Author: Hannabella
Pairing: Bordeaux Avery/Beatrice Macnair Avery (OFC)
Beta: Julma-Nala
Rating: K-13
Genre: synkkää draamaa
Summary: ”Hah sanon minä! Olen vasta jotenkuten toipunut neljännen lapseni synnyttämisestä. Neljännen lapsen hitto vie! Ja silti sinä lähentelet minua ikään kuin minua huvittaisi maata halukkaana ja valmiina aviovuoteellamme, jotta voisit purkaa himosi peräkkäisten synnytysten runtelemaan vaimoosi.”
Bordeaux Avery liu’utti keveästi kättään vaimonsa käsivarrella. Hänen rouvansa loi herrasmieheen muutaman sekunnin mittaisen katseen imiessään vitsamaista savukeholkkia suupielet kireyteen jähmettyneinä. Bordeaux kohottautui baldakiinivuoteella kyynärpäidensä varaan kuljettaessaan kättä Beatricen kaidoilla hartioilla, joita valahtanut aamutakki ei peittänyt kokonaan. Hän oletti naisen reagoivan jotenkin, toisella tavalla. Jotenkin muuten kuin makaamalla jäykkänä ja liikkumattomana kuin arkkuun aseteltu vainaja.
”Mutta, Tricy”, velho maanitteli käyttäen vaimonsa lempinimeä kietoessaan käsivartensa tämän uuman ympärille.
Tricy sanoi yhden ainoan sanan. ”Ei.” Beatrice näytti lasittuneine katseineen omiin maailmoihinsa vajonneelta. Silti aatelisrouva ei ollut niin poissaoleva, ettei olisi huomannut mihin Bordeaux pyrki maanitteluillaan.
”Miksi sinä sanot noin?” Bordeaux kysyi pehmeästi.
”Miksi herra mieheni esittää minulle tuollaisia kysymyksiä?”
”Älä viitsi olla noin kireä, yhtä kireä kuin jousenjänne.”
Ristiverinen nainen irrotti vyötärölleen jääneet kädet ja nousi istumaan sängynpäätyyn nojaten. Liikahti ensimmäisen kerran kunnolla tunnin sisällä pelkän savukkeiden sytyttämisen ja tumppaamisen sijasta. ”Minähän sanoin ei!” Beatrice kivahti, ”eikä siitä keskustella!”
”En käsitä mistä puhut, cherié.”
”Hah sanon minä! Olen vasta jotenkuten toipunut neljännen lapseni synnyttämisestä. Neljännen lapsen, hitto vie! Ja silti sinä lähentelet minua ikään kuin minua huvittaisi maata halukkaana ja valmiina aviovuoteellamme, jotta voisit purkaa himosi peräkkäisten synnytysten runtelemaan vaimoosi.” Lasittunut pinta himmensi silmien salamointia. Aviopuoliso olisi yhtä hyvin voinut säästää häntä menemällä ennemmin huoriin, lähestymällä ketä tahansa muuta naista paitsi vihittyä vaimoaan. ”Olen saanut vähäksi aikaa tarpeekseni sekä sinusta että siniverisestä lapsikatraastamme ja aion käyttää aik -”
”Keneen? Rakastajaan?”
”Hahah. Vaihteeksi itseeni!” rouva Avery letkautti ja nousi vuoteelta äkäisenä.
Neljä perättäistä raskautta eivät olleet antaneet Beatricen palautua kunnolla. Hän oli saanut nauttia solakkuudesta ja ampiaisvyötäröstä kolmisen kuukautta ennen kuin tuloillaan oleva lapsi paisutti velhottaren muodottomaksi olennoksi, jonka raskausvatsa peittyi ainoastaan telttamaisten tai empirelinjaisten leninkien laskoksiin. Ristiverikkö olisi keskeyttänyt viimeisten raskautensa, ellei huomaamatta jäänyt ”siunattu tila” olisi edennyt liian pitkälle. Beatricen kuukautiset olivat aina jääneet stressattaessa pois; stressattavaa riittikin sodan pahoinpitelemässä velhoyhteisössä. Sitä paitsi Bordeaux oli halunnut neljännen lapsen.
Rakkaudesta puheen ollen… Rakkaus ei varmaan ollut kokonaan kuihtunut Averyjen liitosta, mutta Beatrice oli kadottanut tunteen hetkeksi. Ehkä vähäeleinen rakkaus ja kadonneet tavarat olivat löytyvä joskus, mikäli niitä ei etsisi tarkoituksella…
Averyjen lapset jäivät kartanon kotitonttujen, lastenhoitajan sekä Beatan ja Waldenne Nastyn imettäjien hoiviin Beatricen päätettyä karistaa muutamat raskauskilonsa. Rouva muutti pois avioparin yhteisestä makuuhuoneesta kyllästyttyään avioelämän fyysisempään puoleen. Hän päätti, ettei makaisi aviomiehensä kanssa niin kauan kuin oli pieninkin mahdollisuus tulla raskaaksi. Aina oli ollut mahdollista juoda päivittäin otettavia ehkäisyliemiä tai käyttää melko tehokasta loitsua. Mitkään keinot eivät olleet täysin luotettavia, eikä niihin muistanut välttämättä turvautua hekuman turruttaessa vastuullisuuden.
Oli olemassa yksi ratkaisu. Peruuttamaton, tosin sitäkin varmempi. Sterilisointi.
Beatrice Macnair Avery makasi eräänä lauantaina kapealla sairaalalavitsalla parhaan ystävättärensä Erican istuessa hänen vieressään pitelemässä noidan kädestä kiinni.
”Juokaa tämä, rouva”, sliipattu miesparantaja kehotti ojentaen potilaalleen oranssia nestettä sisältävän juomalasin, ”sillä loitsu ei tule olemaan kivuton.”
Ystävättäret katsahtivat ylimielisesti tuhahtaen toisiinsa. ”Oioi, sitähän minä en tiennytkään”, aatelisrouva tokaisi ennen kuin vei kartiomaisen lasin pikkutarkasti punatuille huulilleen. Hän sulki loitsitun valon häikäisemät silmänsä muistellen viimeisintä raskauttaan tietäen synnyttäneensä kolme viikkoa sitten viimeisen kerran. Raskausaika oli totisesti ollut edellisiä piinaavampaa tyttären koetellessa äitinsä kärsivällisyyttä jo enne syntymäänsä. Lapsen kovat potkut olivat jopa tuntuneet puhkaisevan kaksi reikää vatsaan. Puolittain Beatrice oli vartonut sitä päivää, jolloin kaksi pikkujalkaa törröttäisivät vatsan ulkopuolella verisinä ja huitovina…
Waldenne Nasty oli mitä osuvin nimi mustahiuksiselle ja korviasärkevästi rääkyvälle pikkupiruttarelle, väsynyt noita ajatteli tukeutuessaan ystävättärensä käsipuoleen toimenpiteen jälkeen.
Hän lepäsi koko päivän nukkuen koiranunta Erican rokokoovuoteella tummaverikön käännellessä ajoittain lukemansa Violette-romaanin sivuja.
Aikaisin seuraavana aamuna alkoi armoton voimistelu hyödyntäen seinään kiinnitettyä tankoa eräässä Averyn herraskartanon huoneessa, joka oli muutettu harjoitussaliksi. Siitä päivästä lähtien ”liian tukevaa ruhoa” ravittiin pelkästään laihalla kahvilla, vähäisellä vihanneksiin ja hedelmiin painottuvalla ruokavaliolla, litrakaupalla juodulla lähdevedellä ja ketjupolttamista lähentelevällä tupakoinnilla. Polttaminen lääkitsikin hermoja, joita nälkäkuuri ei hyväillyt ja hillitsi kielen päälle kihonnutta nälkäisyyttä.
Mitä väliä nälällä ylipäätään oli niin kauan kun vanteet ja alushameiden kerrokset eivät korostaneet vyötäröä, joka ei ollut lähes yhtä ampiaismainen kuin Beatrice Macnairin astuessa debytanttina seurapiireihin? Itsekuri, niukka ruokavalio ja kaavamaiset liikesarjat osoittautuivat ajan myötä tuloksellisiksi. Beatrice näytti vanhemmalta ja kireämmältä mutta jälleen hoikan muodokkaalta.
Oli aika pukeutua taas hillityn tyylikkäisiin leninkeihin ja ripustaa kaksirivinen helminauha valkealle kaulalle. Oli aika palata normaaliin päiväjärjestykseen vanhempien ja anopin tietämättä asiallisen ja säädyllisen tyttären ja miniän hylänneen hetkeksi velvollisuutensa. Unohtaneen vasempaan nimettömään pujotetun safiirisormuksen mahtuakseen taas morsiamen kureliiveihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti