo oli näyttänyt kutakuinkin tuolta Aokin asuessa kotona.
Isoveli istuksi hiljaa ennen kun keksi jotain sanottavaa sisarelleen, jota ei ollut nähnyt miltei kolmeenkymmeneen vuoteen.
”Olet päässyt pitkälle, sisko.”
Kayoko naurahti ivallisesti sytyttäessään piippunsa. Hän heilautti teatraalisesti fuksianpunaisen hihan verhoamaa käsivarttaan. ”Niin, kuvitella; sinä se vain raatanet pellolla, mutta orjaksi myyty sisko on päässyt teitä paljon, paljon parempaan asemaan. Mitä sinä haet Nittan okiyalta?” tuhahdettiin pitkäaikaisen tupakoinnin karhentamalla äänellä.
”En osannut kääntyä kenenkään muun puoleen. Isä on vakavasti sairas, mutta sillä on hyvät mahdollisuudet parantua oikealla hoidolla. Meillä ei vaan ole tarpeeksi rahaa.” Yukio kuulosti sekä näytti apealta. ”Ei keksitty ketään muuta, jonka puoleen kääntyä. Sä löydyit yllättävän helposti. Vaikka se että sä olisit yhä tässä talossa kaikkien vuosien jälkeen, ei ollut varmaa nähnytkään.”
Jaarittelua, jaarittelua, miehen sisar ajatteli.
”Kuulepa nyt, Yukio”, kiotolaisnainen tokaisi ääneen. ”Minä kerron, mikä tässä on kaikkein epätodennäköisintä.”
Tarkoituksellinen tauko piteli maanviljelijää jännityksen pihtiotteessa.
”Raha-avustuksen saaminen, Yukio. En tiedä mitä isä sairastaa – enkä välitäkään tietää. On varmaa, ettei lääkärinkuluihin menisi edes kimononi hihan verran. Silti en aio haaskata seniäkään mieheen, joka suhtautui minuun kuin saastaan ja myi minut orjaksi.”
Hayao-sanin esikoisen silmät levisivät epäuskosta. ”Sä et voi olla noin sydämetön isää kohtaan. Se ajatteli sun parastas myymällä sut paikkaan, jossa saa syödä mahansa täyteen, Aoki-chan.”
”Aoki-chan!” rouva Nitta toisti kalseasti. ”Minun nimeni on Nitta Kayoko.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti