Viestintuoja

Rating: S


Vieras mies kumarsi juuri kampaajalla käyneelle maikolle. Siellä käyminen oli aina samanlainen koettelemus maikoille ja geishoille kampaajan möyhiessä päänahkaa, repiessä kutreja ja levittäessä niihin vahaa. Mutta Kayokon hiukset olivat taas säihkyvän kiiltävistä hiuslohkoista ja nutturasta tehty naiseuden kruunu. Momoware erotti hänet tavallisista nuorista tytöistä.

Kayoko nyökkäsi hymynhäivä huulillaan ja jatkoi matkaansa. Miekkonen, johon hän ei ollut kiinnittänyt enempää huomiota puhui hänelle: ”Anteeksi neiti, ettekös te ole Miyoko-sanin nuorempi sisar ja asu samassa okiyassa kuin hän?”

Geishakokelas silmäili miestä tarkemmin. Tämä oli häntä reilusti pidempi, jäntevä joskin solakka. Hyväntuulisten kasvojen piirteet olivat säännölliset ja niin sileät, etteivät ne voineet kuulua yli kolmekymmentävuotiaalle. Kayoko kiinnitti eniten huomiota tuntemattoman vaatetukseen. Puku oli hyvin leikattu, mutta sitä ei ollut valmistettu kalleimmasta mahdollisesta kankaasta. Selvästikään mies ei ollut kovin varakas. Mikä-lie pikkuvirkamies.

”Olen, hyvä herra. Mitä te sillä tiedolla teette?” Kayoko kysyi välinpitämättömästi.

”Olisitteko niin ystävällinen että toimittaisitte hänelle, Miyokolle tämän lappusen?” nuori mies kysyi kaivettuaan taitetun paperilappusen housujensa taskusta.

”Jos minä olisin.”

Niinpä lappunen pudotettiin hänen kämmenelleen. Uteliaisuuttaan viestinviejäksi suostunut tyttö työnsi paperin obinsa alle, mutta veti sen uudelleen esiin jatkettuaan matkaansa. Kirjeessä oli mainittu tapaamispaikka sekä -aika, ja se loppui sanoihin: jossa voimme taas kokea ihania hetkiämme, Miyoko rakkaani. Allekirjoituksena oli pelkkä S.

Matkatessaan illalla Ichirikin teehuoneelle vanhemman sisarensa kanssa maiko ojensi S:n kirjeen tälle. Se oli päivän ensimmäinen ja myöskin ainoa mahdollisuus puhua kahdestaan Miyokon kanssa. Okiyan tytär alkoi säteillä luettuaan S:n kirjoittamat sanat. Pikku kätöset puristivat kirjettä sydänalaa vasten. ”Olen niin onnellinen että minulla on Shinichi!” geisha virkkoi poissaolevasti.

”Miyoko-san, onkohan sinulla todella syytä siihen?” hänen nuorempi siskonsa kysyi kuivaan sävyyn. ”Sitä miestä ei tarvitse tarkastella kauan huomatakseen, ettei hänestä ole geishan suojelijaksi tai peräti dannaksi. Äiti ei pitäisi teidän tapailustanne, jos hän saisi tietää. Sinä et tienaa seniäkään tapailemalla Shinichiäsi.”

Miyokon hymy oli toruva, ”Olet nuori tyttö, Kayoko-san, mutta rinnassasi sykkivä sydän kuuluu pikemminkin keski-ikäiselle laskelmoijalle.”